Kuukausia myöhemmin, kaksi viikkoa kestäneessä kokeessa, pitempään nukkuneiden uni vähennettiin 5,5 tuntiin ja vähemmän nukkuneet saivat nukkua vuorostaan pitempään.
Molempien testijaksojen aikana pudotettu paino (noin 3 kiloa) oli sama riippumatta unen määrästä. Mutta kun ihminen sai nukkua pitempään, pudotetusta painosta suurin osa oli rasvaa, kun taas vähän nukkuneiden pudotetusta painosta rasvaa oli vain kolmasosa. Ihmiset menettivät myös lihaskudosta ja olivat nälkäisempiä, kun unta vähennettiin. Greliini, vatsassa toimiva hormoni, stimuloi ruokahalua ja lisää rasvan kertymistä ja veren glukoositason nostamista maksassa. Vähän nukkuneiden greliinitasot tässä tutkimuksessa nousivat (mikä voi selittää heidän ruokahalunsa), kun taas pitkään nukkuneilla tasot laskivat.
Tämä oi vain lyhyt kontrolloitu tutkimus, mutta tutkimukset ovat yhteneväisiä epidemiologien löytöjen kanssa, joissa huomattiin yhteys vähän unen ja ylipainon kanssa.
