Terve.fi

Jalkavaivat: Neljä tavallisinta jalkaongelmaa


Vaivaisenluu voi kehittyä ensimmäisen jalkapöytäluun ja ensimmäisen proksimaalisen varvasluun muodostaman nivelen (isovarpaan tyvinivelen) poiketessa normaalista, suhteellisen suorasta asennostaan ja vääntyessä sivuun. Näin isonvarpaan tyveen kehittyy pullistuma ulospäin. Niveltä pehmustava limapussi saattaa myös tulehtua ja turvota.

Vaivaisenluut

Lopulta ensimmäisen jalkapöytäluun pää suurenee ja epämuodostuu.

Syyt:

Joillakin ihmisillä on luontainen taipumus kehittää vaivaisenluu, koska heidän ensimmäinen jalkapöytäluunsa on jo valmiiksi hieman virheellisessä asennossa. Jalan voimakas rasittaminen ja ylipaino voivat edelleen pahentaa virheasentoa. Jalan holvin heikkous ja ylipronaatio (Jalan sisäsyrjällä käveleminen) lisäävät isovarpaaseen ja sen jalkapöytäluuhun kohdistuvaa kuormitusta. Jalan ahtaminen liian kapealestisiin kenkiin painaa isovarvasta taaksepäin, joten se vääntyy muodostamaan vaivaisenluun.

Hoito:

Alkuvaiheessa hoito käsittää vaivaisenluuhun sopeutumista. Pitämällä varpaiden välissä tyynyjä ja verhoilemalla kengän sisäsivut flanellilla, kitkaa ja epämukavuutta voidaan vähentää. Myös kengistä, joiden isovarpaan kohta on leveämpi, voi olla hyötyä. Kapeat kengät voidaan muovata uudelleen suurentamalla lestiä varpaiden osalta siten, että vaivaisenluut saavat lisää tilaa. Kipu on tärkein kriteeri, jonka perusteella kirurgista hoitoa harkitaan. Vaivaisenluuleikkaus vaihtelee leikkauksesta toiseen, mutta usein se käsittää liikakasvun poistamista jalkapöytäluun päästä ja muualtakin, jotta ensimmäisen jalkapöytäluun ja proksimaalisen isovarvasluun välinen nivel saataisiin parempaan asentoon.

Metatarsalgia eli jalkapöytäkipu

Jalkapöytäluut ovat viisi ohutta luuta, jotka yhdistävät jalkaterän keskiosan varpaisiin. Seisoessamme tai kävellessämme päkiöillämme paine kohdistuu jalkapöytäluiden nuppimaisiin päihin. Pääte ”–algia” tarkoittaa kipua tai särkyä, joten metatarsalgia on jalkapöytäperäistä kipua tai arkuutta. Lievissä tapauksissa potilaasta saattaa tuntua siltä, kuin hänellä olisi kengissään päkiän kohdalla kiviä.

Syyt:

Päkiöillä seisominen ja kävely voivat kuormittaa jalkapöytäluiden päitä. Jotkut ihmiset kävelevät luontaisesti lyhentyneen akillesjänteen tai muiden rakenteellisten poikkeamien takia hieman varpaillaan. Korkeakorkoisten kenkien käyttäminen kehittää samanlaisen käynnin. Mitä korkeammat korot ovat, sitä enemmän jalkapöytäluut kuormittuvat. Ylipaino voi pahentaa tilannetta.

Hoito:

Jalan etuosassa käytettävät pehmentävät tyynyt voivat auttaa. Niitä ei kannata pitää suoraan päkiän alapuolella, vaan hieman taaempana. Jos pääsyynä jalkapöytävaivoihin ovat korkeat korot, vaivasta saattaa päästä eroon hankkimalla matalakorkoisemmat kengät (korkeakorkoiset juhlakengät voi säästää juhlaviin tilaisuuksiin). Jalkapöytäluiden kirurginen kohottaminen vähentää niihin kohdistuvaa painetta ja voi siten lievittää rakenteellisten poikkeamien aiheuttamaa jalkapöytäkipua.

Plantaarifaskiitti eli jalkapohjan kalvojänteen kiinnityskudoksen tulehdus

Jalkapohjan kalvojänne on jalkapohjassa sijaitseva kova peitinkalvo. Se kiinnittyy toisesta päästään kantaluuhun ja jakautuu toisessa päässään viiteen osaan, jotka kukin kiinnittyvät omaan varpaaseensa. Se tukee jalkapohjassa jalkaholvia, ja sen ansiosta isovarvasta vastaava jalkapöytäluu voi harppoessamme kantaa suuren osan kehon painosta.

Faskiitti tarkoittaa minkä tahansa sidekudoskalvon tulehdusta. Plantaarifaskiitin aiheuttama kipu tuntuu heti kantapään alla, mutta voi tuntua myös pitkin jalkapohjaa. Klassisessa tapauksessa kipu on pahimmillaan aamuisin ja lievittyy kalvojänteen ja siihen liittyvien rakenteiden rentoutuessa, mutta voi toisaalta pahentuakin päivän mittaan.

Syyt:

Varsinkin huterilla tai kuluneilla kengillä pitkään seisominen tai käveleminen. Ylipronaatio, joka ilmenee jalan rullatessa voimakkaammin jalkaterän sisäpuolella, edistää herkästi plantaarifaskiitin kehittymistä.

Hoito:

Ensimmäinen toimenpide on tulehduksen vaimentaminen levolla, kylmäpakkauksilla ja steroideihin kuulumattomilla tulehduskipulääkkeillä (NSAID). Jalkapohjan kalvojännettä ja sitä ympäröiviä kudoksia voi yksinkertaisilla venytysharjoituksilla rentouttaa. Apteekista voi lisäksi kantapäähän tarkoitettuja ostaa tyynyjä ja kuppeja, joista voi myös olla apua. Monesti uusien lenkkitossujen hankkiminenkin voi parantaa tilannetta. Paineaaltohoito (ESWT) on osoittautunut lupaavaksi hoidoksi vaikeimmissa tapauksissa. Jalkapohjan kalvojänne voidaan lisäksi vapauttaa kirurgisesti.

Takimmaisen säärilihaksen jänteen toimintahäiriö

Takimmaisen säärilihaksen jänne lähtee jalkaterän sisäosista ja ulottuu sisäkehräksen ympäri ja pitkin jalan kaarta kiinnittyäkseen jalkaterän keskiosan luihin. Se pitää jalan holvia ylhäällä ja tukee jalan etuosaa sen toimiessa. Jos jänne ei toimi normaalisti, mikä oireilee lihasheikkoutena, jäykkyytenä ja tulehduksena, potilas saattaa tuntea kipua ja arkuutta nilkan sisäpuolella. Varpaille nouseminen voi olla vaikeutunut. Vaikeimmissa tapauksissa voi kehittyä lattajalka.

Syyt:

Ylipaino kuormittaa monia jalkaterän osia, etenkin jalkaa tukevia rakenteita, kuten takimmaisen säärilihaksen jännettä. Tämän vaivan riskitekijöitä ovat diabetes, korkea verenpaine ja tulehdukselliset reumasairaudet, kuten nivelreuma. Aikaisempi nilkkavamma tai -leikkaus saattaa heikentää jännettä, mikä voi myöhemmin aiheuttaa ongelmia.

Hoito:

Seisomisen ja kävelyn vähentäminen ja tulehduskipulääkkeet voivat lievittää pahenemisvaiheita. Jalkaholvia tukevat ortoositkin voivat auttaa. Vaikeimpia tapauksia varten on saatavissa juuri tähän suunniteltuja nilkka-jalkalaitteita, jotka sairausvakuutus usein korvaa. Kirurgiaa voidaan kokeilla, mikäli mikään muu ei auta. Leikkauksessa voidaan takimmaisen säärilihaksen jänteen ympäriltä poistaa tulehtunutta kudosta tai korvata osa rakenteista muista jalan jänteistä otetuilla säikeillä. Joskus tila voi lievittyä poistamalla osia kantaluusta sen asennon korjaamiseksi.

Julkaistu: 23.12.2013