Tutkimus: Vanhenemisessa on myös hopeareunuksensa

Sen lisäksi, että haastattelijat kysyivät ikää, siviilisäätyä, terveydentilaa ja tuloja, osallistujien tuli arvostella omaa onnellisuuttaan asteikolla yhdestä kymmeneen. Haastattelijat kysyivät myös, tunsivatko osallistujat haastattelupäivänä tiettyjä tunteita, kuten onnellisuutta, surua, vihaa, stressiä tai huolta. Tämän jälkeen tutkijat laskivat tulokset kolmen vuoden ikäluokissa (kuten 18-21). Tietenkään tämänkaltaisen tutkimuksen ei ollut tarkoitus tunkeutua syvälle yhdysvaltalaisten psykologiaan, mutta se todisti hienon aikanäkymän.

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että keski-iässä (varsinkin 50-53-vuotiaana) esiintyy psykologinen siirtymäkohta yhdysvaltalaisilla. Esimerkiksi 18-vuoden iästä alkaen ihmiset sanoivat, että he tunsivat itsensä sitä vähemmän vihaisiksi ja stressaantuneeksi mitä vanhemmaksi he tulivat. 50-vuoden iässä ihmisistä tuli merkittävästi huolettomampia, ja he kertoivat olevansa aikaisempaa onnellisimpia ja nauttivansa elämästä enemmän. Yleinen tyytyväisyys elämään laski 18-50 vuoden iässä ja alkoi tämän jälkeen nousta. Itse asiassa 82-85-vuotiaat ilmoittivat olevansa onnellisempia kuin 18-21-vuotiaat. Tutkijat eivät tiedä miksi 51-53-vuotiaat ovat käännekohdassa tyytyväisyyden suhteen. Muut tekijät, kuten siviilisääty, työllisyystilanne ja lasten asuminen kotona eivät ennustaneet tätä psykologista muutosta – toisin kuin tutkijat alun perin luulivat.

Tutkijat spekuloivat, että ihmiset alkavat tulla onnellisemmiksi keski-iässä johtuen muissa tutkimuksissa huomattujen psykologisten tekijöiden yhdistelmästä. Näitä tekijöitä ovat lisääntyvä tunneäly, suurempi kyky olla suuripiirteinen ja lisääntyvä taipumus muistaa enemmän hyviä muistoja kuin huonoja.  Silti, vaikka vanhemmat yhdysvaltalaiset saattavat valittaa, ettei vanhuus ole niin hienoa kuin he alun perin luulivat, tutkimus osoittaa vanhenemisessa olevan silti hyvätkin puolensa.

Harvard Mental Health Letter 9/10