Terve.fi

Uudet kuvantamistavat näyttävät täsmätietoa

Uudet kuvantamistavat näyttävät täsmätietoa
Kuvantamismenetelmien tekninen kehitys on ollut huikea viimeisimpien 30 vuoden aikana. Vanhoja menetelmiä on jäänyt pois ja uutta on tullut tilalle.

Kerroskuvaukset, tietokonetomografia, ultraääniteknologia ja magneettikuvaus ovat mullistaneet kuvantamiskäytäntöjä. Käyttöön on saatu myös entistä tehokkaampia ja turvallisempia röntgen- ja magneettivarjoaineita.

Nivelreumaa ja muita tulehduksellisia reumatauteja tutkittaessa vanha röntgenkuvaus pitää pintansa. Se on hyvin saatavissa, helppo ja halpa tutkimus.

- Röngenkuvaus on nivelreuman kuvantamisessa kulmakivi. Sitä käytetään paljon hoidon seurannassa, sanoo radiologi Leena Laasonen Kirurgisesta sairaalasta Helsingistä. Röntgenkuvista voidaan esimerkiksi nähdä taudin etenevän, vaikka se kliinisesti näyttäisi olevan tasapainossa.

Nivelreuman tutkimuksessa kannattaa Leena Laasosen mukaan kuvata kädet ja jalat perusterveydenhuollossa.

- Heti kun tautia epäillään, kuvataan kädet ja jalkaterät. Pienet muutokset on helppo havaita, kun verrataan näihin “nollakuviin”. Jos jo jalkojen ja käsien kuvissa näkyy muutoksia, voi aavistaa, ettei tauti ole helppo ja sitä täytyy päästä hoitamaan tehokkaasti. Nollakuvia lukuun ottamatta muista kuvauksista päätös kuuluu erikoissairaanhoidolle.

- Ainakin magneettikuvauspäätös pitää tehdä erikoissairaanhoidossa, jotta potilas saa Kela-korvauksen, sanoo Leena Laasonen. Riittävän kokenut reumalääkäri näkee röntgenkuvista nivelreumaa sairastavan potilaan tilanteen. Turhaa kuvaamista pitää Leena Laasosen mukaan välttää.

Röntgenkuvista seurataan nivelreuman etenemistä. Liian usein ei kannata kuvata, alkuvaiheessa röntgenkuvat otetaan aikaisintaan puolen vuoden kuluttua ensimmäisistä kuvista, myöhemmin vuoden tai sitä pidemmin välein.

- Nivelreumassa tyyppimuutokset näkyvät röntgenkuvista taudin etenemisen myöhäisvaiheessa. Magneettikuvaus antaisi aiemmin kuvan potilaan tilanteesta, mutta se ei ole hyvä varhaisvaiheen nivelreuman tutkimukseen kalleutensa ja heikon saatavuutensa takia", toteaa Leena Laasonen. Nivelreuman hoidossa ei voida odottaa kahta kolmea kuukautta diagnoosin varmistamista magneettikuvalla. Tautia pitää päästä hoitamaan nopeammin. Diagnoosin varmentamiseksi ei jäädä odottamaan, että röntgenkuviin ehtisi tulla muutoksia, silloin tauti on jo pitkällä.

Yleisin tuki- ja liikuntaelinsairaus on nivelrikko, jonka tilan kokenut radiologi ja reumatologi pystyvät arvioimaan röntgenkuvasta.

Leena Laasonen muistuttaa, että nivelrikon radiologinen vaikeusaste ja taudin tilanne oireiden häiritsevyyden kannalta ovat kaksi eri asiaa. Röntgenkuvaa ei leikata, oireiden häiritsevyys ratkaisee.

Röntgenkuvauksissa säderasitus on vähentynyt digitaalikuvaukseen siirtymisen myötä. Se antaa mahdollisuuden kuvan jälkikäsittelyyn, sähköiseen arkistointiin ja nopeaan jakeluun. Digitaalikuvista on aiempaa helpompi katsoa pieniä yksityiskohtia. Kuvia ei tarvitse raahata ja lähetellä ympäriinsä eivätkä ne pääse katoamaan.

Digitaaliröntgenkuva on kallis aiempaan kuvaan nähden, mutta vanhaan ei ole Leena Laaksosen mukaan paluuta. Menetelmän hyödyistä saadaan säästöä ajan mittaan.

Digitaalikuvia käytettäessä on Leena Laasosen mukaan entistä helpompi neuvotella kuvista toisten lääkärien kanssa, kun kuvat ovat yhteisessä arkistossa. Toisen ja jopa kolmannen mielipiteen kysyminen yleistyy.

Valtakunnallisen sähköisen sairauskertomusjärjestelmän ja siihen liittyvän kuvien arkistointijärjestelmän tulisi toimia valtioneuvoston ohjeiden mukaan koko maassa jo vuonna 2010.

Selkä ja olka magneettikuvataan

Magneettikuvausta käytetään reumapotilailla kahteen tärkeään kohteeseen: reumakaularangan kuvaamiseen, kun on kyse vaikeista muutoksista ja selkärankareumapotilaiden kuvaamiseen.

Selkärankareumassa muutokset saattavat näkyä röntgenkuvissa vasta kymmenen vuoden päästä taudin puhkeamisesta.

- Selkärankareumapotilailla ristiluun alueen magneettikuvaus on röntgenkuvausta parempi vaihtoehto. Sillä voitetaan hoidossa paljon aikaa. Magneettikuva voi olla ratkaiseva myös joissain poissulkemisdiagnooseissa.

Leena Laasonen toteaa, että magneettikuvaus on syrjäyttänyt muut tutkimusmenetelmät mm. selkärangan alueella ja olkapään tutkimuksessa. Sillä nähdään neuraaliset, hermoihin liittyvät rakenteet, joissa ongelmat piilevät.

Kaksi vuosikymmentä magneettikuvausta

Suomen magneettikuvauslaitteista puolet on julkisen terveydenhuollon käytössä ja puolet yksityisen terveydenhuollon laitteita. Pienemmillä paikkakunnilla kiertävät rekat, joihin on asennettu magneettikuvauslaitteisto.

- Oli meillä tällainen rekka Kirurgisen sairaalan pihassakin viime kesänä, kun sitä tarvittiin lisäavuksi leikkausjonojen purkuun. Viime kesänä satuin näkemään, kun magneettikuvausrekka porhalsi Suomen puolelta Norjaan Karigasniemellä, Leena Laasonen kertoo.

Magneettikuvaus on 20 vuoden aikana kehittynyt yhdeksi tärkeimmistä menetelmistä. Tärkeä seikka on ollut kenttävoimakkuuden kasvattaminen. Korkean kolmen teslan kenttävoimakkuuden laitteilla magneettikuvaukset voidaan toteuttaa nopeammin kuin käytössä olevilla 1,5 teslan laitteilla. Mm. Helsingin yliopistolliseen sairaalaan Meilahteen saatiin kolmen teslan laite elokuussa 2006.

Tehon kasvamisen ohella kehitykseen kuuluu, että avomagneettilaitteet yleistyvät ja elinkohtaisia laitteita kehitetään.

- Uusien tehokkaiden laitteiden käyttöönotossa täytyy hioa huolellisesti tutkimusprotokollat, sanoo Leena Laasonen.

Tietokonetomografiatutkimusta on aiemmin käytetty mm. välilevymuutosten tutkimiseen. Tähänkin magneettikuvaus on parempi vaihtoehto. Tietokonetomografialla ei ole suurta sijaa reumatautien tutkimuksessa. Sitä käytetään mm. vatsan alueen ja keuhkojen tutkimukseen ja tapaturmaisten murtumien tutkimukseen.

Tutkimus on nopea, mutta se aiheuttaa melko suuren säderasituksen. Siksi nuoria ihmisä ei mielellään kuvata tietokonetomokrafialla. Tietokonetomokrafia osoittaa luotettavasti luiset muutokset ja pehmysosakalkkeutumat. Se ei kerro pehmytosista, lihaksista, jänteistä eikä nivelsiteistä.

Mainio ultraääni

Ultraääni eli kaikututkimus on Leena Laasosen mukaan monikäyttöinen sekä tutkimukseen että hoitoon. Reumatologit käyttävät sitä paljon vastaanotoillaan. Se kertoo, onko jokin nivel turvoksissa. Siitä on hyötyä etenkin syvällä olevien nivelten tutkimuksessa. Esimerkiksi lonkkanivelestä tutkimus näyttää selkeästi lonkkanivelen kapseliturvotuksen.

Infektioiden suunnitteluun kaikututkimus on mainio. Kun lääkäri etsii ultraäänellä tulehtuneen kohdan, hän voi samantien ultraääniohjauksella ohjata neulan tarkasti oikeaan paikkaan.

- Ultraäänellä on reumatologiassa suuri käyttöalue. Se oli aiemmin radiologien käyttämä tutkimus, mutta on levinnyt myös reumatologien käyttöön.

Ultraäänen käytöstä reumasairauksissa ovat Suomessa väitelleet mm. Juhani Koski Mikkelistä ja Eeva Ala-Saarela Oulusta.

Ultraäänitutkimus on edullinen tutkimustapa. Nivelten tutkimiseen ei tarvita aivan kaikkein kalleimpia ultraäänilaitteita. Riittävän tasokas laite, jossa on hyvät anturat riittää. Laitteita tulee pikkuhiljaa lisää. Vielä niitä ei ole kaikissa reumatologien huoneissa.

Luustokartoissa kuumia pisteitä

Luustokarttojen käyttö on vähentynyt reumasairauksien tutkimuksessa. Tässä tutkimuksessa kehoon ruiskutetaan luustohakuista isotooppia. Sen jälkeen koko ihminen kuvataan erikoiskameralla. Merkkiaine hakeutuu sinne, missä luun aineenvaihdunta on lisääntynyt. Tulehdukselliset muutokset näkyvät kuvassa kuumina pisteinä. Näkyviintulevat myös kasvaimet, etäpesäkkeet, artroosit ja murtumat.

Luustokartassa muutokset näkyvät herkästi. Sitä käytetään epävarmoissa tilanteissa, mutta se ei yksin riitä tutkimusmenetelmäksi. Tutkimus on sädetutkimus. Sen säderasitus on kuitenkin pienempi kuin tietokonetomografiassa.

Luustontiheysmittausta käytetään pelkästään osteoporoosin tutkimukseen. “Luuston tiheys on järkevää mitata riskiryhmissä olevilta potilailta, kun on saatavana lääkitys vaivan hoitoon. Ei kannata tutkia, jos ei ole mitään hoitoa olemassa”, korostaa Leena Laasonen.

Laitteet paranevat tulevaisuudessa

Kuvantamisen tulevaisuudeksi Leena Laasonen näkee, että vanha kunnon röntgenkuva säilyttää asemansa vielä pitkään. Ultraääni kehittyy kaikenaikaa ja siinä käytettävä laitekanta paranee. Magneettikuvaus on tulevaisuuden ala.

- Yksi kiintoisa alue on molekulaalikuvantaminen. Siinä ei kuvata rakenteellisia muutoksia vaan solutason tapahtumia. Tulee aineita, joita pystytään radioaktiivisella aineella merkkaamaan. Ne näyttävät tietyn tautiprosessin.

Helsingin Yliopistolliseen Keskussairaalaan on saatu uusi PET-laite, positroniemissiotomografia. Se on keskeinen syöpäkuvantamisessa, mutta tulevaisuudessa sitä käytettäneen myös tuki- ja liikuntaelinsairauksien tutkimukseen.

Lähde: Reuma-lehti 4/2006

Julkaistu: 13.12.2013
Kommentoi »