Mitä tehdä, kun otsa hikoaa vähäisestäkin psyykkisestä jännityksestä? Entä jos kainalot hikoilevat niin, että paidassa on aina kiusallinen märkä läikkä? Kostuvat kädet on pyyhittävä housunlahkeeseen ennen vieraan kättelemistä, tai märät sukat on vaihdettava kuiviin kolmekin kertaa saman päivän aikana.
Kaikki edellä kuvatut voivat olla liikahikoilun eli hyperhidroosin oireita. Se, missä vaiheessa liikahikoilu muuttuu elämää häiritseväksi ongelmaksi, on yksilöllistä. Harva edes tietää, että tilaan on olemassa hoitokeinoja.
Luonnollista vai liiallista hikoilua?
Hiki on meidän oma luonnollinen jäähdytinnesteemme, ja sillä on tärkeä rooli elimistömme lämmönsäätelyssä. Ilman hikirauhasten toimintaa sairastuisimme nopeasti kuumuudessa, ja myös kehomme lihastyö tuottaa paljon haitallista hukkalämpöä, jota hikoilun avulla saadaan poistettua elimistöstämme. Ilman näkyvääkin hikoilua hikirauhasten kautta erittyy elimistöstämme päivittäin puolisen litraa nestettä. Kuumuudessa määrä voi kasvaa moninkertaisesti.
Hikoilun säätely on monimutkainen tapahtuma, johon osallistuu aivojen hypotalamuksessa sijaitseva lämpökeskus, ihon hikirauhaset sekä niiden välissä toimiva hermosto.
Sisälämpötilamme ylittäessä noin 37,1 asteen hikoilu alkaa, mutta sitä tapahtuu myös fyysisen rasituksen, sairauksien, myrkytystilojen ja psyykkisen jännityksen yhteydessä. Myös vaihdevuodet on tyypillinen, monelle tuttu hikoilupuuskien aiheuttaja.
Väestöstä parisen prosenttia on laskettu kärsivän liikahikoiluoireesta. Monet hankalat tapaukset ovat perinnöllisiä, eli muita hiestä alituiseen kostuvia kohtalotovereita voi löytää myös lähisuvustaan.
Ensin voi marssia apteekkiin
Kainaloiden liikahikoilun voi saada kuriin tavanomaisilla antiperspiranteilla. Ne sisältävät alumiiniyhdisteitä, jotka hillitsevät hikoilua turvottamalla hikirauhasen tiehyen tukkoon, jolloin hiki ei pääse erittymään ulos.
Herkkäihoiselle alkoholittomat tuotteet ovat hellävaraisempia kuin alkoholia sisältävät. Tehokkaimmat antiperspirantit löytää apteekin hyllyltä, ja mikäli niistäkään ei tule riittävää apua, käynti lääkärin pakeilla voi olla paikallaan.
Lääkäri voi pohtia, voisiko hikoilun taustalla olla jokin aineenvaihdunnallinen häiriö tai muu tekijä, kuten yleissairaus tai lääkkeen sivuvaikutus. Vaikka hoidettavaa tekijää ei löytyisikään, hikoiluun on silti olemassa oireidenlievitystä.
Kämmenten ja jalkapohjien liikahikoilun tehokas hoito on niin sanottu iontoforeesihoito. Siinä erillisellä laitteella johdetaan matalaan vesiastiaan tasavirtaa, jossa kylvetetään hikoilevia käsiä tai jalkoja. Hoito on kivutonta, ja säännöllisesti annettuna oire saadaan sen avulla kuriin. Kainaloiden iontoforeesihoito on haastavampaa.
Botuliinitoksiini on hikirauhasten toiminnan lamaava aine, jota voidaan annostella hikoilevalle alueella ihonalaisin pistoksin. Yhden ihoalueen, kuten kainalon käsittelemiseksi tarvitaan joitakin kymmeniä pistoksia hoitokertaa kohden. Lääkeaine on suhteellisen kallista, mutta sen teho on hyvä, joskin käsittely täytyy uusia noin puolen vuoden välein.
Suun kautta otettavia lääkehoitoja käytetään liikahikoilussa harvoin. Leikkaushoitojen teho vaihtelee ja niihin voi liittyä myös sivuvaikutuksia. Sekä niin sanotulla stressihermon salpausleikkauksella että hikoilevan ihoalueen osittaisella poistoleikkauksella voi vaikuttaa hikoiluoiretta lieventävästi.
