Hiv-tartunta ei välttämättä romuta terveyttä, mutta voi viedä yksinäisyyteen
Parantunut hoidon taso ja kehittynyt lääkehoito takaavat hiv-positiivisille entistä paremman elämänlaadun ja mahdollisuuden elää lähestulkoon normaalia elämää tartunnasta huolimatta. Tartunta johtaa kuitenkin helposti eristäytymiseen ja yksinäisyyteen, sillä tartunnasta ei haluta kertoa muille. Siitä kerrotaan puolisolle ja läheisille, mutta ei työpaikalla tai vieraammille.
Satunnaisissa seksisuhteissa puolet kertoo kumppanilleen hivistä. Huolestuttavaa on se, että yhdeksän prosenttia vastaajista ei kerro koskaan kumppaneilleen hiv-tartunnasta. Kolmasosalle seksistä on tullut pelottavaa.
Reilusti yli puolet suomalaisista hiv-tartunnan saaneista kokee terveydentilansa hyväksi, ilmenee yhteispohjoismaisesta Suomessa, Ruotsissa ja Islannissa tehdystä Quality of Life -elämänlaatuselvityksestä. Mitä nuorempi tartunnan saanut oli, sitä useammin hän näki terveytensä erittäin hyvänä. Yksinäisyys on kuitenkin monen hiv-positiivisen arkipäivää ja moni kokee sairauden eristävän.
Selvityksen teki NordPol, joka on pohjoismaisten hiv-positiivisten järjestöjen yhteenliittymä. Suomessa kyselyyn vastasi 174 hiv-positiivista ja tutkimusta koordinoi Suomessa potilasjärjestö Positiiviset ry ja sen tekemistä on taloudellisesti tukenut Bristol-Myers Squibb.
Suomen osalta vastaajien joukossa oli enemmän heteroseksuaaleja – yli kolmannes – kuin vastaavasti muissa maissa. Heistä useimmilla on myös lapsia. Lähes 70 prosenttia suomalaisvastaajista kokee olevansa enemmän yhteydessä perheeseensä ja läheisiin ystäviinsä kuin ennen tartunnan toteamista. Pohjoismaiden tasolla vastaava luku on 53 prosenttia. Sosiaalisen elämän koetaan siis tiivistyneen ja syventyneen: kontakteja on vähemmän, mutta ne ovat läheisempiä. Silti pelko hylkäämisestä vaivaa joka kolmatta suomalaisvastaajaa.
Hiv-tartunnasta kertominen muille koettiin hankalaksi. Vastaajat eivät halunneet huolestuttaa lähipiiriään tai tulla nähdyksi jatkossa vain hiv-positiivisena ihmisenä. Lähes jokainen kertoo tartunnasta puolisolleen (kaikki 90 %, Suomi 91 %) tai kumppanilleen (kaikki 86 %, Suomi 78 %). Alle puolet suomalaisista kertoo vanhemmilleen (40 %). Työpaikalla asiasta kertoo Suomessa 19 prosenttia vastaajista. Monen mielestä terveysasiat ovat ylipäätään liian intiimejä asioita ruodittavaksi työpaikalla. Myös selän takana juoruilua pelättiin. Suomessa työnantajalle asiasta kerrotaan kuitenkin useammin kuin Ruotsissa (Suomi 62 %, Ruotsi 48 %). Suomessa joka toinen tartunnastaan tietävä on työelämässä (48 %), mikä on enemmän kuin muissa selvitykseen osallistuneissa maissa.
Puolet kaikista vastaajista kertoo uudelle kumppanilleen hivistä ennen sukupuoliyhteyttä. Naiset, heteroseksuaalit ja ennen vuotta 1987 diagnoosin saaneet kertovat useammin tartunnasta kuin muut. 27 prosenttia kaikista vastaajista on ollut suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä tartunnasta kuulemisen jälkeen. Vuoden 2002 jälkeen diagnoosin saaneista 9 prosenttia ei kertonut seksikumppanilleen hivistä. Toisaalta seksipartnereita on joka toisella vastaajista tartunnan jälkeen vähemmän kuin aikaisemmin ja kolmasosa sanoo seksistä tulleen pelottavaa ja välttää sitä kokonaan.
Suomalaisvastaajat pitivät saamiaan terveyspalveluja hyvinä. Terveydenhoitosektorilta saa avun lisäksi myös tukea. Henkilökunnalla on usein aikaa keskustella ja tietoa saa lähes aina ymmärrettävässä muodossa. Myös Aids-tukikeskuksia ja Positiiviset ry:tä pidetään hyvinä tiedon ja tuen lähteinä. Toisaalta suomalaispotilaat ovat arempia kysymään hoitoaan koskevia kysymyksiä hoitohenkilökunnalta. Ruotsalaispotilaat kysyvät suomalaisia useammin lääkäriltä tai hoitajalta, jos hoidon suhteen on jotain epäselvää (kysyy lääkäriltä aina tai useimmiten: Ruotsi 68 %, Suomi 59 %, kysyy hoitajalta aina tai useimmiten Ruotsi 60 %, Suomi 50 %).
Lähde: Positiiviset ry:n tiedote 26.11.2007
