Terve.fi

Onko sinulla aina kiire?

Onko sinulla aina kiire?
Kun kiiruhdan, en näe, kuule, haista tai tunne mitään. Menen paikasta toiseen. Unohdan elää. Minne minulla on niin kiire?
Julkaistu: 10.10.2013

Onko sinun vaikea hiljentää, pysähtyä, jarruttaa ja olla – aistia? Kokeile joskus vaikka bussipysäkille mennessäsi olla ajattelematta mitään. Kuuntele askeltesi ääntä ja keskity siihen. Pian huomaat ympäristöstäsi muutakin. Pääset aistimaan juuri tätä hetkeä kaikilla aisteillasi ja saat siitä voimaa päivääsi.

1. Kun hiljennän, näen

Syksy on voimakas, vahva ja värikäs. Huomaan puiden lehdet vihreinä, oransseina, keltaisina, ruskeina. Yhtäkään samanlaista lehteä ei ole. Kaikki ne hehkuvat omaa kauneuttaan. Osa niistä tanssii tuulenpuuskan tahdissa nurmella, sammalmättäällä, metsätiellä, asfaltilla. Joinakin päivinä taivas loistaa kirkkaansinisenä. Se antaa upean kontrastin ruskan täyteläisille sävyille. Sadepäivinä taivas roikkuu harmaana ja yön pimeydessä siellä tuikkivat lukuisat tähdet.

2. Kun pysähdyn, kuulen

Tuuli kahisuttaa puiden lehtiä. Joidenkin sointi on pehmeä, jotkut helkkyvät kirkkaammin. Oksat rasahtelevat, linnut raakkuvat. Jossakin haukkuu koira. Liikenteen melu kuuluu kaukaa.

Ihminen puhuu toiselle. Joskus lempeästi, rauhallisesti, ihanasti. Toisinaan kireästi, nopeasti, napakasti. Silloin tällöin tiuskien, ärjyen, komentaen. Nauru ja laulu tarttuvat, saavat iloiselle mielelle.

3. Kun jarrutan, haistan

Kesä tuoksuu tuulelle ja kepeydelle. Syksyn haju on jämäkkä. Maatuva maa, mullan lemu. Ensin kaikki valmistuu ja sitten häviää; viljat, sato, marjat, sienet, puiden lehdet, värit. Kotiin tuoksuaan levittävät kynttilöiden liekit, kuumat juomat, pataruoat ja leivonnaiset.

4. Kun olen, tunnen

Tunnen sisälläni kaiken, mitä olen nähnyt, kuullut tai haistanut. Menneisyydessä tai tässä hetkessä. Tunnen myös kosketuksen, sipaisun, kättelyn, halauksen. Kosketuskin jättää muistijäljen. Kehoon ja mieleen.

Kommentoi »