1. Kaikki muut ympärilläni näyttävät niin onnellisilta. Minusta tuntuu, etten osaa enää iloita mistään: kauniista syyspäivistä, ystävän menestymisestä tai tyttöjen saunaillasta. Olen huomannut olevani jopa kateellinen huolettomille ja iloisille ystävilleni.
Kateus on viheliäinen juttu. Usein kuvittelemme, että toisten asiat ovat aina paremmin kuin omamme. Totuus on, että näemme vain ulkokuoren – eikä siitä kannata tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä. Ihminen voi näyttää vaikka kuinka upealta ja olla elämänsä pahimmassa kriisissä.
Mieti, mitä kadehdit ystäviltäsi. Haluaisitko heiltä vain yhden ominaisuuden vai olisitko valmis vaihtamaan osia?On normaalia vertailla itseään muihin. Pahimmillaan kateus on kuitenkin yleistä negatiivisuutta, joka kumpuaa itsensä väheksymisestä. Se on maailman turhin tapa, joka kannattaa korvata itsensä arvostamisella. Sinun täytyy päättää alkaa arvostaa itseäsi.
Kateus voi olla myös opittu tapa. Jos perheessä on ollut tapana haukkua naapureita ja sukulaisia, tapa on saattanut jäädä päälle. Kun kateus on myönteistä, se on hyvä asia. Silloin voi miettiä, mitä toisen ihmisen elämässä on sellaista, josta voisi ottaa itse opiksi.
2. En osaa rentoutua illalla, vaikka paahdan töissä täyttä päivää. En pysty edes katsomaan televisiota, ilman että teen samalla jotain hyödyllistä. Viime aikoina työt ovat tulleet myös uniini.
Töiden tekemisestä tulee merkityksellinen olo. Oletko ollut aina suorittaja? Ehkä jatkat tuttua suorittamistasi tekemällä liikaa töitä. Tyhjän panttina oleminen voi olla vaikeaa myös siksi, että silloin mieleen nousee kaikenlaisia ajatuksia – eikä aina pelkkiä kivoja sellaisia.
Mieti, mikä sinua pelottaa pysähtymisessä. Mitä juokset karkuun tekemällä töitä? Oma arvo ei ole kiinni siitä, kuinka paljon tekee. Tai ehkä television katselu ei ole kovin mielekästä, jos siihen ei pysty keskittymään. Olisiko jokin muu tekeminen merkityksellisempää?
3. Olen porukassa oikea harmaahiirulainen. Yritän toisinaan päästä keskusteluihin mukaan, mutta lopulta tyydyn aina olemaan samaa mieltä kuin kulloinenkin keskustelukumppanini. Olen varmasti työkavereiden, ystävien ja mieheni mielestä supertylsä. En jotenkin luota siihen, että muut olisivat kiinnostuneita sanomisistani.
Jos olet omasta mielestäsi tylsä, olet sitä varmasti myös muiden mielestä. Omasta harmaahiirulaisuudestaan ei voi syyttää muita, sillä meillä kaikilla on vastuu arvostaa itse itseämme. Jokaisen täytyy tuoda tilanteeseen oma osuutensa. Kukaan ei voi tehdä sitä puolestasi.
Olet ehkä joutunut joskus mitätöidyksi ja jäät siksi vapaaehtoisesti taustalle. Näkymättömyysstrategia on yksi selviytymiskeino. Mitä oikeastaan pelkäät? Mitä sitten, jos muut eivät ole samaa mieltä? Ethän itsekään ole samaa mieltä kaikkien kanssa. Kannattaa alkaa harjoitella myötätuntoa itseään kohtaan ja sen jälkeen tilan ottamista seurassa. Panoksesi on tärkeä, et voi vain jättäytyä taustalle.
4. Usein päätän aamulla, että tänään sanon esimiehelleni tai perheelleni kauan vaivanneesta asiasta. Mutta tunnit kuluvat, ja yhtäkkiä asia ei enää tunnukaan niin tärkeältä. Oikeasti en vain halua pilata leppoisaa ilmapiiriä. Seuraavana aamuna asia kuitenkin vaivaa taas.
Onhan se ihanaa jäädä köllöttelemään omalle mukavuusalueelleen. Jos ei ole valmis sanomaan asioista, niin sitten täytyy vain sietää tilanne. Mieti, mitä olet valmis sietämään ja onko kenelläkään mukavaa, jos pidät asioita sisälläsi vain siksi, ettet halua pilata ilmapiiriä.
Me suomalaiset olemme aika huonoja sanomaan ylipäätään minkäänlaisia asioita. Meillä vallitsee passiivinen häpeäkulttuuri. On kuitenkin mielen löysyyttä, jos ei uskalla haluta mitään. Jos päätät sanoa suorat sanat, otat riskin, että joku suuttuu. Asiat eivät kuitenkaan ole usein niin vaikeita kuin kuvittelemme. Meillä on vain tapana liioitella niitä. Toisen kykyä ottaa vastaan sanomisia ei myöskään kannata aliarvioida. Lyö asiat rohkeasti pöytään!
5. Hermostun nykyään pienestäkin asiasta, varsinkin lapsilleni. Lapsen ei tarvitse kuin tiputtaa vähän perunamuusia lattialle, niin kilahdan. En pysty hillitsemään tunteitani.
Mieti, onko oma aggressiivisuutesi jäänyt jotenkin käsittelemättä. Saatat olla töissä ja ystäväpiirissä oikea mielistelijä, kun suutut niin helposti lapsillesi. Lapset ovat helppoja kohteita, sillä he eivät hylkää sinua. Lapsi on kuitenkin viaton osapuoli, ja aggression suuntaaminen häneen on vääränlaista vallankäyttöä. Luultavasti aggressiosi johtaa jostain muualta: ehkä olet tyytymätön työssäsi tai parisuhteessasi.
Pienten lasten äidit ovat usein väsyneitä ja pinna kireällä jo pelkästä yövalvomisesta. Mutta kun isompi lapsi tiputtaa perunamuusia lattialle, siinä ei ole mitään raivostuttavaa. Usein vanhemmat lähettävät lapsen toiseen huoneeseen rauhoittumaan, vaikka heidän pitäisi mennä sinne itse. Aivan ensimmäiseksi sinun täytyy myöntää itsellesi, että sinulla on ongelma. Sitten voit lähteä purkamaan syytä siihen.
6. Mietin jatkuvasti ulkonäköäni ja vertaan itseäni muihin. Olen ihan tavallisen näköinen nainen, mutta tuntuu, etten riitä miehelleni tai kenellekään tällaisena. Tiedostan ongelman, mutta en tiedä, miten ratkaisin sen.
Onko totta, ettet riitä miehellesi? Jos et riitä itsellesi, et riitä kenellekään. On pohjaton kaivo alkaa miettiä vain ulkonäköään ja sen riittämistä. Tekisi mieli kysyä, eikö sinulla ole parempaa tekemistä.
Ulkonäöstä ja terveydestä huolehtiminen on tärkeää, mutta mieti, kannattaisiko kuitenkin keskittyä myös muuhun. Jos miettii vain ulkonäköään, ei tarvitse ajatella muuta. On kuitenkin isompia ja tärkeämpiäkin asioita.
Ota elämä omiin käsiisi äläkä tyydy olemaan vain mediamainonnan neuroottinen marionettinukke. Voit opetella ajattelemaan itse. Elämästäsi tulee todella raskasta, jos otat liikaa paineita ulkonäöstäsi.
7. Tunnen joka päivä huonoa omaatuntoa vanhempieni, sisarusteni ja ystävieni takia. En ehdi nähdä heitä tarpeeksi, kun oma perhe ja työt vievät kaiken aikani. Tunnen jatkuvasti olevani väärässä paikassa. Aina joku on yksin ilman minua.
On ikävää ja uuvuttavaa, jos ihmissuhteet perustuvat syyllisyyteen ja huonoon omaantuntoon. Miksi sinun pitäisi olla jatkuvasti jossain muualla? Ethän vain kuvittele olevasi vähän liian tärkeä? On varmasi kiva pitää yllä itsestään sellaista kuvaa, että kaikki tarvitsevat sinua. Mitä jos he eivät kaipaakaan seuraasi ihan jatkuvasti? Silloin, kun näet ihmisiä, kannattaa keskittyä siihen hetkeen eikä voivotella, miten ei ole nähty aikoihin.
Oma perhe ja työ saavatkin viedä kaiken aikasi. Tärkein tehtäväsi on hoitaa omia lapsiasi eikä käydä katsomassa vanhoja sukulaisia. Voit sanoa suoraan, ettet ehdi. Perherakenne on heittänyt siinä mielessä häränpyllyä, että isovanhempien pitäisi tulla lapsiperheeseen kauha kädessä auttamaan eikä toisinpäin.
