Voiko liikahikoilua hoitaa?

Mutta on myös heitä muuten terveitä, jotka hikoilevat runsaasti yhdestä tai useammasta kehonsa osasta, niin että sukkien ja paitojen kastumisesta tulee iso arkipäivän kiusa. Heidän voi olla lohdullista tietää, että liikahikoiluun on tarjolla myös hoitovaihtoehtoja.

Antiperspiranteista helpotusta hikoiluun

Taipumus hikoiluun on perinnöllistä. Liikahikoilu eli hyperhidroosi, mikäli se on yksilön synnynnäinen taipumus, alkaa oireilla yleensä jo nuoruudessa.

Sen sijaan myöhemmällä iällä kehittyneen liikahikoilun taustalta löytyy herkemmin jonkinlainen aineenvaihdunnan häiriötila. Myös vaihdevuosien tavallinen oire on puuskittainen hikoilu. Lisäksi hikoilua voi esiintyä krapulassa tai voimakkaassa psyykkisessä ahdistuneisuudessa, ja se voi olla oire myös elimistön yleistyneestä tulehdusreaktiosta.

Synnynnäisessä hikoilussa joudutaan tyytymään hoitamaan oiretta, mutta onneksi siihenkin on keinoja.

Kaikille lienevät tuttuja deodorantit ja antiperspirantit, jotka soveltuvat etenkin lievän kainalohikoilun hoitoon. Niiden hikoilua estävä vaikutus perustuu alumiinisuoloihin, jotka turvottavat hikirauhasen tiehyen tukkoon.

Herkkäihoisia antiperspiranttien sisältämät hajusteet tai hoitoliuokseen sekoitettu alkoholi saattavat ärsyttää, mutta hellävaraisempiakin valmisteita löytyy.

Antiperspiranttituotteita voi kokeilla myös muualle kuin kainaloiden alueen hikoiluun, joskin teho vaihtelee paljon.

Sähkökylvyistä botuliinipistoksiin

Käsien ja jalkaterien hikoiluun toimii varsin hyvin kylpyveteen johdettava sähköhoito, niin sanottu iontoforeesi. Sen soveltuvuudesta ja mahdollisuuksista osaavat neuvoa ihonhoidon ammattilaiset, viime kädessä ihotautilääkärit.

Hoito on vaaratonta mutta alkuun hieman työlästä, sillä sitä on annettava tovi lukuisia kertoja viikossa. Jatkossa kuitenkin riittävät harvemmat kylvettelyt, ja useimmat hoitoon turvautuvat ovatkin siihen tyytyväisiä.

Pysyvää hoitotulosta ei iontoforeesi kuitenkaan tarjoa, vaan hikoilu palaa, mikäli sähkökylvyt haluaa lopettaa.

Pienen ihoalueen, kuten kainaloiden tai kämmenpohjien, liikahikoilun voi lamauttaa joiksikin kuukausiksi ihon alle pistettävillä botuliinitoksiini-injektioilla.

Neulakammoiselle hoito ei käy, sillä pistoksia annetaan kymmeniä hoidettavaa ihoaluetta kohden. Niidenkin soveltuvuudesta ja hinnasta osaavat neuvoa lähinnä ihotautilääkärit. Pistokset on uusittava säännöllisin väliajoin, sillä muuten hikoilu palaa vähitellen ennalleen.

Harvoin yleistyneeseen ja kasvojen alueen hikoiluun kokeillaan suun kautta otettavia lääkeaineita, kuten beetasalpaajaa tai ns. antikolinergisia lääkkeitä. Niillä on paljon haittavaikutuksia, ja teho harvoin tyydyttää.

Kirurgisena hoitona on kokeiltu myös tähystysleikkauksia, joiden teho perustuu hikoilevaa aluetta hermottavien hermoratojen muokkaamiseen. Moni hyötyy leikkauksista, mutta joillakin hikoilu on vain siirtynyt vuosien saatossa salvatusta kehonosasta toiseen.

Mielenkiintoiselta uudelta hoitovaihtoehdolta vaikuttaa maailmalla viime vuosina yleistynyt mikroaaltohoito, jolla pyritään hävittämään hikirauhaset hikoilevalta alueelta kokonaan. Alustavat tulokset kainaloiden hikoilussa vaikuttavat lupaavilta, mutta hoitojen rantautumista Eurooppaan joudutaan vielä odottelemaan.