Terve.fi

Asuuko sisälläsi pieni sokerihiiri?

Asuuko sisälläsi pieni sokerihiiri?
Maistuuko sokeri? Sokeri lisää dopamiinin vaikutusta, joka lisää mielihyvän tunnetta. Voiko makeanhimosta päästä irti? Lue lisää.
Julkaistu: 6.11.2012

Sokerin makeus tuo hyvää oloa. Ihmisellä on synnynnäinen ominaisuus pitää makeasta mausta. Se miellyttää vauvojakin. Meissä asuu siis pieni sokerihiiri, mutta makeanhalun voimakkuus vaihtelee eri ihmisten välillä hyvinkin paljon. Jotkut kertovat, etteivät juuri välitä makeasta, mutta joillekin tarve saada makeaa on polttava. Jälkimmäiset saattavat verrata sokerihimoaan hallitsemattomaan alkoholin käyttöön.

Mielihyvä on kemiaa. Sokeri voimistaa aivoissa mielihyvää tuottavien aineiden, kuten dopamiinin vaikutusta. Dopamiini piristää ja lisää energisyyttä. Ne, jotka saavat makeista elintarvikkeista poikkeuksellisen hyvän olon, haluavat jatkaa niiden syömistä ja lopettaminenkin voi olla haaste. Puute tuntuu epämiellyttävältä ja voi aiheuttaa poikkeuksellisen voimakkaan tarpeen saada kokea samanlaista mielihyvää uudelleen.

Osittain perinnöllistä

Mieltymys makeaan on osin perinnöllistä. Tutkijat ovat huomanneet perimän selittävän esimerkiksi sitä, miten usein jotkut käyttävät makeita elintarvikkeita. On siis totta, että omaa makeanhammasta voi kolottaa useammin kuin naapurin. Sen sijaan geeniä, joka aiheuttaisi makeaa kohtaan suoranaista himoa, ei ole löydetty.

Mieltymys makeaan on useimmiten opittua. Lapsuudessa on ehkä lohduttauduttu makean maun avulla ja makeaa on tarjottu myös iloisten tapahtumien tai saavutusten kunniaksi. Erityisesti mieltymys makeaan kasvaa, jos makeaa syö nälissään: sokeri antaa nopeasti energiaa ja keho saa uutta potkua – ja seurauksena on riski, että makea alkaa tiedostamatta maistua entistä paremmalta. Syntyy noidankehä, joka pyörii sitä vinhempaa vauhtia mitä useammin nälkään syö makeaa.

Onko se sairaus?

Makeanhimoa kuulee joskus kutsuttavan riippuvuussairaudeksi. Tässä saattaa olla pyrkimys siirtää vastuu ruokavalinnoista pois itseltä ja antaa lupa herkuttelun jatkamiseen. Tätä saatetaan perustella sillä, että ei toki muuten söisi, mutta elimistö vaatii. Aitoa sokeririippuvuutta ei ole, koska sokeria sellaisenaan ei näytetä syövän. Tosielämässä mielihalun kohteena ovat suklaa, karamellit, leivonnaiset, jäätelö ja keksit.

Lisäksi tehokas mainonta ja markkinointi vahvistaa halua syödä niitä: houkuttelevat pakkaukset, monet makuvaihdot, tarjontaa joka paikassa, ikään kuin seireenien viettely-yritykset laulaisivat koko ajan ympäristössämme.

Kommentoi »