Kun korvaa tinnittää

Tinnitukseksi sanotaan korvien soimista, vinkumista, piippaamista, jyrinää, suhinaa, jumpsutusta jne. Tinnitus on korvassa tai muualla päässä kuuluvaa ääntä, joka ei tule ulkopuolelta. Tinnitus voi olla yhtäjaksoista, ajoittaista tai sydämen tahtiin sykkivää.

Jatkuvaa tinnitusta on 15 prosentilla suomalaisista. Heistä häiritsevänä sen kokee joka neljäs. Tinnitus on pääsääntöisesti huonokuuloisten ongelma, mutta normaalikuuloisellakin voi tinnittää. Tinnitus lasketaan oireeksi silloin kun se liittyy korvasairauteen tai -vaurioon ja on häiritsevää.

Tinnitusta ei yleensä voida parantaa, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Jotkut asiantuntijat pitävätkin tinnitusta pikemminkin ominaisuutena kuin sairautena.

Tinnitus koetaan kahden asian summana. Tinnittäminen johtuu korvasta, mutta se kuinka häiritseväksi vaiva koetaan, riippuu suhtautumisesta siihen. Kaikki eivät totu tinnitukseen omin avuin.

Tinnituksen syy löytyy tavallisimmin sisäkorvasta, jonka aistin- ja kuulohermon soluissa voi olla esimerkiksi meluvammasta tai ikäkuulosta johtuvia vaurioita ja rappeumaa. Tinnitus syntyy, kun kuulohermo kuljettaa poikkeavaa hermoärsytystä keskushermostoon, joka aistii sen äänenä. Ikäkuulossa aistinsolujen rappeutuminen etenee hitaasti, ja ikäkuulosta kärsivät ovatkin yleensä tottuneet tinnitukseen.

Jotkut lääkkeet – esimerkiksi antibiootit, syöpälääkkeet ja aspiriini suurina annoksina – voivat aiheuttaa tinnitusta. Stressi, masennus tai raskas elämänvaihe voivat laukaista tinnituksen.

Silloin kun tinnitus syntyy fysikaalisena äänenä korvassa tai korvaa lähellä olevissa kudoksissa ja elimissä, tinnituksen syy voi olla esimerkiksi korvan ja leuan lihaksissa (jännitystilat, lihasnykiminen), kaulanikamien kulumissa, hartioiden jumiutumisessa tai kallossa kulkevissa suurissa verisuonissa, jolloin tinnittää sydämen sykkeen tahdissa.

Jos tinnitus on ainoa oire, lääkäriä ei yleensä tarvita. Poikkeuksia ovat sydämen sykkeen tahdissa kuuluva tinnitus sekä tinnitus, johon liittyy huimausta, kuulon alenemaa ja paineen tunnetta korvassa. Edellinen saattaa viitata aivoverenkierron ongelmiin, jälkimmäinen Menièren tautiin.

Lääkäriin kannattaa mennä myös silloin kun tinnitus aiheuttaa unettomuutta tai masennusta tai vaikeuttaa muuten elämää. Silloin esim. lääkityksestä voi olla hyötyä, vaikka tinnitukseen itsessään ei olekaan lääkitystä.

Tinnitusterapian tavoitteena on sammuttaa kielteinen reaktio tinnitusta kohtaan. Terapiassa opitaan tuntemaan tinnituksen syitä. Tinnituksen luonteen ymmärtäminen hälventää kielteisiä ajatuksia ja auttaa tottumaan tinnitukseen.

Tinnitusterapiaan voidaan liittää tinnitusmaskerin käyttö. Se on kuulokojeen näköinen kohinalaite, jonka avulla tinnitus sekoittuu kohinaan. Näin tinnitus opitaan sijoittamaan vähitellen ikään kuin yhdeksi ääneksi muiden ympäristön äänien joukkoon. Nukahtamistilanteessa voidaan käyttää myös kotikonsteja, kuten radion säätämistä kahden kanavan välille suhisemaan samalla äänenvoimakkuudella kuin tinnitus.

Kun kuulokojeen käyttäjällä on kuulokoje korvassa, tinnitus usein häviää tai hiljenee. Huonokuuloinen voikin hoitaa kuulokojeella paitsi huonoa kuuloaan myös tinnitusta.