Jostain syystä teollisiin maihin tuli merkillinen muoti-ilmiö ennen toista maailmansotaa: imetyksen suosio alkoi jyrkästi laskea. Taustalla on ollut varmasti korvaustuotteiden markkinointi ja naisten itsenäistyminen sekä siirtyminen työelämään.
Imetyksen suosio saavutti aallonpohjansa 1970–luvun lopulla, jolloin vain vajaa 10 prosenttia naisista imetti kuusi kuukautta tai pidempään. Valitettavasti tilanne levisi myös kehitysmaihin, joissa tilanne johti lähinnä katastrofiin. Monet tutkijat ovat myös sitä mieltä, että imettämisen vähenemisen taustalla olisi ollut myös perinnetiedon katkeaminen; perheeseen ei enää kuulunut isovanhempia, jotka olisivat osanneet antaa käytännön neuvoja imettämisestä.
Internet on mahdollistanut uudenlaiset vertaisverkot, joissa imettämiseen liittyvää tietoa on helppo jakaa äitien, ja miksi ei myös isien, kesken.
Suomen Sosiaali- ja terveysministeriö suosittelee imetyskäytännöksi vähintään kuusi kuukautta kestävää täysimetystä. Täysimetyksellä tarkoitetaan tilannetta, jossa lapsi saa kaiken ravinnon äidinmaidosta. Tällä suosituksella Sosiaali- ja terveysministeriö yhtyy WHO:n ja Unicefin näkemykseen. Imetystä suositellaan jatkettavaksi kiinteän ruuan lisänä kuudesta kuukaudesta aina yhteen ikävuoteen asti. (WHO suosittaa imetystä myös länsimaissa jopa ainakin kahteen ikävuoteen saakka.)
Imetys on tärkeää
Kaikki naiset eivät voi imettää, vaikka haluaisivatkin. Taustalla voi olla esimerkiksi lapsen sairaus tai äidin käyttämä lääkitys. Siksi turha syyllistäminen ei kuulu imetyksen arviointiin. Jokainen äiti imettää omista ja lapsen lähtökohdista. On kuitenkin syytä tietää imetykseen liittyviä perusasioita:
- imetys on luonnollinen ravinnonlähde vauvan ensimmäisille elinkuukausille
- äidinmaitoon on kehittynyt vuosimiljoonien kuluessa vauvan kannalta elintärkeät ravintoaineet
- äidinmaito on myös tärkeä tekijä lapsen immunologisen suojan kehittymisen kannalta
- imettäminen edistää äidin kehon palautumista normaalitilaan synnytyksen jälkeen
- rintaruokinta vaikuttaa lapsen ja äidin suhteen kehittymiseen
- kehitysmaissa imetyksen rooli korostuu ehkäisytapana sekä on valitettavan usein ainoa saatavilla oleva puhdas ja korkealaatuinen ravintoaine
Rinta koostuu rintarauhasesta ja maitorakkuloista, jotka ovat yhteydessä nänniin maitotiehyellä. Maitotiehyt laajentuu nännipihassa maitopoukamaksi. Nännipihassa oleva lihas aiheuttaa supistuneena nännin “kovettumisen”.
Maidon erittymisen kannalta tärkeimmässä asemassa on prolaktiini – niminen hormoni, jota erittyy aivolisäkkeen etuosasta. Sen erittyminen liittyy synnytysprosessiin, mutta imemisheijasteella vaikutetaan jopa 30 prosenttia prolaktiinin määrään veressä eli toisin sanoen mitä enemmän maitoa imetään, sitä enemmän äidin verenkierrossa on prolaktiinia, joka mahdollistaa maidon synnyn.
Nänneihin kohdistuva ärsyke (imeminen) aiheuttaa myös oksitosiini – nimisen hormonin erittymistä, joka aiheuttaa varsinaisen maidon virtaamisen eli rinnan tyhjenemisen. Tyhjenemisheijaste on suhteellisen herkkä ja sen voi laukaista hyvinkin pieni lapseen tai imettämiseen liittyvä heijaste, jolloin tulee tiputusvuotoa. Toisaalta refleksillä on ikävä tapa jäädä “jumiin” esimerkiksi stressin takia, jolloin maidontulo lakkaa. Oksitosiinia kutsutaankin myös onnellisuushormoniksi, koska vaaditaan hyvänolon tunne, jotta sitä erittyisi.
Imetyksen onnistumiseksi on parasta päästä tilanteeseen, jossa lapsi saa imeä oman halunsa mukaan, jolloin lapsen tarpeen ja erittyvän maidon välille muodostuu tasapainotila. Lapsen kasvaessa imetyskertojen määrä saattaa yhtäkkiä lisääntyä, jolloin äiti pelkää maidon olevan loppumassa. Kyse on vain siitä, että lapsi pyrkii kysyntää kasvattamalla lisäämään tuotantoa eli maidon määrä nousee erityisesti yösyöttöjen ja tiheiden imetysten ansiosta lapsen energiankulutuksen tasolle ja imetyskerrat taas harvenevat sen jälkeen.
Jotta imetys olisi miellyttävä tapahtuma, on äidin oltava motivoitunut imettämiseen. Imetykseen liittyvät ongelmat tulee pyrkiä ratkaisemaan ja apua voi hakea vertaisryhmistä ja imetykseen liittyvästä tukipuhelimesta. Lapsi saa, varsinkin ensimmäisten viikkojen aikana, imetyksestä niin psyykkisen kuin fyysisen hyvänolon tunteen.
Kaikki lapsen tarmo menee ruuan hankkimiseen ja nukkumiseen. Imettäessään äiti antaa vauvalle lämpöä ja läheisyyttä, koskettelua ja katsekontaktin. Toisaalta imetys on luonnollinen jatke yhteydelle äidin ja lapsen välille, joka katkesi synnytyksen yhteydessä.
Suomessa on tapana nostaa lapsi heti syntymän jälkeen äidin rinnalle, jolla ajatellaan olevan imetyksen onnistumisen kannalta merkitystä. Myös vierihoitoa suositaan, jolloin äiti ja vauva saavat olla vierekkäin sairaalassaolon aikana. Aina tämä ei ole mahdollista (esimerkiksi vauvan fyysisen kunnon takia), mutta varhaisen vuorovaikutuksen kannalta käytäntö on onneksemme yleinen kaikkialla Suomessa.
Artikkelin on tarkastanut TtM Ulla Kristiina Paananen, imetysohjaajakouluttaja, kätilötyön lehtori Oulun seudun ammattikorkeakoulusta 20.12.2007
Lähteet:
The Breastfeeding Answer Book. Revised Edition. La Leche League International. USA 1998.
Lauwers, J. & Swisher, A: Counseling the Nursing Mother. A Lactation Consultant’s Guide. Jones and Bartlett Publishers, Inc. 2005
Unicef
WHO
