Kromosomin ”kuuma kohta” yhdistetty autismiin
Autism Consortiumin tutkijat raportoivat vuonna 2008, että erään kromosomi 16 alueen deleetio (genomin osan häviäminen) tai duplikaatio (genomin osan kahdentuminen) saattaa olla noin joka sadannen autismitapauksen takana. Löydöksen merkitys näyttää ensi näkemältä varsin vähäiseltä, mutta tutkimusraportti nostatti silti melkoista innostusta tutkijapiireissä, koska se edustaa uutta tapaa tunnistaa autismin ja muiden monimutkaisten aivosairauksien takana olevia perinnöllisiä tekijöitä. Tällaiset sairaudet kehittyvät tyypillisesti monien geenien vuorovaikutuksen tuloksena jokaisen niistä vaikuttaessa vain pienellä painolla.
Tutkijat analysoivat geneettistä tietoa Autism Genetic Resource Exchangesta, johon on kerätty verinäytteitä ja kliinistä tietoa yli 3 000 henkilöstä, joilla on todettu autistiseen tautikirjoon kuuluva häiriö. Tutkijat käyttivät uudenlaista mikrosirutekniikkaa, jonka ansiosta he pystyivät paitsi tunnistamaan hienovaraisia geneettisiä muutoksia, myös havaitsemaan kopioluvun vaihteluna tunnettua ilmiötä, jotta voitaisiin määrittää, mitkä tietyt genomin kohdat olivat hävinneet tai kahdentuneet.
Kaikista 1 441 henkilöstä, joilla oli todettu autistiseen tautikirjoon kuuluva häiriö, viidellä havaittiin deleetioita ja seitsemällä duplikaatioita eräässä 25 geeniä käsittävässä kromosomi 16 kohdassa. Autism Consortiumin tutkijat etsivät sitten samanlaisia deleetioita ja duplikaatioita kahdesta ulkopuolisesta otoksesta. Toinen niistä oli saatu Children’s Hospital Boston -sairaalassa autistiseen tautikirjoon kuuluvan häiriön, kehityksen viivästymisen tai kehitysvammaisuuden takia arvioiduilta lapsilta. Toinen otos oli saatu islantilaisilta henkilöiltä, joilla oli todettu autismi. Tutkijat havaitsivat täysin identtisen deleetion kromosomissa 16 viideltä 512:sta bostonilaissairaalassa tutkitusta lapsesta ja kolmelta 299:stä islantilaistietokannan autistista. Lisäksi he havaitsivat neljällä bostonilaislapsella duplikaation.
Löydökset viittaavat siihen, että tämä kromosomi 16 alue kohottaa riskiä sairastua autismiin hävitessään tai kahdentuessaan. Tutkimusraporttiin liittyvässä pääkirjoituksessa todetaan, että löydös saattaa olla vain jäävuoren huippu, koska kromosomissa 16 havaitut muutokset olivat melko helposti havaittavissa. Autism Consortiumin tutkijat tunnistivat toiset 50 perimän muutosta, joilla voisi myös olla oma roolinsa autismin patogeneesissä, mutta niiden vaikutusten arvioiminen tulee olemaan huomattavasti vaikeampaa, koska ne olivat tutkimusjoukossa selvästi harvinaisempia. Pääkirjoituksessa arvioidaan, että noiden 50 geneettisen muutoksen vaikutusten arvioiminen vaatii pikemminkin kymmenientuhansien kuin tässä tutkimuksessa käytettävissä olleiden muutaman tuhannen DNA-näytteen tutkimista.
Lähteet:
Eichler EE, et al. “A Hot Spot of Genetic Instability in Autism,” New England Journal of Medicine (Feb. 14, 2008): Vol. 358, No. 7, pp. 737-39.Weiss LA, et al. “Association Between Microdeletion and Microduplication at 16p11.2 and Autism,” New England Journal of Medicine (Feb. 14, 2008): Vol. 358, No. 7, pp. 667-75.
Copyright © 2008 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.
Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.
