Antti Heikkilä – miten vastarannan kiiski jaksaa?

Oman tiensä kulkija. Lääkäri. Vastarannan kiiski. Virallisten terveyssuositusten kritisoija.

Monenlaiseen lokeroon voisi tämän miehen tuupata. Lääkärin arjessa -haastateltavamme on nyt ensimmäisen kerran julkisuuden henkilö, joka on nostattanut monenlaisia tunteita.

Antti Heikkilällä (69) oli yksi selkeä syy suostua haastateltavaksi juttuun, jonka yleisönä on myös koko joukko nuoria suomalaisia lääkäreitä. (Juttu on julkaistu myös lääkärien sivusto Lääkäriportaali.fi:ssä.)

Heikkilä haluaa rohkaista nuoria lääkäreitä:

– Vähän rock-asennetta!

Heikkilän mielestä lääkärien on syytä panna itsensä rohkeasti likoon työssään, kokonaisena persoonana, eikä piiloutua valkotakin sisään tai tietokoneen taakse. Hän itse on käynyt vuosien psykoterapian tullakseen entistä paremmaksi lääkäriksi ja kehottaa myös muita lääkäreitä tutkimaan omaa päänuppiaan. Muita voi hoitaa paremmin, kun omat ahdistukset eivät sekoita pakkaa.

Toisaalta Heikkilä viittaa myös siihen, että pitää olla rohkeutta kyseenalaistaa viralliset totuudet, jos näkee, että nyt mennään päin honkia. Heikkilä itse ei titteleitä kumartele eikä ole pelännyt esittää esimerkiksi sellaisia kommentteja, että koko THL pitäisi lopettaa.

– Suurin osa lääkäreistä on helvetin hyviä, mutta he ovat hiljaa, ettei tule vaikeuksia. Samastun kliinistä työtä tekeviin lääkäreihin ja sympatisoin heitä. Mutta yläkasti on sellaista, joka pitäisi panna jollain lailla uusiksi.

”Ei professoreilta opi, vaan työtä tekemällä”

Heikkilä valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1973. Opiskeluaikoinaan hän työskenteli apuhoitajana ja oli innostunut oppimaan ”koko skaalan a:sta ö:hön”. Nuorena lääkärinalkuna hän teki kovasti töitä ja päivysti paljon.

– Olen aina pitänyt lääketiedettä sellaisena, että siinä on hajanaisia mielipiteitä eri asioista. Ei professoreilta opi, vaan työtä tekemällä oppii.

Nuorimies ajautui kirurgiaan, tarkemmin ottaen ortopediaan ja traumatologiaan, koska ala tuntui sellaiselta, että siinä voi konkreettisesti auttaa ihmisiä. Leikattavaa riitti.


 

Työn plussat ja miinukset

  • Työ on hirveän palkitsevaa ja koen, että teen työtä, joka tulee sydämestä. Ainoa vain, että joskus tulee tehtyä liikaa.
  • Negatiivisia puolia ei ole. Jos koen jotain negatiivista, se on oma asennevikani tai ehkä olen silloin väsynyt. Täytyy hoitaa myös itseään.



 

Kipupotilas sysäsi kriisiin

Matkoillaan Yhdysvaltoihin 1960-luvun lopussa Heikkilä oli tutustunut psykiatri Richard Ribneriin ja huomannut, että mielenterveysongelmista kärsivät potilaat voivat saada apua tietynlaisesta ravitsemuksesta. Psyykenlääkkeitä Ribner ei määrännyt.

Vielä lisää omaan suuntaansa Heikkilä liikahti, kun hän tapasi toistuvasti potilaita, joita tavanomainen lääketiede ja sen ajan suomalainen huippuhoito ei pystynyt auttamaan. Selkiä leikattiin tolkuttoman paljon ortopedian klinikalla, vaikkei usein saatu mitään apua, näki Heikkilä. Ajatus alkoi häiritä häntä.

Käänteentekeväksi osoittautui eräs potilas, joka tuotiin sairaalaan kivusta kippurassa. Seuraavana aamuna potilas oli yhä yhtä kärsivä. Hän kertoi aikovansa mennä jäsenkorjaajalle.

– Seuraavana päivänä hän tuli tervehtimään minua ja oli täysin kunnossa. Se oli minulle järkytys: miten tuo on mahdollista? Se pani maailmankuvani sekaisin, ja rupesin selvittelemään asioita, opiskelemaan ja oppimaan.

– Opin tekniikoita ja näin, että kipu on jotain muuta, mitä meille sanotaan. Sanoin esimiehille, että nyt tiedän, miten pitäisi toimia. Oltiin, että jumalauta Heikkilä, tämmöisistä ei puhuta.

– Minulle tuli jonkinlainen kriisi, kun oli todettu, että jotain realistista tapahtuu ja on tiedossa, miten ihmisiä voi hoitaa eikä systeemi halua edes kuulla siitä, vaan sanotaan, että tässä on tämä lääke- ja leikkauslinja. Otin yhteyttä eri laitosten johtaviin lääkäreihin, että tätä voitaisiin tutkia, ja kaikki kategorisesti kieltäytyivät.

– Syntyi hyvin voimakas tarve katsoa, kuinka pitkälle ihmistä voidaan hoitaa ilman lääkkeitä ja leikkauksia.

Elettiin 1970–1980-luvun vaihdetta, kun Heikkilä sanoi itsensä irti ja ryhtyi yksityislääkäriksi.

Nyt Heikkilä ajattelee katseltuaan kiropraktikkojen ja osteopaattien työtä, että olisi hyvä, jos nämä asiat olisivat lääkärien käsissä. Lääkärien peruskoulutukseen pitäisi kuulua myös tällaisia asioita, hän katsoo.

"Mielellään tekisin vain töitä"

Heikkilä on kirjoittanut ja puhunut julkisesti esimerkiksi kolesterolilääkkeitä, masennuslääkkeitä ja osteoporoosilääkkeitä vastaan. Hän on arvostellut suorin sanoin useita suomalaisia tieteentekijöitä.

Hän on luonut oman vähähiilihydraattisen Heikkilän dieettinsä, jossa ei vältellä voita ja eläinrasvoja. Hän luettelee nettisivuillaan pitkän liudan sairauksia, joihin tämä ruokavalio voi hänen mukaansa auttaa. Listassa on mukana monenlaisia eri asioita aina addiktiosta syöpään asti.

Heikkilällä on vastaanoton lisäksi oma verkkoklubinsa, jonka jäseneksi pääsee maksusta ja jossa saa esimerkiksi lähettää kysymyksiä Heikkilälle. Jäseniä on hänen mukaansa yli 2 000.

– Mielellään tekisin vain töitä, mutta jo silloin kun hyppäsin pois klinikasta, sain kimppuuni esimiehet. Tuli fiilis, että he haluavat tuhota koko homman.

– Aina on ollut vastakkainasettelua lääketieteen sisällä, että minä olen paska jätkä. Ei ole syntynyt dialogia. Taannoin vastaanotollani kävi yksi pääjohtaja, jonka ongelma saatiin ratkaistua, ja hän sanoi, että jos sinä Heikkilä olisit väärässä, sinähän olisit linnassa.

Yli viisi vuotta sitten Heikkilä erosi Suomen Lääkäriliitosta. Lääkärilehdessä oli julkaistu arvio hänen kirjastaan ”Diabeteksen hoito ruokavalion avulla”. Heikkilän mukaan hänen vastineensa kieltäydyttiin julkaisemasta, ja hän sai tarpeekseen.

Miksi Heikkilä jaksaa omalla linjallaan?

Heikkilä kertoo, että on yksinkertainen syy siihen, miksi hän jaksaa tehdä yksinäistä työtään ja olla tiukasti omalla linjallaan: tulokset, joita syntyy. Potilaat, joiden ongelmat saadaan ratkaistua. Potilailta saatu hyvä palaute.

– Olen hirveän kiinnostunut ihmisistä. Lähestymistapani on se, että vaikka olisi varvas kipeä, kyselen aina perheet ja muut. Saan käsityksen koko ihmisestä. Täytyy luoda aito suhde potilaaseen.

– Suurin osa ongelmista on psykosomaattisia. Kun saa yhteyden ihmiseen, ongelma jäsentyy usein ihan itsestään eikä tarvitse lähteä sen kummemmin analysoimaan.

– Olen hyvin pragmaattinen. Minulle on tärkeintä, että tulee tulosta eikä se, että haaveilisin jostain epämääräisestä kuten joku statinointi, että sillä tavalla viivytämme kuolemaa pari viikkoa jossain elämän loppupäässä.

Muutto Hampuriin

Pari vuotta sitten Heikkilä vaimoineen muutti osittain Saksan Hampuriin. Syy miksi hän on osin jättänyt Suomen, ei ole hänen mukaansa vastakkainasettelu virallisten tahojen kanssa. Hän oli kuitenkin jo pitkään tuntenut viehtymystä saksalaiseen ajattelutapaan, jossa lääketiede ei sulje jyrkästi pois piiristään esimerkiksi luontaishoitoja. Hän kokee kohdanneensa Saksassa todellista dialogia sikäläisten lääkärien kanssa.

Heikkilä on Suomessa viikon kuukaudessa. Tuolloin hän hoitaa noin 15 potilasta päivässä. Hän kertoo, että hänen luokseen tullaan useimmiten silloin, kun on jo yritetty turhaan saada apua virallisesta systeemistä. Noin puolet on kipupotilaita, puolet taas heitä, joilla on useita erilaisia ongelmia.

Heikkilän haastattelu on tehty puhelimitse 16.9.2015

Kuva: Heikkilän albumi

Lue myös:

"Ihmisille pitää antaa mahdollisuus tulla kuulluksi", sanoo vanhuksia hoitava lääkäri

Kandi kertoo: Ensimmäinen kesä lääkärinä

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle: