Hei! Minulla on 14-vuotias, rauhallinen,urheilua harrastava poika. Hänellä on todettu vaikeuksia ala-asteella oman toiminnan ohjauksessa, ja sen myötä tarkkaavaisuus helposti häiriintyy ja hän tahtoo jumittua tehtäviin. Läksyt ovat aina vieneet paljon aikaa. Nyt hän on yläasteella, pärjännyt koulussa (koko ajan normaaliluokalla) keskinkertaisesti. Minua on alkanut mietityttää, mistä oppimisvaikeudet johtuvat. Lähinnä minua vaivaa asia, joka tapahtui pojan ollessa 1-3 kk:n ikäinen. Hänen ollessa vauva, aloin yöllä syöttämään häntä sohvalla, laitoin kyljelleen sohvan selkänojaa vasten ja asetuin itsekin makuulle. Olin jossain vaiheessa nukahtanut/nukkunut, havahduin siihen, että poika käänti päätään sivulle. En osaa sanoa kauanko poika oli puristuksissa selkänojan ja rinnan välissä, minua on kuitenkin alkanut kiusata ajatus, kärsikö hän hapettomuudesta. Muistan että poika ei itkenyt, ollut levoton tai sinertävä, taisi jatkaa unia tai syödä lisää. Haluaisin tietää, onko mahdollista että poika kärsi happivajeesta ja se on vaikuttanut hänen oppimisvaikeuksiinsa? Vastauksesta kiitollinen.
Kertomastanne ei saa vaikutelmaa, että pojallanne olisi ollut happivajausta tai muutakaan puristukseen viittaavaa. Poikanne toimi normaalisti heti tilanteen jälkeen. Oppimisvaikeudet ovat lääkärin kannalta yksilöllisesti mahdollisia ja syyn selvittäminen on suhteelisen vaikeaa. Tutkimukset ovat tärkeitä poistamaan epätietoisuuden ja antavat hoidoille perustan.Varmasti nämä on jo tehtykin. Oikea suhtautuminen,opettaminen, psykologinen tuki ja ammattihenkilön apu on tärkeätä. Teille itsellenne on tärkeätä, ettei syyllistä itseään. Kannattaa keskustella hoidosta vastaavien auttajien kanssa.
