Hei! Oireeni alkoivat yli 2v sitten. Pääoire on jatkuva, pakonomainen hengen haukkomien ja haukottelu, tuntuu, etteivät keuhkot vain riitä. Kyse ei ole mistään “kohtauksesta”, vaan tilanteen pahentuessa puhutaan päivistä. haukkomisen kestettyä aikansa selkä jumittuu täysin, mikä pahentaa tilannetta entisestään. Minulla on tarkkailtu kohonnutta verenpainetta tästä erillisenä asiana, mutta itse olen todennut, että liittyy aivan selvästi haukkomiseen.
Olen kolmekymppinen nainen, työni on kiireinen ja stressaava, toimistoympäristössä. Oireet eivät kuitenkaan katoa lomalla. Lääkitykseni on Singulair ja Symbicort. Ne ovat parantaneet tilannetta jonkin verran, mutta välillä tilanne riistäytyy aivan käsistä. Yksi lääkäri laittoi mielialalääkitykselle, mutta se ei vaikuttanut yhtään mihinkään, ja lopetettiin.
Asunnossa ja muussa elinympäristössä ei pitäisi olla ongelmia. Suvussa on astmaa, sydänvikaa, kohonnutta verenpainetta ja diabetestä.
Nyt olen pitkän ajan kuluessa ollut huomaavinani tiettyjä säännönmukaisuuksia oireiden pahenemisen suhteen. tämä voi olla ihan sattumaa, mutta kirjaan ne nyt tähän kuitenkin: 1. riisin ( ja ehkä muunkin hiilihydraattipitoisen ruuan ) syöminen ( mieheni huomasi, että tilanne pahenee aina tiettynä iltana, jolloin syömme aina aasialaista ruokaa, jossa paljon riisiä, oloni on sen jälkeen raskas ja hengitys vaikeaa ), 2. urheilusuoristuksen jälkeinen lepo ( pari tuntia juoksemisen jälkeen alkaa homma pahentua ), 3. sauna, joskus.
Ennen lääkitystä ja fysioterapeuteilla ravaamista tilanne oli selvästi pahempi, ja eräs fysioterapeutti arvioi, että “ylihengitän”. Tarkkailemalla hengitystä tilanne on vähän parantunut, mutta ongelma ei kuitenkaan poistu.
Oloni on hyvin epätoivoinen. Yleislääkäri, keuhkolääkäri ja kaksi eri fysioterapeuttia sanovat kaikki aivan eri asioita. Yksi lääkäreistä vihjasi, että vika olisi päässä. Olen kyllä ihan valmis hyväksymään senkin vaihtoehdon, kun vain saisin jotain apua. Ongelma vaikuttaa elämääni: jätän väliin tapaamisia ja työtehtäviä silloin kun tämä on päällä. Olen töissä joutunut noloihin tilanteisiin, jossa ihmiset kysyvät loukkaantuneena, että “tylsistytänkö jotenkin”, kun minä haukottelen ja huokailen älyttömästi. Tuntuu, että olen koko ajan tässä kuplassa “kahden keuhkojeni kanssa”. Hengitys ei ole tuntunut pitkiin aikoihin tiedostamattomalta. Olen jatkuvasti tietoinen siitä, miten hengitän, mikä on todella stressaavaa. Olisin kiitollinen avusta!
Oireet sopivat parhaiten hyperventilaatio-oireyhtymään, jossa henkilö hengittelee enemmän, kuin mitä ruumis tarvitsisi, josta seurauksena veren hapen pitoisuus lisääntyy ja hiilidioksidipitoisuus vähenee, josta seurauksena mm. veren muuttuminen emäksisemmäksi kuin tarpeen, josta taas joukko fysiologisia seuraamuksia, mm. lihaskramppeja, lihasheikkoutta, uupumusta, valtimoverisuonten supistelua ( esim. sormet kylmenevät ). Sympaattisen hermoston aktiivisuuskin lisääntyy: sydän voi tykytellä ja verenpainekin nousta.
Duodecim-lehdessä artikkelissaan ” Hyperventilaatio ja sen hoitomahdollisuudet ” ( 2000; 116(18): 1969-1975 / Päivi Lehtinen, Ritva Tammivaara, Maila Seppä, Sinikka Luutonen ja Erkki Äärelä ) listaavat yleisimmiksi oireiksi: Hengityselinoireet: Hengästyminen, hengenahdistuksen ja hapenpuutteen tunne, syvät huokailevat hengenvedot, tiheä ja pinnallinen hengitys. Keskus- ja ääreishermoston sekä lihasten oireet: huimaus, näön hämärtyminen, kaksoiskuvat, muut näköhäiriöt, tajunnanmenetyskohtaukset, pistely, tunnottomuus ja kylmän tunne erityisesti sormissa, käsivarsissa, kasvoilla ( suun ympärillä) ja alaraajoissa. Lihasjäykkyys tai -kouristus erityisesti sormissa käsivarsissa, alaraajoissa, puhe-elimissä, kasvoissa ja rintalihaksistossa, lihasten vapina, rintakipu, tetania (vaikeissa tapauksissa). Sydänoireet: Sydämen ”hakkaaminen”, pistävät kivut sydänalassa, sydämen nopearytmisyys, rytmihäiriöt. Ruoansulatuskanaviston oireet: Ylävatsakivut, pahoinvoinnin tunne, palan tunne kurkussa, nielemisvaikeudet, suun kuivuminen, röyhtäily, ilmavaivat. Psyykkiset ja yleisoireet: Yleinen jännitys, tuskaisuus, rauhattomuus tai päinvastoin epätavallinen tyyneys, epätodellisuuden tunne, paniikin tunne, kontrollin menetyksen, kuoleman tai sairauden pelko. Väsymys, unihäiriöt.
Hyperventilaatio voi liittyä ilmiönä moniin sairauksiin: 1. Keuhkosairaudet: astma, keuhkoveritulppa, emfyseema, alveoliitit, keuhkofibroosit. 2. Verenkiertoelimistön / sydämen sairaudet: sydämen vajaatoiminta, rasitusrintakipu, nopealyöntisyys- ja rytmihäiriökohtaukset. 3. Veritaudit: anemia (vaikea). 4. Aineenvaihdunnan sairaudet: ketoasidoosi, diabetes, uremia , maksakirroosi. 5. Keskushermosto: aivovammat, kallotrauman tai -leikkauksen jälkitila.
Eräät lääkkeet ym. aineet voivat aiheuttaa hyperventilointia: asetyylisalisyylihappo, teofylliini, amfetamiini, beetasalpaajat ( keuhkoputkisupistuksen välityksellä), kofeiini, nikotiini..
Hyperventilaatio voi liittyä sekä akuuttiin että krooniseen psyykkiseen ahdistuneisuuteen. Ilmiö voi kroonistua.
Olette saanut apua astmalääkkeistä. Astmaattiseen keuhkoputkitulehdukseen saattaa liittyä sellaista ilmateiden ylireaktiivisuutta, että se aiheuttaa hyperventilointia. Allergisiin reaktioihin liittyen ilmiö on myös mahdollista ( elintarvikeallergioita?? ). Ponnistelu tyypillisesti voi laukaista hyperventilaation, mutta niin myös rasitukseen liittyvä astmaattinen keuhkoputken supistuminenkin.
Fysioterapeuttinne lienee ollut varsin oikeassa oireen tulkinnassa. Hänestä voi olla apua myös sen hoitamisessa: ns. hengityskoulu on tarpeen erityisesti, jos mitään selvää sairautta ei taustalla ilmene, ja astmassakin se on hyödyllinen.
Ehdotukseni: Oleellista on selvittää, onko ilmiö hyperventilaatiota vai ei. Diagnoosi tehdään oireiden ja valtimoverikaasuanalyysin perusteella, jossa todetaan tyypilliset muutokset. Muut samankaltaisia oireita ja hyperventilaatiotakin aiheuttavat sairaudet pitää sulkea pois.
Paikallisessa keuhkosairauksien klinikassa voitaneen parhaiten selvitellä ilmiötä ja sen taustalla olevia seikkoja sekä ohjelmoida auttavaa hoitoa.
