Hei! Olen 24 vuotias mies, ja olen kerta-altistunut asbestille ollessani noin 14 vuotias. Altistuminen tapahtui leikatessani asbestisementtilevyjä kulmahiomakoneella ilman suojaimia. Laboratorio tutkimuksien mukaan levyt sisälsivät noin 20%krysotiili- ja noin 10% krokidoliittiasbestia. Levyjen leikkaaminen tapahtui hieman suojaisassa paikassa, mutta kuitenkin ulkoilmassa. Altistuminen kesti vain pari tuntia, mutta siinä ajassa pölyä ehti kyllä syntyä paljon, ja sitä oli selvästi jäänyt hiuksiin ja kasvoille. Tupakkaa olen polttanut epäsäännöllisesti 16-20 vuotiaana yhteensä noin 100 askia, ja sen jälkeen vain jokusen askin, ja enää en ollenkaan.
Olen lukenut useasta tietolähteestä että kerta-altistuminenkin krokidoliittiasbestille voi aiheuttaa keuhkosairauksia, varsinkin tupakoivilla syöpäriski on moni kymmen kertainen.
Mitä tuollainen määrä asbestia keuhkoissani aiheuttaa kun se on siellä 70 vuotta? Voiko kerta-annostus asbestia poistua keuhkoista pikkuhiljaa yskän mukana? Miksi krokidoliittiasbesti on muita asbestilajeja vaarallisempaa? Minkälaisen riskin koet minulla olevan sairastua joskun keuhkosairauteen?
Mitä asbesti käytännössä keuhkoille tukkimisen lisäksi tekee? Eli ärsyttääkö se siellä jotenkin, vai tekeekö se jonkinlaisen “kemiallisen reaktion” tai jotain muuta? Miksi sitä yleisesti ottaen tarvitaan kerta-annostusta enemmän ennen kuin se aiheuttaa sairauksia?
Viikoittain tai harvemmin rinnassa on saattanut tuntua hyvin pientä kipua varsinkin sisään hengittäessä, ja parilla kertaa kipua on ollut sen verran että sisään hengittäessä on voinut ottaa ilmaa vain vähän kerrallaan, kivun tuntemukset eivät kestä kuin korkeintaan joitain minuutteja. Sitten ulos hengityksessä selällään ollessaan kuuluu todella hienoista vihellystä, siis sellaista jonka kuulee vain kun on täysin hiljaista. Hengästyminen ei aiheuta mitään normaalista poikkeavaa kipua tai ahdistusta.
Asbesti on kaupallinen yleisnimi kahdelle luonnossa esiintyvälle silikaattimineraalille ( serpentiini ja amfiboli ), jotka voivat jakautua ohuisiin, pitkiin kuituihin. Krysotiili on ainoa serpentiiniryhmän kuitu. Amfiboliryhmään kuuluvat mm. Suomessa yleisesti käytetty antofylliitti, amosiitti ( ruskea asbesti ) ja krokodoliitti ( sininen a. ).
Voimakkainta altistuminen on ollut Paakkilan asbestikaivoksessa, asbestiruiskutuksessa telakoilla, eristystöissä, asbestituotteiden ja asbestisementin valmistuksessa ja työstössä. Herkillä tutkimusmenetelmillä asbestikuituja löytyy kuitenkin kaikkien kaupunkiympäristössä asuneitten keuhkoista.
Keuhkoihin hengitetyillä kuiduilla on taipumus jäädä kudokseen, krysotiili poistuu keuhkoista muita kuituja paremmin. Osa kuiduista muodostaa ns. asbestikappaleita, joissa asbestikuitua pinnoittaa rauta-valkuaispitoinen päällyste, antofylliitti muodostaa niitä helposti.
Asbestikappaleiden löytyminen ysköksistä viittaa ammatilliseen tai muuten poikkeavaan altistukseen. Niiden määrää voidaan myös laskea keuhkohuuhtelunäyteissä ( BAL ) tai keuhkokudosnäytteissä. Vajaalla 10 %:lla toimistotyöntekijöistä on yli 1 asbestikappale / ml huuhtelunestettä, kun taas asbestiruiskuttajilla voi löytyä yli 1000 kpl / ml.
Huuhtelunesteen asbestikappaleiden määrä kuvastaa myös keuhkokudoksen asbestikuitupitoisuutta. Työssään varmasti asbestille altistuneilla keuhkokudoksen asbestikappalepitoisuus on lähes aina suurempi kuin 1 asbestikappale / leike, jopa satoja kappaleita leikettä kohti.
Kuidut voivat aiheuttaa muutoksia soluissa suoraan tai epäsuorasti. Keuhkokudoksessa fagosytoivat tulehdussolut pyrkivät eliminoimaan vieraaksi aineeksi tunnistetun kuidun ottamalla sen sisäänsä, ne tavallaan syövät kuituja tarkoituksena kemiallisesti tuhota se sisällään. Kuidut ovat kuitenkin kemiallista hajotusyritystä hyvin kestäviä ja säilyvät tuhoutumatta, mutta toiminnan seurauksena tulehdussoluista vapautuu ympäristöön mm. reaktiivisia hapen välituotteita ja solujen kasvutekijöitä, joiden kautta ilmaantuvat hengitysteiden kudoksissa ilmenevät haittavaikutukset. Herkkyys sairastua asbestialtistuksesta saattaa riippua myös yksilöllisistä eroista vierasaineiden aineenvaihdunnassa.
Kaikki asbestikuidut voivat aiheuttaa minkä tahansa asbestisairauden ( keuhkopussien paksuuntumat eli plakit, pölykeuhkon eli asbestoosin, keuhkosyövän, keuhkopussien tai vatsakalvon pahanlaatuisen kasvaimen eli mesoteliooman, keuhkojen pyöröatelektaasin ja keuhkopussin nesteisen tulehduksen), asbesti lisää myös vaaraa sairastua mm. kurkunpään syöpään.
Keuhkosyövän suhteen vaarallisimpana pidetään krokidoliittia, krysotiilin syöpää aiheuttava vaikutus lienee taas pienempi kuin muiden kuitujen. Keuhkosyöpäriski on suhteessa altistumisen voimakkuuteen, voimakkaasti altistuneilla keuhkosyövän riski on yli 20%.
Tupakointi ja asbesti lisäävät toistensa syöpää aiheuttavaa vaikutusta. Asbestille altistuneiden keuhkosyöpäriski on 2 – 5-kertainen altistumattomiin verrattuna, tupakoivan altistuneen riski saattaa olla 20 – 50 -kertainen altistuksen voimakkuudesta ja tupakoinnin määrästä riippuen.
Suomalainen ammattityösyöpäryhmä on katsonut ( 1988 ), että vähintään vuoden kestoinen työ asbestiruiskuttajana tai putkieristäjänä riittää näytöksi kasvaneesta syövän vaarasta, jos altistumisesta on kulunut vähintään 10 vuotta. Kansainvälinen asiantuntijaryhmä on esittänyt, että keuhkosyöpävaara on kaksinkertainen, jos keuhkokudoksessa on 2 milj. amfibolikuitua / gramma kuivattua keuhkokudosta, mikä vastaisi BAL-näytteessä asbestikappalepitoisuutta 5 – 15 / ml.
Kertomanne tapahtuma oli varsin lyhytkestoinen kerta-altistus, eikä siinä käsitelty puhdasta asbestia. Tuskin tuolla altistuksella on merkittävää vaikutusta terveydentilaanne, varsin lyhytkestoiseksi jäänyt tupakointinnekaan tuskin on pysyviä vaurioita ehtinyt aiheuttaa. Todennäköisesti kuvaamanne kerta-altistus ei ole aiheuttanut keuhkoihin merkittävää asbestikertymää, jollaisen ilmaantumiseen ammattityössäkin vaaditaan vuosia kestänyt altistus.
Koska asia askarruttaa Teitä ja kun on ollut rintakipua sekä hengityksessä kuulunutta poikkeavaa ääntä, niin kannattaa käydä ( keuhko ) lääkärin vastaanotolla, jossa tehdään huolellinen kliininen perustutkimus, johon kannattaa liittää keuhkojen rtg-kuvaus sekä spirometria.
