Häiriö johtuu 20 geeniä käsittävän DNA-jakson puuttumisesta kromosomista 7. Sen aiheuttamista oireista, joihin yleensä kuuluu myös kehitysvammaisuus, yksi on erityisen silmiinpistävä: äärimmäinen seurallisuus ja arvostelukyvytön ystävällisyys, erityisesti ventovieraita kohtaan.
Käyttäen Salkin tutkimuslaitoksen sosiaalisuuden kyselylomaketta tutkijat pyysivät japanilaisten ja yhdysvaltalaisten Williamsin oireyhtymää sairastavien lasten vanhempia arvioimaan lapsensa taipumusta lähestyä muita ihmisiä, käyttäytymistä tietyissä tilanteissa, miellyttämishalua, taipumusta kommentoida muita ja samaistua heihin sekä kykyä muistaa nimiä ja kasvoja.
Yksi kysymyksistä oli: ”Kuvailkaa lapsenne tyypillistä reaktiota tilanteessa, jossa tämä tapaa ensimmäistä kertaa jonkin ihmisen. Kertokaa esimerkkejä.”
Samat kysymykset esitettiin normaalisti kehittyneiden samanikäisten ja samaa sukupuolta olevien verrokkilasten vanhemmille.
Williamsin oireyhtymää sairastavat lapset erosivat molemmissa maissa verrokeista siten, että he olivat taipuvaisempia lähestymään ventovieraita ihmisiä, mutta eivät eronneet muilla sosiaalisuuden mittareilla. Kulttuurillakin oli merkitystä. Kirjoittajien vertauksen mukaan Japanissa on tapana lyödä törröttävä naula heti takaisin puuhun, mutta Yhdysvalloissa on puolestaan tapana öljytä kirskuva koneenosa.
Japanilaislasten odotetaan olevan hiljaisia ja tottelevaisia, kun lännessä lapsia kannustetaan olemaan itsevarmempia.
Tässä tutkimuksessa japanilaiset vanhemmat sanoivat lastaan todennäköisemmin ujoksi riippumatta Williamsin oireyhtymästä, kun yhdysvaltalaiset sanoivat heitä pikemminkin sosiaalisiksi. Vanhempien mukaan Williamsin oireyhtymää sairastavat japanilaislapset lähestyivät ventovieraita ihmisiä epätodennäköisemmin kuin yhdysvaltalaiset.
Williamsin oireyhtymää sairastavat japanilaislapset ja yhdysvaltalaislapset erosivat normaaleista, tyypillisesti kehittyneistä lapsista samalla tavoin ja yhtä paljon, mutta normaalius ja tyypillinen kehitys olivat maissa erilaiset. Tämä osoittaa, miten kulttuuri saattaa muokata jopa ilmeistä ja voimakasta perinnöllistä taipumusta.
Copyright © 2007 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.
Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.
Lähde:
Zitzer-Comfort C, et al. “Nature and Nurture: Williams Syndrome across Cultures,” Developmental Science (May 2007), Vol. 10, No. 3, in press.
