Soiselle maalle Thorney Islandilla Thamesjoen varrelle, muodostui 700-luvun lopun tietämillä pieni benediktiiniläismunkkien yhteisö. Kaksisataa vuotta myöhemmin Pyhä Dunstan, Canterburyn arkkipiispa, laajensi luostaria ja organisoi sen uudelleen. Tälle samaiselle paikalle nousi myöhemmin Westminster Abbey, Westminsterin luostarikirkko.
Abbeyn varsinainen perustaja oli kuningas Edvard Tunnustaja. Hän oli kutsumukseltaan munkki ja kiintyi rakennuttamaansa luostarikirkkoon niin syvästi, että perusti palatsinsakin sen läheisyyteen.
Turun yliopiston kulttuurihistorian professori Marjo Kaartinen on perehtynyt Britannian myöhäiskeskiajan ja uskonpuhdistuksen ajan historiaan. Hänen mukaansa luostarin perustaja oli usein kuninkaallinen.
”Näin hallitsijasta tuli tavallaan luostarin pää, vaikka luostarilla oli toki omat johtajansa. Hallitsijan oikeudet myös periytyivät. Näin kruunun ja kirkon yhteys säilyi kiinteänä”, Kaartinen kertoo.
”Hallitsija perusti luostarin sielunsa kohtalon vuoksi. Kun hän teki hurskaan teon, saattoi hän viedä tuon hyvän tuonpuoleisen haasteisiin.”
1200-luvulta eteenpäin katolisessa uskossa vaikutti oppi kiirastulesta. Siksi hyvät teot olivat tärkeitä oman ja perheen sielun pelastamiseksi, mutta myös valtakunnan sielun säästämiseksi.
Korkeat holvit kurottavat kohti taivasta
Nykyisin Westminsterin kaupunginosa on monelle Lontoon-matkaajalle tuttua maisemaa. Parlamenttitalo ja kellotorni ovat kaupungin maamerkkejä ja maallisen vallan symboleita. Tien toisella puolella kukoistaa kuningaskunnan hengellisen elämän tärkein symboli, Westminster Abbey.
Erityisen vaikutuksen vierailijaan tekee goottilaisrakennuksen korkeus, joka vastaansanomattomasti ohjaa kävijän katseen kohti kirkon kattoa.
”Pitkät päälaivat ja upeat, korkeat holvit kertovat siitä, kuinka kirkon arkkitehtuurilla on uskonnollinen tehtävä: entisaikojen ihmiset pyrkivät kirkon rakenteen keinoin kohti pyhää, taivasta”, Kaartinen kuvailee.
Samalla kun luostarikirkko ja palatsi nousivat, niiden ympärille alkoi muotoutua Englannin uusi pääkaupunki, Lontoo. Linnan ja luostarikirkon pihalla pidettiin markkinoita ja turnajaisia. Tuohon aikaan kaupungissa oli noin 20 000 asukasta.
Westminster Abbeyn ja hallitsijan yhteys synnytti luostarikirkolle oman erityisen tehtävänsä valtakunnassa. Siitä tuli kuningaskunnan pääkirkko.
Kruunajaiskirkko monarkian symbolina
Uusi kirkko vihittiin vuonna 1065 vain muutama päivä ennen Edvard Tunnustajan kuolemaa. Seuraavana vuonna valta vaihtui, sillä normandialaiset voittivat englantilaiset Hastingsin taistelussa. Valloittajat asettuivat uuteen Westminsterin palatsiin, ja Vilhelm Valloittajaksi itsensä nimennyt Vilhelm II kruunattiin luostarikirkossa.
”Kun Westminster Abbeyyn astuu, on tärkeää muistaa, että se on ollut brittimonarkkien kruunajaiskirkko iän kaiken. Ketju on ollut katkeamaton. Abbey onkin monarkkisen jatkumon symboli”, Kaartinen kertoo.
Reilut kaksisataa vuotta myöhemmin Abbey koki suuren mullistuksen. Tuolloin kuningas Henrik III:lla oli lukuisia ongelmia: hävittyjä sotia, riitoja ja rahahuolia. Näitä vastoinkäymisiä hän pyrki kompensoimaan loistokkaalla rakennushankkeella.
Hän päätti rakennuttaa luostarikirkon tilalle uuden, modernin kirkon. Ranskassa oli jo useita goottilaistyylisiä katedraaleja, ja Henrik tahtoi Englantiin vastaavan arkkitehtonisen voimannäytön.
”Kuninkaalle oli olennaista näyttää oma mahtinsa, ja yksi tapa oli pystyttää kirkko, jonka rakennuttajaa ei hevin unohdettaisi.”
Valtava rakennustyö vei aikaa ja rahaa
Englantilaista gotiikkaa edustavan kirkon rakennustyöt alkoivat vuonna 1245. Pohjakaava on latinalaisen ristin muotoinen ja kunnioittaa varhaisemman kirkon muotoja – tosin se on paljon suurempi. Sen pituus on 156 metriä, keskilaivan korkeus 31 metriä ja poikkilaivojen leveys 61 metriä.
Koska kyseessä oli edelleen luostarikirkko, kokonaisuuteen kuului muitakin rakennuksia, kuten tuomiokapituli ja munkkien tiloja. Keskeneräinen kirkko vihittiin jo 1269, koska sen ydin oli valmis käyttöön.
Edvard Tunnustajan jäännökset siirrettiin uuteen kirkkoon komeaan hautamuistomerkkiin suurin juhlallisuuksin.
Kun Henrik III kuoli muutamaa vuotta myöhemmin, rakentaminen keskeytyi rahanpuutteeseen. Myöhemmät hallitsijat ja kansalaiset kuitenkin keräsivät varoja rakentamisen jatkamiseksi.
Marian kappeli sai upean katon
Seuraavan suuren muutoksen Westminsterin luostarikirkkoon teki kuningas Henrik VII 1500-luvun vaihteessa. Hän halusi jättää kirkkoon oman kädenjälkensä ja rakennutti kuorin jatkoksi Pyhälle Neitsyelle pyhitetyn kappelin.
Marian kappelin taidokkaan koristeellista kattoa pidetään myöhäiskeskiajan englantilaisen gotiikan mestariteoksena, ja se on omaleimainen verrattuna muuhun kirkkoon. Katon koristeet näyttävät kuin ne olisi ripustettu viuhkamaisista rakenteista, vaikka ne itse asiassa ovat holvikaarien rakenteellisia osia.
Kaartiselle kappeli on koko kirkon huipentuma. Itse asiassa hän kirjoittaa parhaillaan Henrik VII:n rakennusprojektista. Kappeli on hänen mielestään kiintoisa Tudoreiden dynastian monumentti.
”Kappelin arkkitehtuuri on veistosmaista, hämmästyttävän kolmiulotteista ja monimutkaista”, hän ihastelee.
Kappelin alkuperäiset ikkunat tuhottiin Oliver Cromwellin valtakauden aikana 1600-luvulla. Se oli mittava menetys.
”Ikkunapinnat ovat isot, ja ne olivat tuolloin kauttaaltaan täynnä värillistä lasia: punaisia Tudor-suvun ruusuja ja koboltinsinistä. Kun vain suljen silmäni kappelissa vieraillessani, voin kuvitella, miten tyrmäävän hienolta lasi-ikkunat näyttivät kynttilänvalossa tai kun kappeli kylpi auringonvalossa, joka siivilöityi niiden läpi.”
Vihkipaikan valinta on symbolinen teko
Luostarikirkon ikkunat ja kattorakennelmat ovat ihailun arvoisia, mutta yhtälailla tärkeää on laskea katseensa alas.
”Pääalttarin alla on hieno italialaistyyppinen mosaiikkilattia. Sille astuessani pohdin, miten moni muu on seissyt siinä vuosisatojen aikana. Tunne historian hengestä tässä päivässä on vaikuttava”, Kaartinen kertoo.
Juuri tuon lattian päällä prinssi William ja Catherine Middleton vihittiin huhtikuussa 2011. Kaartinen huomauttaa, että se ei ollut sattumaa.
”Isossa-Britanniassa hallitsija saa legitimiteettinsä Jumalan armosta, ei kansanvallan valitsemana”, Kaartinen huomauttaa.
Viime vuosikymmeninä kuningashuonetta ovat ravistelleet lukuisat skandaalit. Kaartisen mukaan yhä useampi ajattelee, että monarkia on hyödytön instituutio.
”Se että William meni naimisiin kirkossa, jonka yhteys kuninkaallisiin on kaikkein vankin, on tässä tilanteessa symbolinen teko”, Kaartinen painottaa.
Westminster Abbey on paikka, missä William aikanaan kruunataan hallitsijaksi.
”Vihkiminen kaikista pyhimmässä toimi siis ennusmerkkinä tulevasta. Esimerkiksi kruununprinssi Charles ja lady Diana Spencer vihittiin St Paulin katedraalissa, koska sinne mahtui paljon vieraita. Westminster Abbey on huiman merkityksellinen, historiallista painoarvoa sisältävä valinta ja korostaa Williamin merkitystä kruununperijänä.”
Kruunajaistuolin ikivanha kivi
Westminster Abbeyn ja monarkian vankasta kohtalonyhteydestä kertoo se, että kirkossa on kruunattu hallitsijat Vilhelm Valloittajasta aina Charles III:een asti. Kun hallitsija kuolee ja hänen seuraajansa valmistautuu kruunajaisiin, kappelin keskelle kunniapaikalle nostetaan yksi kirkon aarteista.
Tammesta veistetty kruunajaistuoli on peräisin 1300-luvun alusta. Istuimen alla on kivenlohkare, Skotlannista peräisin oleva Sconen kivi. Legendan mukaan Jaakob lepuutti sillä päätään, ja pyhällä kivellä oli tärkeä asema Skotlannin kuninkaiden kruunaamisessa.
Edvard I oli ryöstänyt skotlantilaisten kansallisaarteen ja tuonut sen voitonmerkkinä Lontooseen. Myös Englannissa kivestä tuli osa kruunajaisrituaaleja. Ryöstösaalis palautettiin Skotlantiin 1990-luvulla, mutta se saadaan lainaan kruunajaisiin.
Westminster Abbey on myös kuninkaallisten hautapyhättö. Siellä on 30 kuninkaan ja kuningattaren viimeinen leposija.
”Kuninkaallisille oli erittäin tärkeää tulla haudatuksi mahdollisimman pyhään paikkaan eli kirkon sisälle, Jumalan silmien alle”, Kaartinen selvittää.
Pyhimys Edvard Tunnustajalla on kunniapaikka aivan pääalttarin takana.
”Tunnustajan hauta on ollut merkittävä pyhiinvaelluskohde, Abbeyn pyhimmistä pyhin paikka. Paikan merkityksestä kertoo se, että William ja Katherine allekirjoittivat avioliittosopimuksensa alttarilla.”
Taide ja tiede edustettuna
Marian kappelin keskellä on Henrik VII:n ja hänen puolisonsa pramea renessanssisarkofagi.
”Henrik VII tahtoi tulla haudatuksi nimikkokappeliinsa ja olla siten ikuisesti läsnä kuningaskunnan pyhimmässä kirkossa”, Kaartinen kuvailee.
Luostarikirkossa on yli sadan kirjailijan hauta tai muistomerkki. Hautapaikan Runoilijoiden nurkkauksesta ovat saaneet muun muassa Rudyard Kipling ja Charles Dickens.
”Varsinkin William Shakespearen, Jane Austenin ja Brontën sisarusten muistomerkit ovat minulle tärkeitä.”
Myös muiden alojen taitajia on saanut viimeisen leposijansa kirkosta, kuten näyttelijä Laurence Olivier ja säveltäjä Georg Friedrich Händel. Tiedemiehistä sinne on haudattu muun muassa Isaac Newton, Charles Darwin ja Stephen Hawking. Kirkossa on muistettu pappeja, poliitikkoja, sotasankareita ja muita, jotka ovat tehneet merkittäviä palveluksia kansakunnalle.
”Suurmiesten, ja joidenkin suurnaisten, haudoilla ja monumenteilla paitsi kunnioitetaan arvokkaita vainajia, myös viestitään valtakunnan jatkuvuudesta ja mahtavuudesta”, Kaartinen tulkitsee.
Kirkkokunnat muutoksessa
Reformaatio eli uskonpuhdistus oli aikakausi 1500-luvulla. Englannissa sitä seurasi anglikaanisen kirkon perustaminen sekä vainoja ja sotia katolisten ja protestanttien välillä. Historian mullistukset heijastuivat elämään Westminster Abbeyssa.
”Koska luostari toimi hallitsijan vallan alla, yhteistyö toimi niin kauan, kunnes hallitsija päätti toisin”, Kaartinen selvittää.
Kuningas Henrik VIII halusi eron puolisostaan, mutta paavi ei antanut siihen lupaa. Niinpä hallitsija alkoi ajaa protestanttista politiikkaa, erosi paavin valtaa edustaneesta katolisesta kirkosta ja toimeenpani lakimuutoksia, joilla hän käytännössä nosti itsensä Englannin kirkon pääksi.
Protestanttien valtaannousu johti siihen, että kirkoista poistettiin selvimmät katolisen opin merkit. Se tarkoitti myös luostareiden lakkauttamista. Kuningas karkotti munkit Westminster Abbeysta vuonna 1540. Marian kappeliin ei kuitenkaan kajottu, koska siellä oli hänen äitinsä ja isänsä, Henrik VII:n, hauta.
Pian katolinen kuningatar Maria I kuitenkin palautti luostarit, kutsui munkit takaisin ja alkoi vainota protestantteja.
Marian sisarpuoli, kuningatar Elisabet I nousi valtaan vuonna 1558. Hän hääti taas munkit pois ja muutti Abbeyn anglikaaniseksi Pyhän Pietarin tuomiokirkoksi, joka toimi suoraan hallitsijan alaisuudessa.
Oli alkanut anglikaaninen aika. Kirkko muodostui ikään kuin keskitien kirkoksi, katolilaisuuden ja uskonpuhdistuksen aikaisten protestanttisten oppien yhdistelmäksi. Raamattu on sen keskeinen uskon- ja opinohje, ja katolilaisten tavoin anglikaanit näkevät piispat apostolien seuraajina.
Kirkollinen keskus
Tänä päivänä Westminster Abbey on aktiivinen anglikaanisen kirkon keulakuva – ei vain kuninkaallisten pyhäkkönä vaan myös kansalaisten kirkollisena keskuksena, jossa käy vuosittain yli miljoona vierailijaa.
Jumalanpalveluksia pidetään päivittäin, ja muita tapahtumia on runsaasti. Kirkon yhteydessä toimii sekä itsenäinen yksityiskoulu että poikakuorokoulu. Luostarikirkolla on jopa oma podcast.
Kuninkaallisesta erityisasemastaan huolimatta Westminster Abbey on myös kansanvallan symboli. Aateliston ja porvariston muodostama ”parlamentti” sai alkunsa täältä, kun se keskiajalla kokoontui luostarikirkon tuomiokapitulin kahdeksankulmaisessa salissa. Myöhemmin se kokoontui Westminsterin palatsissa. Nykyinen parlamenttitalo on peräisin 1800-luvulta.
”Westminster Abbeyssa syntyi uuden ajan demokratia, mutta ennen kaikkea se on pönkittänyt monarkiaa sen monissa vaiheissa”, Marjo Kaartinen sanoo.
Kyseessä on siis kirkko, joka on tuonut kansakunnan yhteen.
”Kuningaskunta tarvitsee symboleita, ja Westminster Abbeylla on kiistatta paikkansa kansallisena muistomerkkinä. Se kokoaa yhteen monarkian historian ytimen – menneen ja tämän päivän.”
Lähteet: www.westminster-abbey.org, Maailman nähtävyydet 3. WSOY 1979–82.
Tärkeät vuodet
noin 960 Kuningas Edgar ja Pyhä Dunstan perustavat Thamesjoen rannalle pienen benediktiiniläisluostarin.
1040 Edvard Tunnustaja perustaa luostarille kirkon, Westminster Abbeyn.
1065 Westminster Abbey vihitään käyttöön ja Edvard haudataan pääalttarin eteen.
1066 Ensimmäiset hallitsijan kruunajaiset. Kruunun saa päähänsä normanniherttua Vilhelm Valloittaja.
1269 Henrik III rakennuttama goottilaistyylinen kirkko vihitään käyttöön.
1300 Edvard I teettää kruunajais- tuolin, jota käytetään yhä.
1300-luvun loppu kirkko viimeistellään valmiiksi Rikhard II:n valtakauden aikana.
1516 Henrik VII:n rakennuttama lisäosa, Marian kappeli, vihitään.
1540 Katoliset luostarit suljetaan. Myös Westminster Abbey muutetaan luostarikirkosta piispankirkoksi Henrik VIII:n määräyksestä.
1556 Katolinen kuningatar Maria I palauttaa kirkon luostariksi.
1558 Elisabet I nousee valtaan, minkä seurauksena luostari lopetetaan taas. Abbeystä tulee arkkipiispahiippakunnista riippumaton ja hallitsijan alainen.
noin 1640 Marian kappelin lasi-ikkunat tuhoutuvat, kun protestanttiset puritaanit Oliver Cromwellin johdolla hävittivät katolisten kirkkojen aarteita.
1745 Julkisivun länsipuolen kesken jääneet tornit saadaan valmiiksi.
1920 Tuntematon, ensimmäisessä maailmansodassa Pohjois-Ranskassa kaatunut sotilas haudataan Abbeyyn.
1939 Toisen maailmansodan syttyessä taideaarteet viedään turvaan ja hautoja suojataan hiekkasäkein. Suojauksista huolimatta osa kirkosta ja luostarirakennuksista kärsii vaurioita pommituksissa.
1953 Kuningatar Elisabet II kruunataan loisteliain, perinteisin menoin. Kyseessä on ensimmäinen televisioitu kuninkaallinen seremonia.
1997 Prinsessa Dianan hautajaiset.
2011 Prinssi William ja Catherine Middleton vihitään.
2022 Kuningatar Elisabet II:n hautajaiset.
2023 Kuningas Charles III:n kruunajaiset.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 4/2022, päivitetty vuonna 2023.
