Vuosikymmeniä odotettu yläasteen luokkakokous on alkamassa. Useat entisistä teini-ikäisistä, nyt viisikymppisistä, luokkatovereista on helppo tunnistaa juhla-paikalla pelkästä ulkonäöstä. Ryppyjä ja kiloja on kaikille tullut lisää. Silti useimpien kasvojen ja vartalon piirteet, joskus jopa hius- ja pukeutumistyyli ovat tunnistettavia. Osa on kuitenkin muuttunut ulkoisesti enemmän, ja muutamaa on suorastaan vaikeaa tunnistaa entisekseen.
Kun keskustelu alkaa, voi huomata saman ilmiön. Vaikka monet käyttäytyvät täysin tunnistettavasti, tuntuu osa muuttuneen huomattavasti myös ihmisenä. Huolettomasta huumoriveikosta ja tarinaniskijästä on tullut vakava ja syvällisempi. Aiemmin vetäytyvä ja ujo alkaakin yllättävän luontevasti keskustella muiden kanssa.
Kun ihmettelee toisten muutosta, on helppo pysähtyä tarkastelemaan myös itseään. Onko persoonallisuuteni samanlainen kuin 15-vuotiaana? Tuskin. Mikä minussa on muuttunut, ja millaiset kokemukset ovat minua muokanneet?
Psykologit pitivät pitkään persoonallisuutta ihmisen muuttumattomana ytimenä, pysyvänä minuuden perusrakenteena, joka meille kehittyy pitkälti lapsuuden kokemusten vaikutuksesta.
Sama ilmiö on tuttu arkiajattelusta. Toteamme mielellämme, että ihminen on se mikä on, eikä muuksi muutu. Suosikkihitit kertovat oleellisen ajatuksen: ”Koskaan et muuttua saa” ja ”Mä oon mikä oon”.
Nämä sanoitukset voitaisiin kuitenkin persoonallisuuspsykologian nykytiedon mukaan kirjoittaa vähintään pehmeämpään muotoon, ellei kokonaan uusiksi, toteaa psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen. Hän on tutkinut persoonallisuuden muutoksia ja kirjoittanut niistä kirjan Voiko persoonallisuus muuttua?
”Nykyään tiedetään, että persoonallisuutemme muuttuu ja muokkautuu erityisesti pitkällä aikavälillä enemmän kuin aiemmin on ajateltu”, Ojanen kertoo.
Mikä meissä sitten muuttuu, jos ja kun persoonallisuus iän ja elämänkokemuksen myötä kehittyy?
Persoonallisuutta tutkitaan hyvin erilaisista näkökulmista, mutta se voidaan tiivistää yksilölle ominaiseksi tavaksi ajatella, tuntea ja toimia. Näillä kaikilla alueilla tapahtuu muutosta elämän kuluessa.
”Osa näistä muutoksista tapahtuu tiedostetusti. Usein muutos on niin pientä ja hidasta, ettemme välttämättä pysähdy huomaamaan sitä.”
Persoonallisuus ei yleensä muutu yhden yön kuluessa, vaan vuosien ja vuosikymmenten saatossa. Jos se on pientä ja hidasta, sitä on vaikeampi tunnistaa kuin suurta ja äkillistä. Pienetkin muutokset näkyvät lopulta ajan kuluessa merkittävinä muutoksina yksilön käyttäytymisessä, tuntemisessa ja ajattelussa.
Omasta muutoksestaan tulee tietoiseksi tavallisesti silloin, kun menneisyyden tunteet ja ajattelutavat palaavat mieleen jonkin ajankohtaisen tapahtuman ansiosta. Koulutoverien kohtaaminen tai vanhan päiväkirjan lukeminen ravistelevat huomaamaan, miten erilaisena nykyinen minä näyttäytyy vuosien takaiseen verrattuna.
Muutosta on vaikea havaita, koska ihmisen mieli ja muisti askartelevat lähimenneisyydessä. Useimmat joutuvat pinnistelemään palauttaessaan mieleen vuosien tai vuosikymmenten takaisia tunteitaan tai ajatuksiaan.
”Muutamassa vuodessa ihmisen elämässä ei yleensä tapahdu merkittäviä muutoksia. Kun puhutaan vuosikymmenistä, muuttuu meitä ympäröivä maailma ja sitä myötä myös persoonallisuutemme jo paljon enemmän”, Ojanen miettii.
olet varmasti kuullut, miten olit jo vauvana niin harkitseva ja rauhallinen tai lähdit jo pikkulapsena vilkkaasti koheltamaan uusiin tilanteisiin. Kumpi sitten on oikeassa, äiti vai muutosta ihmettelevä vanha luokkatoveri?
Todennäköisesti molemmat, sillä he katselevat yksilön persoonallisuuden eri puolia. Muuttumattomin osa persoonallisuudesta saadaan syntymälahjana geenien myötä. Se tulee selkeästi esille siinä, miten vauva tai pikkulapsi reagoi uusiin, yllättäviin tilanteisiin.
Osa lähtee rohkeasti kohti vieraita ihmisiä ja uusia asioita, toinen katselee maailmaa mieluummin vanhemman sylistä ja lämpiää uudelle hitaasti.
Ympäristö vaikuttaa alusta asti geneettiseen perimään. Ihminen on lajina joustava ja muutoksiin sopeutuva. Äidin kohtu on ensimmäinen persoonallisuuttamme muokkaava ympäristö. Syntymää edeltävien olosuhteiden, vaikkapa äidin elämäntapojen – kuten alkoholin käytön – tiedetään vaikuttavan esimerkiksi vauvan reaktiivisuuteen ja itkuherkkyyteen.
”Kun ympäristö muuttuu elämämme aikana, se vaikuttaa syntymälahjana saatujen persoonallisuuden piirteiden ilmenemiseen”, Ojanen sanoo.
Ympäristö vaikuttaa alusta asti perimään. Ihminen on lajina joustava ja sopeutuva.
Piirreteoria on nykyään psykologiassa suosituimpia tapoja kuvata persoonallisuutta.
Se perustuu jokaiselle tuttuun arkiseen havaintoon: ihmisten suhtautumisessa ympäristöön ja toimintatavoissa on suuria eroja, kun niitä vertaillaan toisiinsa.
Eroja kuvaavat sanat puhelias, tasapainoinen, vastuullinen, miellyttävä ja vaihtelunhaluinen. Nuo viisi sanaa kuvaavat melko hyvin ihmisen persoonallisuuden peruspiirteitä.
”Ihmisten yksilölliset erot ilmenevät niissä.”
Persoonallisuuden piirteet ovat kuitenkin arjessa melko näkymättömiä. Ne eivät aina kovinkaan tarkasti ennusta sitä, miten ihminen toimii muuttuvissa tilanteissa.
”Persoonallisuuden piirteillä voidaan hyvin karkealla tasolla ennakoida yksilöiden tulevaa toimintaa, mutta aina kannattaa varautua siihen, että ennustus ei toteudu”, Ojanen sanoo.
Persoonallisuuden piirteissä tapahtuu muutoksia elämänkulun aikana.
Tavallisesti ihmiset ovat nuorina hiukan epävarmoja ja vaihtelunhaluisia. Sosiaaliset taidot eivät vielä ole hioutuneet. Iän karttuessa vastuullisuus ja tunnollisuus lisääntyvät ja sosiaalinen ahdistus vähenee.
”Yksilöiden siirtymät persoonallisuuden piirteiden ääripäästä toiseen ovat harvinaisempia, esimerkiksi erittäin ujosta perin harvoin tulee seurapiirien keskushenkilö.”
Teini-ikäistä minää muistellessa on helppo huvittuneesti naureskella. Päiväkirjoissa vyöryviä tunteita voi myöhemmin ihmetellä.
Miten minä olenkin voinut olla noin syvästi rakastunut tai saada häpeän punan poskille pienistä arkipäivän mokista?
Tunne-elämä muuttuu usein elämämme aikana kaikkein voimakkaimmin.
”Jokaisella meistä on oman persoonallisuutemme mukainen tunteiden perustaso, johon eri tunteet ja mieliala pyrkivät keskimäärin asettumaan”, Ojanen sanoo.
Suotuisissa olosuhteissa mieliala painottuu myönteiseen. Menetykset ja vastoinkäymiset voivat kaikilla ihmisillä ajoittain huonontaa mielialaa ja vaikuttaa kokemukseen omien tunteiden perustasosta.
”Kun kokemus tunteiden perustason muutoksesta toistuu ja jatkuu pitkään, muuttuu ihmisen tuntemisen tapa pysyvämmin.”
Luottavaisesta ja rohkeasta ihmisestä voi kehittyä ajan kuluessa enimmiltään epäluuloinen ja välttelevä. Ajattelu ja asenteet maailmaa kohtaan muuttuvat synkemmiksi, uhkakuvat korostuvat.
Aiemmin tapahtumiin innolla osallistunut ihminen jättäytyy lopulta pois harrastuksista ja kutsuu entistä harvemmin ystäviä luokseen.
”Persoonallisuuden osatekijät, eli tunteet, ajatukset ja toiminta, kulkevat käsi kädessä. Kun mieliala vetää alakanttiin, myös ihmisen toimeliaisuus vähenee. Ajatukset ja asenteet itseä ja ympäristöä kohtaan muuttuvat kielteisemmiksi. Kun näin jatkuu pitkään, voi sanoa, että persoonallisuudessamme tapahtuu muutoksia.”
Usein muutos on niin pientä ja hidasta, ettemme pysähdy huomaamaan sitä.
Elämän vastoinkäymiset ja tilapäinen turvattomuus vaikuttavat persoonallisuuteen yleensä vain ohimennen. Useimmat selviävät persoonallisuudeltaan jokseenkin tunnistettavina vaikkapa työttömyydestä, taloudellisista kriiseistä tai avioeroista.
”Ajan myötä ikävien kokemusten vaikutus meihin vähenee. Tunne-elämä ja mieliala palautuvat perustasolleen.”
Poikkeuksen muodostavat elämän varrelle osuvat voimakkaat kielteiset kokemukset. Ne voivat olla yksittäisiä suuria katastrofeja tai kasautua ajan myötä pienemmistä yksittäisistä vaikeuksista.
”Tällaisten kokemusten vaikutukset eivät läheskään aina korjaudu eikä ihminen palaa välttämättä koskaan omalle tunteiden perustasolleen”, Ojanen sanoo.
Erityisesti voimakkaasti vahingoittavat, traumaattiset tapahtumat muuttavat lähes kenen tahansa persoonallisuutta. Tällainenkokemus voi olla esimerkiksi väkivallan uhriksi joutuminen.Pienemmät elämän vastoinkäymiset vaikuttavat yksilöllisemmin persoonallisuuteen.
Useat kuvaavat kokevansa persoonallisuuden jalostumista vaikeuksien myötä. Herkistyminen omalle kärsimykselle auttaa kohtamaan toisten vaikeuksia. Myötätunto, suhteellisuudentaju ja kärsivällisyys saattavat lisääntyä.
Toisia kärsimykset eivät jalosta, vaan kovettavat. Ikävät elämänkokemukset voivat lisätä käpertymistä itseen, taipumusta ennakoida ikäviä tapahtumia ja etsiä muista syntipukkeja omalle vaikealle tilanteelle.
”Persoonallisuuden muutoksen näkökulmasta paha on usein vahvempaa kuin hyvä. Kielteisten tekijöiden vaikutukset meihin ovat yleensä suurempia kuin myönteisten.”
ainutkertaisen yllättäviä tapahtumia, eli erittäin harvinaisia kvanttimuutoksia, osuu elämässä vain muutamien kohdalle. Ne muokkaavat kerralla koko ihmisen persoonallisuutta niin, että häntä tuskin tunnistaa samaksi henkilöksi.
Voimakkaista persoonallisuuden muutoksista kertovat raitistuneet alkoholistit tai hengellisen kääntymyksen kokeneet. Kokonaisvaltaisia äkillisiä muutoksia tiedetään länsimaisessa historiassa tapahtuneen monille suurmiehille ja -naisille.
”Apostoli Paavali ja Leo Tolstoi ovat hyvin tunnettuja esimerkkejä tällaisesta suuresta kvanttimuutoksesta”, Ojanen kertoo.
Suomalaisista tunnetuista henkilöistä esimerkiksi marsalkka Mannerheim ja Aleksis Kivi vaikuttavat kokeneen persoonina vastaavia, joskin hitaampia muutoksia. Molemmat olivat nuorina iloisia ja vallattomia hulluttelijoita, mutta vakavoituivat iän myötä niin, että heidän entistä persoonallisuuttaan oli vaikea tunnistaa.
Ajan myötä ikävien kokemusten vaikutus meihin vähenee.
Elämän varrella kohtaamme toisinaan tilanteita, joissa toivoisimme olevamme persoonallisuudeltamme toisenlaisia tai ainakin osaavamme käyttäytyä toisin.
”Tutkimusten mukaan moni meistä haluaisi olla ainakin joustavampi, rennompi ja sosiaalisempi henkilö”, Ojanen sanoo.
Itsestään voi muokata parempaa versiota esimerkiksi lukemalla itsehoito-oppaita. Omia stressireaktioitaan ja tunteitaan voi oppia säätelemään vaikkapa tietoisen läsnäolon ja meditaation keinoin.
Ihminen huomaa kuitenkin yleensä nopeasti, että itseään on vaikea muuttaa vain tietoa hankkimalla ja pyrkimällä toimimaan hyviksi havaittujen ohjeiden mukaan.
”Jos pyrkii itsenäisesti muuttamaan persoonallisuuttaan, paras lähtökohta ovat erilaiset pienet teot, jotka liittyvät toivottuihin ominaisuuksiin. Voi kysyä itseltään, millaiset teot minun elämässäni ilmaisevat vaikkapa rentoutta ja sosiaalisuutta. Niitä pitää sitten alkaa harjoitella erilaissa tilanteissa vähitellen”, Ojanen ehdottaa.
Jos oma ponnistelu persoonallisuuden muuttamiseksi ei riitä, persoonallisuus voi muuttua myös psykoterapiassa.
Onnistuneen psykoterapian vaikutukset näkyvät yleensä laajasti kaikilla persoonallisuuden tasoilla eli tunteissa, ajatuksissa ja toiminnassa.
Tapahtuipa persoonallisuuden muutos terapeutin vastaanotolla tai omatoimisesti, se on yleensä työläs, pettymyksiä sisältävä projekti.
”On helpottavaa, jos muutoksen edessä on itselleen armollinen. Ei ole mielekästä ajatella, että kaikki on hukassa, kun kehitykseni on niin hidasta tai sitä ei tapahdu. Myös armollisuus toisia ja heidän virheitään kohtaan on hieno persoonallisuuden piirre.”
Ojasen mielestä voisi jatkuvien muutospyrkimysten sijasta olla hyvä pysähtyä tietoisesti huomaamaan asioita, joita itsessään arvostaa. Ojanen on huomannut, että tyytyväistä ihmistä pidetään nykymaailmassa kummajaisena, mikä aiheuttaa tarpeettomia ongelmia.
”Jos pärjää elämässään aivan hyvin sellaisena kuin on, itseään ei kannata kiusatajatkuvalla muutoksella ja kehityksellä. Muutosprosesseista tulee helposti henkilökohtaista onnettomuutta ruokkivaa, ahdistavaa täydellisyyden tavoittelua. Hyvinvointi ja onnellisuus syntyvät usein oman persoonallisuuden hyväksymisestä.”
Markku Ojanen
on psykologian emeritusprofessori ja tietokirjailija. Hän asuu Lempäälässä. Perheeseen kuuluu puoliso ja kaksi poikaa. Ojanen harrastaa muun muassa vanhoja elokuvia, metsänhoitoa, vapaaehtoistyötä ja käy katsomassa lentopallo-otteluita.
Hänen mottonsa kuuluu: ”Emme voi tehdä suuria asioita, mutta voimme tehdä pieniä asioita suurella sydämellä.” (Äiti Teresa)
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 1/2021.
