Terve.fi

Vaihtoehtona vesisynnytys


Vesisynnytys: Vesi on elementtinä rauhoittava ja lempeä, joten vedessä oleskelu voi lievittää synnyttäjän stressiä ja jännitystä. Kylpemisen mukanaan tuoma rentoutuminen lievittää kipuja. Niitä voi altaassa lisäksi lievittää hengityksen, hieronnan, liikehtimisen ja asentojen vaihtelun avulla. Vesi kannattaa kohtua niin, että mukavan asennon löytäminen onnistuu helpommin kuin esimerkiksi sängyssä maatessa.

Vesialtaassa oleskelu synnytyksen aikana on nykyään melko yleisesti käytetty keino lievittää synnytyskipuja. Vesialtaita löytyy tätä nykyä useimmista sairaaloista ja kotona synnyttävien keskuudessa vesialtaan käyttö on enemmän sääntö kuin poikkeus. Vesisynnytykseen voi kuulua vedessä kylpeminen avautumisvaiheen aikana tai jopa lapsen synnyttäminen veden alle. Yleisimmin, ainakin sairaalassa tapahtuvissa vesisynnytyksissä synnyttäjä oleilee vedessä avautumisvaiheen aikana ja varsinainen syntymä tapahtuu kuivalla maalla.

Vedessä oleskelu synnytyksen loppuun asti on pitkään ollut kiistanalainen asia – toisten asiantuntijoiden mielestä veteen synnyttäminen lisää esimerkiksi tulehdusriskejä eikä veteen synnyttäminen ole ihmiselle luontaista. Toisten mukaan taas vesisynnytys on sekä äidille että lapselle “tavallista” synnytystä pehmeämpi ja lempeämpi tapa, jossa ei ole liian suuria riskejä sen enempää äidille kuin lapsellekaan.

Aihe herättää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Uudesta asiasta ei kuitenkaan ole kyse – jo suomalaisessa kansanperinteessä, jossa synnytykset on hoidettu saunassa, on iät ajat tunnettu veden kipuja lievittävä ja rentouttava vaikutus synnytyksen yhteydessä. Nykyään vesisynnytyksen puolestapuhujana toimii esimerkiksi jo reilut kymmenkunta vuotta vaihtoehtoisten synnytystapojen ja äitien itsemääräämisoikeuden puolesta toiminut Aktiivinen Synnytys ry.

Vesi lievittää kipuja

Vesi on elementtinä rauhoittava ja lempeä, joten vedessä oleskelu voi lievittää synnyttäjän stressiä ja jännitystä. Kylpemisen mukanaan tuoma rentoutuminen lievittää kipuja. Niitä voi altaassa lisäksi lievittää hengityksen, hieronnan, liikehtimisen ja asentojen vaihtelun avulla. Vesi kannattaa kohtua niin, että mukavan asennon löytäminen onnistuu helpommin kuin esimerkiksi sängyssä maatessa. Ilokaasun käyttö kipuihin on altaassa mahdollista, samoin akvarakkulat.

Joitakin kivunlievityskeinoja taas ei voida altaassa oleskelun yhteydessä käyttää. Näihin lukeutuvat epiduraali- ja paracervikaalipuudutus, joiden käyttö edellyttää sikiön sydänäänten elektronista seurantaa, mikä ei sähköturvallisuuden takia ole vedessä mahdollista. Petidiinin antamisesta täytyy altaaseen mennessä olla kulunut vähintään neljä tuntia. Synnyttäjä ei myöskään saisi olla kipulääkkeiden turruttama altaaseen mennessään. Altaasta poistuttua puudutusten ja kipulääkkeiden käyttö on toki mahdollista.

Altaasta voi välillä nousta jaloittelemaan ja käydä vaikka suihkussa; veteen palaaminen toimii monilla tehokkaana kivun poistajana ja voi jopa auttaa synnytystä etenemään nopeammin.

Veteen synnyttämisen puolesta

Veden käyttämisen puolesta puhuvat itsestään selvästi sen kipua lievittävät ja rentouttavat vaikutukset. On myös mahdollista, että vedessä synnyttäjä voi hallita synnytystään paremmin ja saa kenties myönteisemmän elämyksen kuin kuivalla maalla. Lapselle syntymisen veteen oletetaan olevan kuivalla maalla syntymistä lempeämpi kokemus.

Vesisynnytyksistä tehdyistä tieteellisistä tutkimuksista missään ei suoranaisesti osoiteta, että vesisynnytys toimisi kaikilla synnyttäjillä merkittävänä kivunlievittäjänä, vähentäisi kipulääkkeiden tai keisarinleikkausten tarvetta tai edistäisi synnytyksen etenemistä. Useissa tutkimuksissa äidit ovat kuitenkin itse kokeneet veden merkittävänä apukeinona, vaikka suuria eroja esimerkiksi synnytyksen kestossa verrattuna kuivalla maalla synnyttäviin ei olisikaan tieteellisesti todistettu.

Joidenkin tutkimusten mukaan vedessä oleilu mm. vilkastuttaa ääreisverenkiertoa, laukaisee lihasjännitystä, edistää endorfiinien eritystä ja edistää synnytyksen etenemistä, mikäli kohdunsuu on altaaseen mennessä avautunut vähintään 4 cm. Veden kipua lievittävä korostuu ja vähentää muiden kivunlievittäjien tarvetta silloin kun altaan käytölle ei ole asetettu aikarajaa ja allasta voi käyttää myös lapsiveden mentyä. Vesi myös kannattelee kohtua niin, että se ei paina suuria verisuonia. Lisäksi vesi rentouttaa ja pehmentää kudoksia.

Vesisynnytyksen riskejä

Lämmin vesi lievittää kipua, mutta noin 37-asteinen vesi yleensä myös laskee äidin verenpainetta, mikä voi huonontaa istukan verenkiertoa. Hyvin lämmin vesi saattaa myös aiheuttaa nestehukkaa äidin hikoillessa. Lisäksi yli 37-asteisessa vedessä lapsen ruumiinlämpö nousee, joten veden lämpötilan tulisi pysyä hieman alle 37 asteessa.

Vesisynnytystä hoitavan kätilön on oltava asiaan perehtynyt, jotta vettä osataan käyttää oikeaan aikaan ja tarkoitukseen. Altaaseen meneminen täytyy ajoittaa oikein – liian varhainen veteen meno voi hidastaa avautumista ja niin ollen pitkittää synnytystä. Aivan alkuvaiheessa olisi hyvä liikuskella pystyasennossa, jotta lapsi painovoiman vaikutuksesta laskeutuisi ja synnytys etenisi luonnollisesti. Altaaseen meneminen on suositeltavaa vasta, kun synnytys on kunnolla käynnissä ja kohdunsuu päässyt säännöllisesti etenevän avautumisen alkuun.

Monissa sairaaloissa äiti saa oleskella vedessä avautumisvaiheessa, mutta riskien ajatellaan yleensä lisääntyvän mikäli synnyttäjä haluaa pysyä vedessä loppuun saakka. Eri tahoilla on erilaisia mielipiteitä ja tutkimustuloksetkin ovat osin ristiriitaisia. Veteen synnyttämisen, siis lapsen syntymisen veden alle, riskeihin luetaan yleensä kuuluvaksi tulehdusten saaminen vedestä. Toisaalta tutkimuksissa ei ole suoranaisesti voitu osoittaa veteen syntyneiden lapsien tai synnyttäjien saaneen normaalia enempää tulehduksia. Hygienia on kuitenkin tärkeää: monissa tapauksissa vesi likaantuu ulosteesta, ja mikäli lapsi tällöin syntyy veteen, hän joutuu heti kosketuksiin bakteerien kanssa. Pahoin likaantuneeseen veteen ei näin ollen luonnollisesti voi synnyttää.

Veteen syntyvää lasta suojaa normaalisti sukellusrefleksi, jonka ansiosta lapsi ei hengitä ennen joutumistaan kosketuksiin ilman kanssa. Ehdoton este veteen synnyttämiselle on kuitenkin sukellusrefleksiä mahdollisesti häiritsevä lapsen hapenpuute. Vakavan hapenpuutteen eli asfyksian epäileminenkin estää veteen synnyttämisen. Muita veteen synnytyksen poissulkevia seikkoja ovat huonosti edennyt synnytys tai pitkä ponnistusvaihe, kaksoset tai perätila, suuri lapsi tai tikassa olevat hartiat.

Vesisynnytys on vaihtoehto muiden joukossa

Vesisynnytys tulee kysymykseen silloin, kun synnytys alkaa spontaanisti 35-42:lla raskausviikolla eli kyseessä on täysiaikainen raskaus, jota ei tarvitse käynnistää. Lapsiveden tulee myös olla kirkasta.

Vesisynnytys on hyvä vaihtoehto muiden joukossa. Kaikki äidit eivät halua käyttää vettä apuna, eikä sitä siinä tapauksessa kannatakaan hyödyntää. Tärkeintä on, että synnyttäjä itse tuntee olonsa turvalliseksi ja tuntee todella saavansa mahdollisesta vedessä oleilusta apua.

Lähteet:

Vesisynnytys – Aktiivinen Synnytys ry:n opas synnytysvalmennukseen, kirjoittajat yhdistyksen puheenjohtaja Hanna Hirvonen ja kätilö Marja-Leena Harju

Vesisynnytys – kysymyksiä ja vastauksia – artikkeli Aktiivinen Synnytys ry:n kotisivuilla, kirjoittaja naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Miettinen.

Julkaistu: 2.10.2006