Voi Hyvin

Tutkimusmatkailija Erling Kagge: Älä pelkää tylsyyttä!

Tutkimusmatkailija Erling Kagge: Älä pelkää tylsyyttä!

Erling Kagge vietti 50 päivää hiljaisuudessa Etelämantereella. Tylsistyminen oli tärkeä osa kokemusta. Kagge ymmärsi, että saman rauhan voi löytää arkisten askareiden keskeltä.
Teksti Heini Huhtinen
Kuvat Istock
Mainos

Vuonna 1993 norjalainen tutkimusmatkailija ­Erling Kagge valmistautui vaeltamaan ­yksin Etelämantereen läpi. Kohteena oli etelänapa. ­Juuri ennen kuin lentokone pudotti Kaggen jäätikölle, hän poisti patterit radiopuhelimestaan.

– Halusin päästä eroon ulkopuolisista häiriötekijöistä, hän toteaa kuivasti.

Seuraavat 50 päivää ja yötä Kagge vietti ilman minkäänlaista kontaktia muihin ihmisiin. Hän hiihti joka suuntaan levittäytyvässä valkoisessa, aavassa maisemassa. Aluksi lähes turruttavalta tuntunut hiljaisuus syveni vähitellen joksikin muuksi.

– Alun täysi tyhjyys alkoi täyttyä lumen rikkaista sävyistä, auringon väreistä ja tuulen pehmeistä äänistä. Nautin ja havannoin vahvemmin kuin koskaan kotona. Samaan aikaan tunsin olevani syvällä itsessäni.

Kokemus oli 56-vuotiaalle tutkimusmatkailijalle niin merkittävä, että hiljaisuuden etsimisestä tuli osa hänen jokapäiväistä elämäänsä.

Kagge kirjoitti pohdinnastaan myös kirjan. Hiljaisuus melun ja kiireen ­keskellä pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, miksi hiljaisuus on nyt tärkeämpää kuin koskaan ennen.

Tylsisty ja löydä hiljaisuus

Hiljaisuus ei tarkoita Kaggelle vain melun puutetta. Se on hetkellistä pysähtymistä, rauhaa oman itsensä kanssa.

– Nykyihmiselle hiljaisuuden puuttuminen ei ole välttämättä suoranaista äänimelua vaan jatkuvaa taustahälyä ja yleistä levottomuutta. Jos emme voi ­paeta hälyä etelänavalle, meidän pitää oppia sulkemaan se ulkopuolelle.

Hiljaisuus ei suinkaan ole aina ollut Kaggen ystävä. Hän kuvaa kirjassaan, kuinka koki lapsena ja nuorena ahdistavaa yksi­näisyyttä, johon liittyi tyhjää, raskasta hiljaisuutta. Hiljaisuus oli epämiellyttävä, pysähtynyt olotila. Paikallaan pysymisen sijasta Kagge halusikin nuorena ennen kaikkea matkustaa ja kokea.

– Uskon nyt, että aivojemme perustila on totaalinen kaaos. Emme huomaa sitä, koska suurimman osan ajasta kuljemme autopilotilla. Mutta kun pysähdymme ja todella kuuntelemme itseämme, se tulee esiin, hän sanoo.

Kagge myöntää olevansa ajoittain levo­ton luonne.

– Usein tekisin mieluummin mitä ­tahansa muuta kuin kuuntelisin omaa mieltäni.

Tutkimusmatkailija ja kirjalija Erling Kaggen mielestä hiljaisuus on itsessään tärkeä päämäärä. Sen ei aina tarvitse olla väline suurempaan onneen. Kuva: Lars Petter Pettersen

Juuri tässä on suurin haasteemme, Kagge kuvailee. Hän lainaa filosofi ­Blaise Pascalia, joka lausui jo 1600-luvulla, että ”suurin osa ihmiskunnan ongelmista on peräisin ihmisen kykenemättömyydestä istua yksin hiljaisessa huoneessa”.

Olemme syntyneet janoamaan virikkeitä, ja etsimme niitä usein kaiken muun kustannuksella.

– Mutta koskaan ennen meidän ei ole ollut yhtä helppoa täyttää pienikin hiljainen hetki puhelimen näpräämisellä, Kagge lisää.

Tylsistyminen on Kaggen mielessä tärkeä osa hiljaisuuden löytämistä.

Hän kuvaa ”dopamiinikierrettä”, jossa aivomme etsivät jatkuvalla syötöllä ­uusia mielihyvää tuottavia ärsykkeitä ilman ­todellista tyydytystä.

Mitä kovemmin yritämme välttää tylsistymistä, sitä helpommin tylsistymme. Juuri tämän vuoksi esimerkiksi sosiaalinen media herättää niin helposti riippuvuutta.

Äänettömiä keskusteluja

Hiljaisuuden etsintä on vienyt Kaggen eri puolille maailmaa, mutta mistään hän ei ole löytänyt samanlaista rauhaa kuin etelänavalta. Tutkimusmatkailija on ­sitä mieltä, että keskimäärin länsimaissa ­arvostetaan hiljaisuutta vähemmän kuin esimerkiksi monissa ­Aasian maissa.

Kirjaansa varten Kagge vieraili Japanissa. Hän sanoo tuntevansa olonsa kotoisaksi siellä.

Maassa hiljaisuus on tärkeä osa, ei vain kulttuuria, vaan myös tavallista keskustelua.

– Kun seuraan kahden japanilaisen juttelua, ihastelen aina sitä, kuinka merkityksellisiä ja rikkaita heidän pienet taukonsa ovat, hän kuvailee.

Kagge kaipaa usein hiljaisuutta myös omiin ihmissuhteisiinsa.

– Nautin tietysti keskustelusta ja asioiden jakamisesta toisen kanssa, ­mutta ­sanat voivat muuttua turhaksi helinäksi ja joskus jopa rikkoa syvemmän yhteyden. Minulle parasta läheisyyttä on pystyä olemaan yhdessä hiljaa, tyytyväisenä.

Rauhaa kylpyammeessa

Hiljaisille paikoille on yhä enemmän kysyntää. Kaggen mielestä esimerkiksi hiljaisuuden retriitit ovat mielenkiintoinen ilmiö, jotka voivat antaa ihmiselle hyvän alkusysäyksen uudenlaiseen asenteeseen.

Etelämantereella yksin vaeltanut Erling Kagge kehottaa aistimaan hiljaisuutta omassa arjessa.

Kuten hänen oma vaelluksensa Etelä­mantereella, maksullinen retriitti voi auttaa pääsemään hiljaisuuden makuun meluisassa maailmassa. Se voi myös tarjota hyödyllisiä tekniikoita, jotka auttavat saavuttamaan rauhan arjessa.

Kagge kuitenkin kyseenalaistaa sen, kannattaako hiljaisuuden perässä aina matkustaa maapallon toiselle puolelle.

– Olen ymmärtänyt, että voin löytää hiljaisuuden omassa kylpyammeessani, sängyssäni juuri ennen kuin aloitan päivän tai rauhassa ruokaa tehdessäni. Tärkeintä on hiljaisuus omassa arjessa.

Hiljaisuus laskee verenpainetta

Hiljaisuuden merkitystä ja tarvetta tutkinut tietokirjailija ja Helsingin yliopiston dosentti Outi Ampuja sanoo, että hyvää hiljaisuutta on monenlaista.

Sitä voi olla toivottu sisäinen hiljaisuus, joka auttaa luomaan uutta, tai vaikkapa lähimetsästä tai kesämökiltä löytyvä, ulko­ympäristössä koettu hiljaisuus.

Oleskelulla hiljaisessa, elvyttävässä ympäristössä voi myös olla myönteisiä vaikutuksia terveyteen.

Ampujan mukaan metsäkävelyltä löytyvä hiljaisuus elvyttää ja auttaa meitä palautumaan kuormittavasta työpäivästä. Jo hetki vaikkapa kohtuullisen hiljaisessa puistossa laskee sykettä ja verenpainetta.

– Oleskelu elvyttävässä, hiljaisessa metsässä voi myös vähentää stressihormo­nin eli kortisolin tuotantoa. Lisäksi on viitteitä siitä, että hiljaisuuden synnyttämät positiiviset tunteet vähentävät kuormitusta, jota negatiiviset tunteet aiheuttavat sydän- ja verisuonielimistölle, Ampuja jatkaa.

Äänet kuuluvat elämään

Samoin kuin Kagge, Ampuja korostaa, että hiljaisuus ei ole totaalista äänten puuttumista.

”Täydellisessäkin” hiljaisuudessa kuulemme ainakin oman hengityksemme ja verenkiertomme kohinan.

– Hiljaisuudessa voi aistia pieniä ­ääniä, joita ei muuten kuule tai huomaa kuunnella, kuten lehtien kahinan tai lumen satamisen äänen, Ampuja kuvailee.

Kagge muistuttaa, että sosiaalisina eläiminä me myös tarvitsemme ympärillemme muita ihmisiä, ääniä ja kuvia. Hiljaisuus ei tarkoita sitä, että lukitsisi itsensä kokonaan pois maailmasta.

– Pikemminkin se on sitä, että on olemassa maailmassa keskittyneemmällä tavalla.

Kaggen vinkit parempaan hiljaisuuteen:

1. Heittäydy. Tutki hiljaisuutta ympärilläsi. Miltä se tuntuu?

2. Katkaise viestitulva. Sammuta puhelin, uskalla olla hetki saavuttamattomissa.

3. Luo uudenlainen yhteys. Kokeile hiljaisuutta ystävän tai kumppanin kanssa.

4. Rakenna rutiini. Nauti päivittäisestä hiljaisesta hetkestä esimerkiksi työmatkalla.

5. Luota itseesi. Hiljaisuus on usein helpompi löytää kuin uskomme.

Erling Kagge, 56, on kirjailija, tutkimusretkeilijä, lakimies ja kustannusalan yrittäjä. Hän vaelsi yksin 50 päivää Etelämantereella ja kirjoitti kokemuksistaan kirjan Hiljaisuus melun ja kiireen keskellä. Kagge valloitti ensimmäisenä ihmisenä sekä Mount Everestin että maapallon pohjoisen ja eteläisen navan.

Julkaistu: 2.7.2018