Lonkkaleikkauksia eli lonkan tekonivelleikkauksia tehdään paljon, ja joskus niissä sattuu potilasvahinkoja ja hoitovirheitä. Suomalaisten tekemä tutkimus kertoo, että pienissä sairaaloissa virheiden riski lonkkaleikkauksissa on suurempi kuin isoissa sairaaloissa, joissa tehdään paljon näitä toimenpiteitä. Erityisesti leikkausteknisiä virheitä sattui pienissä sairaaloissa useammin.
Tutkimuksessa käytiin läpi kaikki lonkan keinonivelleikkauksista tehdyt vahinkoilmoitukset vuosilta 2008–2010. Ilmoituksia löytyi Potilasvahinkokeskuksen aineistosta yhteensä 563. Näistä 44 prosentissa oli päädytty antamaan korvauksia vahingosta.
Niissä sairaaloissa, joissa lonkan keinonivelleikkauksia tehtiin yli 400 vuodessa, sattui vähemmän potilasvahinkoja kuin sairaaloissa, joissa leikkausmäärä oli alle 100.
Moni virheistä olisi ollut vältettävissä
Lonkan ensitekonivelleikkauksia tehdään vuosittain noin 11 000. Määrä on kasvussa.
Kolmen vuoden aikana korvattuja lonkkaleikkausvahinkoja oli kaikkiaan 250. Korvatuista vahingoista 79 prosenttia arvioitiin sellaisiksi hoitovirheiksi, joissa vahinko olisi ollut vältettävissä. Tavallisin virhe oli kupin virheasento.
Korvatuista vahingoista 21 prosenttia liittyi odottamattomiin infektioihin. Infektiovahinkojen määrissä ei ollut tilastollisesti merkittäviä systemaattisia eroja sen mukaan, kuinka paljon sairaaloissa tehdään leikkauksia.
Leikkausteknisiä virheitä jopa yhdeksänkertaisesti
Sairaalat luokiteltiin tutkimuksessa neljään ryhmään sen mukaan, paljonko lonkan tekonivelleikkauksia tehdään vuodessa: alle 100, 100–200, 200–400 sekä yli 400.
– Erityisesti leikkausteknisiä virheitä sattui pienissä sairaaloissa useammin. Esimerkiksi kupin virheasennon vuoksi korvattuja vahinkotapauksia sattui pienissä sairaaloissa jopa yhdeksän kertaa useammin kuin suurimmissa sairaaloissa, tutkimusryhmän edustaja, erikoislääkäri Teemu Helkamaa kertoo Potilasvahinkokeskuksen tiedotteessa.
Pitäisikö lonkkaleikkaukset keskittää isoihin sairaaloihin?
– Tulokset puoltaisivat tekonivelleikkausten keskittämistä suurempiin yksiköihin, joissa osaamisen tason kontrollointi voidaan varmistaa pieniä yksiköitä paremmin. Asia ei kuitenkaan ole yksinkertainen ja vaatii lisäselvityksiä. Tutkimus herätti myös lisäkysymyksiä esimerkiksi yksittäisten kirurgien leikkausmäärien vaikutuksista tekonivelleikkauksien komplikaatioihin, mihin tämä tutkimus ei anna vastausta, Helkamaa sanoo.
Vahingoille altistavia tekijöitä etsittiin vertailemalla
Tutkimuksessa selvitettiin potilasvahingoille altistavia tekijöitä. Korvattuja potilasvahinkotapauksia verrattiin THL:n tekonivelrekisterin tietoihin potilaista, jotka oli leikattu samoina vuosina Suomessa. Vertailua tehtiin myös tapauksiin, joista oli tehty potilasvahinkoilmoitus, mutta potilasvahinkoa ei ollut selvityksissä todettu.
Lähteet:
