Kauneus & Terveys

Selkätälli pakotti leikkaukseen


Martina Aitolehti sai tällin selkäänsä Gladiaattorien kuvauksissa. Lopulta selässä todettiin välilevytyrä, joka vaati leikkaushoitoa.
Teksti Mari Frisk

Martina Aitolehti, 35, yrittäjä, Helsinki:

”Paljon urheilevana olen tottunut onnettomuuksiin ja kolotuksiin. Siksi en säikähtänyt, kun kesäkuun puolivälissä Gladiaattorit-ohjelman kuvauksissa sain selkääni tällin.

Otin särkylääkkeitä ensiavuksi, ja kuvaukset jatkuivat normaalisti vielä muutaman päivän.

Kipu oli tikkuilevaa ja säteili jalkaterään saakka. Ajattelin silti, että se hoituisi levolla ja hieronnalla.

Kun kuvaukset loppuivat, en meinannut päästä ylös sängystä. Koko kroppaa särki. En huolestunut vielä, mutta kävin työterveyshuollossa näyttämässä selkääni.

Siitä otettiin röntgen- ja magneettikuvat. Vaivaa ei kuitenkaan saatu selville, sillä verihyytymät peittivät näkymää. Murtumaakin ehdittiin epäillä.

Kävely alkoi olla todella vaivalloista. Linkutin sisukkaasti eteenpäin ja yritin nauttia kesälomasta tyttärieni Victorian, 7, ja Isabellan, 5, kanssa.

Kävin lääkärissä monta kertaa. Kuvantamistutkimuksia tehtiin lisää.

Sain paljon vertaistukea ja tsemppiä urheiluvammoista toipuneilta ystäviltäni.

Heiltä sain myös vinkin Juha Pohjolasta ja Helsinki Hospitalista. Koska kyseessä oli työtapaturma, minun ei tarvinnut miettiä rahaa. Pystyin hoidattamaan itseäni yksityissairaalassa. Vakuutus maksoi kulut.

Lopulta selvisi, että kyseessä oli vamman aiheuttama välilevytyrä ja sitä seurannut selkäydinkanavan verenvuoto.

Koska jalkaterästäni katosi voima ja minulla oli riski saada pysyvä hermovaurio, selkä päätettiin leikata.

Päätös oli sekä helpotus että pettymys. Kivut helpottaisivat ja jalka toimisi taas, mutta joutuisin jättämään väliin triathlonin SM-kisat.

Olin treenannut niitä varten määrätietoisesti vuoden verran.

Kotimatkalla autossa pääsi pieni itku. Päällimmäisenä tunteena oli toki helpotus, onhan terveys tärkein asia heti perheen jälkeen.

Onneksi odotusaika leikkauspäätöksestä operaatioon oli alle viikon. Mieleni oli hetkittäin maassa, kun odottelin sitä.

Kun olin haudutellut asiaa tarpeeksi, päätin, että leikkauspäivä on päivä siinä missä muutkin. Pettymykset kuuluvat elämään.

Leikkausaamuna minua jännitti, mutta olo helpotti heti esilääkityksen jälkeen. Kun makasin salissa ja odottelin nukahtamista, fiilikseni oli jo rento.

Operaatio kesti kaksi tuntia. Kaikki meni hyvin. Komplikaatioita ei tullut sen aikana eikä jälkeen.

Jäin yöksi sairaalaan, sillä perheeni oli Hangossa kakkoskodissamme. Se oli onni, sillä yöllä vointini oli heikko.

Puolileikilläni voin sanoa, että olen sen verran masokisti, että nautin vuorokauden levosta sairaalassa. Minulla oli oma huone, ja sain kerrankin vain nukkua.

Seuraavana päivänä matkustin Hankoon auton takapenkillä röhnöttäen. Ensimmäiset pari päivää lepäilin perheeni passattavana.

Lapset olivat innokkaita näkemään leikkaushaavani. Tuntui kurjalta toppuutella, että äiti ei voi nyt ottaa syliin. Onneksi he ymmärsivät. Särkylääkkeitä käytin alle viikon.

Tikit poistettiin viikon päästä, ja heti sen jälkeen aloitin kuntoutuksen ja treenaamisen.

Olen malttanut kuunnella kroppaani ja liikkua kivun sallimissa rajoissa.

Urheilulääkäri Harri Hakkarainen teki minulle kuntoutusohjelman, jota aloin noudattaa. Tutustuin samalla uuteen lajiin: vesijuoksuun.

Laji on ihan loistava: syke nousee ja posket punoittavat. Kyse ei todellakaan ole mistään mummomeiningistä! Vesijuoksuvyön pukeminen ei ollut kolahdus egolleni.

Kaikki kokemukset opettavat ja kasvattavat. Koen, että onnettomuus ja leikkaus olivat minulle mahdollisuus aloittaa kuntoilu puhtaalta pöydältä.

Uskon, että kehoni on tämän jälkeen entistä vahvempi. Vaikka kesäsuunnitelmani menivätkin uusiksi kertalaakista, lepo teki minulle hyvää.

Kävin jälkitarkastuksessa elokuussa. Kaikki on kunnossa, ja jalkateräni voima on palautunut.”

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehden numerossa 13/2017.

Julkaistu: 11.3.2019