Samassa laumassa

Jyväskylän Killeri on tuttu näyttämö raviväelle. Talvisena sunnuntaina Killerin tienoo täyttyy hirnahdusten sijaan iloisista tervehdyshaukuista. Suurelle, lumiselle parkkipaikalle on kokoontunut liuta erikokoisia koiria ja niiden lämpimästi pukeutuneita omistajia. Jyväskylän kaverikoirien yhteinen lenkki on alkamassa.

Yksi ryhmän suurimmista koirista, broholminkoira Luca, työntyy kylkeen kiinni ja katsoo lempeästi silmiin. Pakkohan noin hellyttävää kaveria on silittää. Lucan emäntä Ritva Kautto katsoo lemmikkinsä puuhia hymyillen ja alkaa empimättä jutella.

– Tässä harrastuksessa sekä ihmisen että koiran tulee olla sosiaalinen, hän toteaa.

Totta. Luca ja muut lumisella kentällä­ telmivät koirat tapaavat kaverikoira­toiminnan merkeissä hyvin erilaisia ihmisiä. Avoin ja helposti lähestyttävä luonne on puuhassa eduksi. Siksi koiran suhtautuminen ihmisiin ja muihin koiriin testataan ennen sen hyväksymistä ryhmään.

Iältään kaverikoiran tulee olla vähintään kaksivuotias. Tuolloin koira on saanut kasvaa rauhassa aikuiseksi ja kerätä riittävästi­ elämänkokemusta. Tässä ajassa koiran ja omistajan välinen luottamussuhdekin on ennättänyt muodostua vahvaksi.

Sielujen sympatiaa

Kaverikoiratoiminta on Suomen Kennelliiton järjestämää. Ryhmiä on eri puolilla Suomea, ja toiminnassa on mukana yhteensä yli 500 koiraa. Enemmänkin mukaan mahtuisi. Oranssiin huiviin sonnustautuneet kaverikoirat käyvät omistajiensa kanssa ilahduttamassa päiväkotilasten, koululaisten sekä laitoshoidossa olevien vanhusten ja kehitysvammaisten arkea. Yhdellä vierailulla käy aina vähintään kaksi koirakkoa eli koira-omistaja paria.

– Kun menemme vierailukäynnille, Luca keskittyy täysillä ihmisiin. Se kiertää kanssani kaikkien luona tervehtimässä ja rapsutettavana. Meitä ihmisiä ei monikaan dementiaa sairastavista vanhuksista muista, mutta koirat kyllä muistetaan, Ritva nauraa.

Emäntä kuvaa suhdettaan Lucaan sielujen sympatiaksi. Luottamus on ehdotonta ja molemminpuolista. Vierailuillakin on mukava käydä, kun yhteistyö on saumatonta ja kumppanin ajatukset aavistaa yhdestä luppakorvan heilautuksesta.

– Paras kiitos tulee laitosten asukkailta ja hoitajilta. Eräs hoitaja kertoi, että jos emme olisi paikalla, vanhukset kulkisivat levottomina. Kun olemme paikalla, kaikki ovat rauhallisia ja rapsuttavat koiria, Ritva sanoo.

Jyväskylän Kaverikoirat on ollut koossa vuodesta 2004 lähtien. Nykyään ryhmässä on liki 40 henkilöä. Heli Manninen ja hänen 11-vuotias kerrynterrierinsä Jade ovat olleet mukana ryhmän perustamisesta lähtien.­ Jaden ansiokas työ on palkittu Suomen Kennelliiton mitalilla.

– On mahtavaa tuottaa elämyksiä kuulonsa, näkönsä ja liikuntakykynsä menettäneille ihmisille, joille pienikin virike on tärkeää. Jade on luotettava koira, jonka on voinut viedä niin dementiaosastoille, vaikeasti kehitysvammaisten asumisyksiköihin kuin päiväkoteihinkin, Heli kiittelee.

Parivaljakon yhteiseen kaverikoiramatkaan on mahtunut suuri joukko antoisia vierailuja. Yhtenä ilonaiheena Heli mainitsee vierailut vaikeasti kehitysvammaisten rippileireille.

– Nuoria jännitti alkuun kovasti, mutta kokeneita ja turvallisia koiria oli kuitenkin helppo lähestyä. Kohtaamisen riemua oli mukava katsoa, Heli muistelee.

Iloa arkeen ja tukea kriiseissä

Vierailukäyntien lisäksi kaverikoiraharrastajat tapaavat yhteisten koiralenkkien ja leirien merkeissä. Monet ryhmäläisistä ovat olleet toiminnassa mukana pitkään ja harrastuksen kautta on syntynyt tiiviitä ystävyyssuhteita.

– Olen saanut hyviä ystäviä, joiden kanssa voin puhua suruistani ja iloistani. Kun edellinen koirani kuoli yllättäen, jäin kuin tyhjän päälle. Menetin hyvän ystävän ja perheenjäsenen sekä hyvän harrastuksen, Ritva huokaa.

– Yhteisissä virkistysilloissa ja leireillä voidaan muistella niin kivoja hetkiä kuin purkaa vaikeitakin asioita porukalla. Kaikkien kokemukset ovat ryhmässämme tärkeitä ja niitä kuunnellaan, Anna Rimppi

lisää.

Ryhmä on osoittautunut tärkeäksi myös elämän kriiseissä. Helillä todettiin rintasyöpä syksyllä 2010. Rankoista hoidoista huolimatta hän jaksoi olla mukana kaveri­koiratoiminnassa koko sairautensa ajan. Viime kesänä Heli pääsi palaamaan takaisin työhönsä.

– Koirillani ja kaverikoiraryhmällä on ollut suuri merkitys siihen, että mieleni pysyi virkeänä ja toivuin sairaudestani. Pystyin puhumaan tilanteestani avoimesti ja sain ryhmäläisiltä korvaamatonta tukea. Fyysinen kuntokin pysyi kohtuullisena koiria ulkoiluttaessa, Heli kertoo.

Jamppa innostuu ihmisistä

Anna on innostanut kaverikoiratoimintaan puolisonsa Jari Parkkisenniemen. Pariskunta käy vuorotellen vanhainkotivierailuilla espanjanvesikoiransa Jampan kanssa. Anna kertoo Jampan olevan vierailuilla aktiivinen ja innostunut jokaisesta ihmisestä. Tilanteen tullen se hieman hössöttääkin. Vuodepotilaita Jamppa tervehtii ystävällisesti kurkistamalla sängyn reunan yli. Näin vanhukset näkevät sen paremmin.

– Tästä harrastuksesta saa perspektiiviä elämään. Siitä saa ammennettua parisuhteeseen yhteisiä keskusteluaiheita ja pohdintoja, Jari miettii ja Anna nyökyttelee vieressä.

Kaverikoiratoiminnan ydin on Annan ja Jarin mielestä kuitenkin ihmisten kohtaaminen ja ilahduttaminen. Vierailulla ollaan aina pyyteettömästi toisen ihmisen takia, ei omia intressejä ajamassa.

–Itselle tulee hyvä mieli moneksi päiväksi, kun näkee, miten vanhukset heräävät eloon koirat nähdessään. Käymme aina samassa kohteessa, joten ihmisistä on tullut läheisiä, Anna kertoo.

– Vanhukset saattavat olla aluksi varautuneita, mutta nopeasti varautuneisuus poistuu ja he hakevat kontaktia koiran kanssa, Jari komppaa.5

Haluatko mukaan?

Kaverikoiraryhmät ottavat mielellään uusia jäseniä. Kaverikoiran tulisi olla vähintään kaksivuotias, terve ja sosiaalinen. Maksuttomia kaverikoiravierailuja voi tilata kouluihin, päiväkoteihin, vanhainkoteihin ja muihin laitoksiin.

Jyväskylän Kaverikoirat -ryhmästä kiinnostuneet voivat kysellä lisätietoja sähköpostilla jklkaverikoira@gmail.com. Muiden ryhmien yhteystiedot

saa Kennelliiton sivuilta kennelliitto.fi/FI/koira/kaverikoira.

Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 3/2012