Näitä kysymyksiä pohditaan tuoreessa Tehy-lehdessä (4.9.2012), Tiina Suomalaisen kirjoittamassa juttukokonaisuudessa. Kiteytyksenä on se, ettei itkua ja naurua voi kieltää hoitoalan ammattilaisilta.
Toinen Tehy-lehden suomalaishaastateltavista on terveydenhoidon ja hoitotyön koulutuspäällikkö Päivi Haarala Metropolia-ammattikorkeakoulusta. Hänen mukaansa tunneilmaisuissakin ”tilanne ratkaisee, kuten kaikessa vuorovaikutuksessa”. Haarala muistuttaa, että ammatillisuus olisi osattava säilyttää, vaikkei itkua ja naurua toki voi kieltää hoitotyön tekijältä.
Tehy-lehden jutussa tuodaan esiin myös potilaan näkökulmaa: potilas kokee todennäköisesti miellyttävämmäksi sen, että hoitaja ei piilota visusti tunteitaan ammattiroolin taakse vaan tunteita osoittamalla kertoo samalla kommunikoivansa ihmiseltä ihmiselle.
Jutussa pohditaan yleisesti myös sitä, että tunteiden ja tunneilmaisujen pidättely kuluttaa henkistä energiaa siinä missä nauraminen aktivoi aivoissa olevaa mielihyväjärjestelmää.
Lehden haastattelema akatemiatutkija Lauri Nummenmaa muistuttaa, että ihmisen elämä on kokonaisuus. Jos haluaa esimerkiksi muuttaa mielialaansa pysyvästi, olisi hänen mukaansa parasta muuttaa koko käyttäytymistään ja sosiaalista ympäristöään – naurujooga kerran viikossa ei voi olla ihmeratkaisu.
- Jos koko muu viikko painetaan duunia itku kurkussa ja käydään kerran viikossa nauramassa, ei kannata odottaa ihmeitä, Nummenmaa sanoo Tehy-lehdessä.
Mitä mieltä olet aiheesta? Saako hoitaja näyttää tunteitaan: nauraa ja itkeä? Kerro kommenttisi.
