Ruokavalio ja ADHD

Ruokavalio ei yksin riitä laukaisemaan tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriön (ADHD) vaivaamilla lapsilla moninaisia käyttäytymiseen liittyviä ja kognitiivisia oireita. Useissa tutkimuksissa on kuitenkin uudelleen kiinnostuttu siitä, voisivatko tietyt ruoka-aineet ja ruoan lisäaineet osaltaan vaikuttaa tiettyihin oireisiin osalla ADHD:ta sairastavista lapsista.

Kaikki edellisen virkkeen määreet on valittu tietoisesti. Aikaisemmat tutkimukset eivät ole tukeneet radikaaleja ruokavalioita, kuten Feingoldin dieettiä, jossa lähes kaikki teollisesti käsitelty ruoka sekä useat hedelmät ja vihannekset poistetaan useimpien ADHD-lasten ruokavaliosta. Toisaalta käytössä ei myöskään ole yksinkertaisia keinoja tunnistaa niitä harvoja lapsia, jotka voisivat hyötyä tietyt ruoka-aineet hylkäävistä dieeteistä.

Joka tapauksessa lasten vanhemmat, kuten myös osa tutkijoista, haluaisivat tietää, voitaisiinko vähäisillä ruokavaliomuutoksilla täydentää tavanomaista multimodaalista hoitoa, joka käsittää käyttäytymisterapiaa ja muita näyttöön perustuvia psykoterapioita, koulunkäynnin tukemista, lääkehoitoa ja vanhempien valmennusta. Tässä lyhyt katsaus eniten kiinnostusta herättäneeseen näyttöön ravitsemuksellisista interventioista. 

Keinotekoiset elintarvikevärit ja muut lisäaineet

Aina 1970-luvulta lähtien tutkijat ovat selvittäneet, voisivatko monissa teollisesti valmistetuissa sekä ns. ”roskaruoissa” käytettävät synteettiset elintarvikevärit, aromit ja säilöntäaineet edistää tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriöön liittyvää ylivilkkautta tai muita oireita. Monet tutkimukset ovat olleet pieniä tai vääristyneitä eikä tutkijoiden keskuudessa vallitse yksimielisyyttä siitäkään, voisivatko tällaiset lisäaineet edistää ADHD:n oireiden ilmaantumista lapsilla.

Eräs huolellisesti suunniteltu brittiläistutkimus on herättänyt uudelleen kiinnostusta aihetta kohtaan suureksi osaksi siksi, että sen tulokset ovat saaneet FDA:ta ja Suomen Elintarvikevirastoa vastaavan ruokaa valvovan elimen, Food Standards Agencyn vaatimaan ruoanvalmistajia poistamaan Britanniassa lapsille markkinoimistaan elintarvikkeista kuusi keinotekoista elintarvikeväriä.

Tutkijat suunnittelivat satunnaistetun, lumekontrolloidun kaksoissokkokokeen testatakseen säilöntäaineena käytetyn natriumbentsoaatin ja kuuden elintarvikevärin vaikutuksia 153 esikouluikäisen (3-vuotiaita) ja 144 ala-asteikäisen (8–9-vuotiaita) lapsen ylivilkkauteen. Tutkijat käyttivät tutkimuksessaan tietoisesti yhteisöstä valittua, terveistä lapsista koostuvaa joukkoa eivätkä rajoittuneet pelkästään lapsiin, joilla oli todettu ADHD. Tutkijat kuitenkin pyysivät opettajia vastaamaan kyselyyn, jolla arvioitiin tutkimuksen alkaessa lasten ylivilkkautta lähtötilanteen arvioimiseksi.

Lapset saivat kuuden viikon ajan ruokaa ja juomia, joissa ei ollut natriumbentsoaattia eikä kuutta elintarvikeväriä. Viikoilla 2, 4 ja 6 lapset nauttivat viikon ajan päivittäin lisäaineetonta mehua (lumevalmiste) tai mehua, joka sisälsi jompaakumpaa lisäainesekoitusta.

Niistä toinen (sekoitus A) sisälsi säilöntäainetta sekä elintarvikeväreistä paraoranssia (E110), karmosiinia eli atsorubiinia (E122), tartratsiinia (E102) ja uuskokkiinia (E124). Toinen (sekoitus B) sisälsi säilöntäainetta sekä paraoranssia, karmosiinia, kinoliinikeltaista (E104) ja alluranpunaista (E129).

Juomissa oli viikosta toiseen pohjalla samat aromiaineet ja elintarvikevärit, minkä lisäksi niihin lisätty lisäainesekoitus vaihteli. Vanhemmilla lapsilla sekoitus A:n sisältämien lisäaineiden määrä vastasi kahden makeispussin sisältämiä elintarvikevärimääriä, sekoitus B puolestaan neljän makeispussin sisältämiä elintarvikevärimääriä.

Tutkijat pyysivät lasten vanhempia ja opettajia arvioimaan lasten käyttäytymistä standardoiduilla kliinisillä työkaluilla ja pyysivät tämän lisäksi riippumattomia arvioijia tarkkailemaan lapsia koulussa. Vanhempia lapsia arvioitiin lisäksi tarkkaavuuden ylläpitämistä mittaavalla Conners’ Continuous Performance Test II -testillä, jossa tarkkaavuutta ja yliaktiivisuutta arvioidaan visuaalisten vihjeiden avulla.

Lasten nautittua keinotekoisia elintarvikevärejä sisältäviä juomia tutkijat havaitsivat lievää, mutta tilastollisesti merkitsevää ylivilkkauden lisääntymistä molemmissa ikäryhmissä kautta linjan, riippumatta tutkimuksen alkaessa arvioidusta ylivilkkaudesta. Näin tutkijat toistivat erään aikaisemman, 3-vuotiailla lapsilla tehdyn tutkimuksen löydökset. Käyttämällä monimutkaista laskentamenetelmää ”vaikutuksen suuruuden” laskemiseksi, tutkijat arvioivat, että lisäaineet saattavat selittää noin 10 % ADHD-lasten ja terveiden lasten välisistä käyttäytymiseroista.

Tutkimuksessa havaittu vaikutuksen suuruus (effect size) on sopusoinnussa aikaisemmassa Columbian ja Harvardin yliopistojen tukijoiden tekemässä meta-analyysissä havaitun vaikutuksen kanssa. Heidän 15 tutkimukseen perustuva, keinotekoisten elintarvikevärien vaikutuksia arvioiva analyysinsä viittaa siihen, että näiden aineiden poistaminen ADHD-lasten ruokavaliosta voisi vastata teholtaan noin 33–50 % siitä tehosta, joka on havaittu käytettäessä metyylifenidaattia.

Brittitutkimuksen tavoin meta-analyysinkin tekijät ovat huomauttaneet, että vain pieni osa lapsista on erityisen herkkiä keinotekoisten lisäaineiden vaikutuksille. He tähdentävät myös, että lisäaineiden vaikutuksille herkkien lasten tunnistaminen on vaikeaa, mutta ei kuitenkaan mahdotonta. Jotkut asiantuntijat ovat suositelleet testaamaan ADHD-lapsia ruoka-ainereaktioiden varalta, mutta lisäaineiden testaamiseksi ei ole käytettävissä testiä.

Lasten vanhemmat voivat muutaman viikon ajan kokeilla tärkeimpien keinotekoisten elintarvikevärien lähteiden eli makeisten, roskaruoan, kirkkaanväristen murojen, hedelmämehujen ja virvoitusjuomien poistamista lastensa ruokavaliosta nähdäkseen, lievittyvätkö oireet. On kuitenkin aina syytä muistaa, että tutkimuksissa, joissa sokeri on poistettu lasten ruokavaliosta, on osoittautunut vanhempien voivan virheellisesti olettaa lastensa käyttäytymismuutosten heijastavan ”ongelmaruoan” nauttimisen muutoksia.

Eräässä usein siteeratussa sokerinkäyttöä selvittävässä tutkimuksessa tutkijat värväsivät kokeeseen 35 äiti-poikaparia. Kaikki äidit uskoivat tuolloin 5–7-vuotiaiden poikiensa olevan sokerille herkkiä. Tutkijat kertoivat äideille, että heidän poikansa arvottaisiin kokeelliseen ryhmään, jolle annettaisiin suuria määriä sokeria tai vertailuryhmään, jolle annettaisiin aspartaamia. Todellisuudessa kaikille pojille annettiin aspartaamia. Äidit, jotka uskoivat lastensa saaneen suuren määrän sokeria, kertoivat lastensa ylivilkkauden lisääntyneen merkittävästi. Tutkijat päättelivät vanhempien odotusten saattavan vaikuttaa havaintoihin, joita he lastensa ruokaan liittyvistä käyttäytymismalleista tekevät. 

Omega-3-rasvat

Välttämättömät rasvahapot tuottavat energiaa solujen välttämättömiin toimintoihin, parantavat kaikkinaista immuunipuolustusta ja edistävät sydänterveyttä. Määritelmän mukaisesti ihmiselimistö ei pysty valmistamaan välttämättömiä rasvahappoja, joten näitä ravintoaineita on saatava ruoasta. Kahdesta välttämättömien rasvahappojen ryhmästä toiseen kuuluvia rasvahappoja, omega-3-rasvahappoja (eikosapentaeenihappoa, dokosaheksaeenihappoa ja alfalinoleenihappoa) saadaan lohesta, tonnikalasta ja muista kylmien vesien kaloista sekä eräistä siemenistä ja öljyistä. Toisen ryhmän rasvahappoja: omega-6-rasvahappoja (etenkin linolihappoa) saadaan pääasiassa kasviöljyistä.

Omega-3- ja omega-6-rasvahappojen välinen oikea tasapaino on terveyden kannalta hyväksi, mutta tyypillinen amerikkalainen ruokavalio sisältää liian vähän omega-3-rasvahappoja; usein vain kymmenesosan omega-6-rasvahappojen määrästä. Tutkijat ovat selvittäneet, edistäisikö omega-3-rasvahappojen suhteellinen niukkuus ADHD:n oireita, koska nämä rasvahapot osallistuvat moniin eri aivotoimintoihin, muun muassa vaikuttamalla hermovälittäjäaineina toimivien dopamiinin ja serotoniinin välitystoimintaan ja auttamalla aivosoluja kommunikoimaan keskenään. ADHD:ta ja omega-3-rasvahappojen suhteellista niukkuutta yhdistää kaksi oiretta: voimakas janontunne ja lisääntynyt virtsaamistarve. Siitäkin on saatu näyttöä, että ADHD-lasten elimistön välttämättömien rasvahappojen pitoisuudet saattavat olla matalia.

Vain muutamissa satunnaistuissa tutkimuksissa on arvioitu omega-3-ravintolisien käyttöä ADHD-lapsilla. Amerikan psykiatrijärjestön (APA) omega-3-rasvahappoihin liittyvän valiokunnan tekemä katsaus käsitti kaksi lumekontrolloitua tutkimusta, joissa oli havaittu, että DHA-lisät eivät yksinään lievittäneet ADHD:n oireita. Lisäksi katsaus käsitti kolme tutkimusta, joissa oli päädytty siihen, että omega-3- ja omega-6-rasvahappojen yhdistelmä saattaisi auttaa paremmin kuin kumpikaan yksin. Tutkimukset oli kuitenkin suunniteltu siten, että niiden perusteella oli vaikea arvioida omega-3-rasvahappolisistä saatua hyötyä.

Muitakin tutkimuksia on julkaistu APA-katsauksen jälkeen, mutta yksikään niistä ei ole antanut tyhjentävää vastausta siihen, voisiko omega-3- tai omega-6-rasvahappolisistä olla hyötyä ADHD-lapsille. Käynnissä on parhaillaan useita tutkimuksia, jotka voinevat tulevaisuudessa tarjota vastauksia tutkijoiden esittämiin kysymyksiin.

Toistaiseksi APA:n valiokunnan antamat suositukset tarjoavat hyviä neuvoja: Rohkaiskaa ADHD-lapsia nauttimaan suositeltuja määriä omega-3-rasvahappoja osana kaikin puolin terveellistä ruokavaliota. Tämä merkitsee sitä, että lasten pitäisi nauttia vaihtelevasti noin 350 grammaa (kaksi normaalia ateriaa) mahdollisimman vähän elohopeaa sisältävää kalaa ja muita mereneläviä viikossa. Tällaisia lajeja ovat mm. säilyketonnikala, lohi ja seiti. Merenelävien lisäksi lasten pitäisi saada ruoastaan päivittäin tyydyttymättömiä rasvoja. 

Hivenaineet

ADHD-lapsilla on havaittu tiettyjen vitamiinien ja kivennäisaineiden, kuten sinkin, raudan, magnesiumin ja B6-vitamiinin puutosta. Kun kokeissa on tutkittu, lievittäisikö näiden vitamiinien saanti ravintolisinä ADHD:n oireita, tulokset ovat kuitenkin olleet epäjohdonmukaisia.

Vaikka vitamiinien ja kivennäisaineiden antaminen lapsille ravintolisinä saattaakin auttaa lapsia, joilla on todettu tiettyjä puutoksia, ei ole näyttöä, että ne auttaisivat kaikkia ADHD-lapsia. Isoja, mahdollisesti jopa myrkyllisiä vitamiiniannoksia on joka tapauksessa vältettävä. 

Mitä vanhemmat voivat tehdä?

ADHD:n oireita lievittävä ruokavalio tai ravintolisä voisi olla kuin taivaan lahja mille tahansa tämän raastavan sairauden kanssa elävälle perheelle. Toistaiseksi tutkimustieto ei kuitenkaan juuri tue rajoittavia dieettejä, säilöntäaineiden tai elintarvikevärien poistamista ruokavaliosta eikä omega-3-rasvojen, tiettyjen vitamiinien tai kivennäisaineiden lisäämistä ruokavalioon.

Toistaiseksi on päädytty siihen, että ADHD-lasten ravitsemussuositukset ovat kaikille lapsille samanlaiset. Lasten ruokavaliossa on syytä korostaa hedelmiä ja vihanneksia, täysjyväviljaa, terveellisiä tyydyttymättömiä rasvoja sekä hyviä proteiinin lähteitä. Samalla kannattaa välttää epäterveellisiä transrasvoja, nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja ja pikaruokaa sekä tukea terveellistä ruokavaliota liikunnan avulla.

Terveellinen ruokavalio saattaa lievittää ADHD:n oireita vähentämällä altistumista keinotekoisille elintarvikeväreille ja muille lisäaineille sekä lisäämällä omega-3-rasvojen ja hivenaineiden saantia. Tällainen ruokavalio parantaa varmasti kaikkinaista terveyttä ja ravitsemusta sekä antaa lapselle hyvän terveyden eväät koko loppuelämää varten. 

Lähteet:

Freeman MP, et al. “Omega-3 Fatty Acids: Evidence Basis for Treatment and Future Research in Psychiatry,” Journal of Clinical Psychiatry (Dec. 2006): Vol. 67, No. 12, pp. 1954–67.

McCann D, et al. “Food Additives and Hyperactive Behaviour in 3-Year-Old and 8/9-Year-Old Children in the Community: A Randomised, Double-Blinded, Placebo-Controlled Trial,” Lancet (Nov. 3, 2007): Vol. 370, No. 9598, pp. 1560–67.

Schab DW, et al. “Do Artificial Food Colors Promote Hyperactivity in Children with Hyperactive Syndromes? A Meta-Analysis of Double-Blind Placebo-Controlled Trials,” Journal of Developmental and Behavioral Pediatrics (Dec. 2004): Vol. 25, No. 6, pp. 423–34.

Weber W, et al. “Complementary and Alternative Medical Therapies for Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder and Autism,” Pediatric Clinics of North America (Dec. 2007): Vol. 54, No. 6: pp. 983–1006.

Erilainen näkökulma ruokavalioon ja ADHD:hen: AttentionMagazine (CHADD)

Lisää lähteitä: www.health.harvard.edu/mentalextra.

Copyright © 2009 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

Lisätietoja:Lääkärikirja: ADHD – Poliklinikka.fi