Lapsiavioliitto, kuninkaan epäsuosio ja noituussyytös – voimakastahtoinen Pyhä Birgitta paransi naisten asemaa

Eletään 1300-luvun alkua Ruotsissa. Raskaana oleva ylhäisönainen Ingeborg Bengtintytär on täpärästi pelastunut haaksirikosta, johon hän on joutunut seurueineen. Seuraavana yönä Ingeborg saa näyn, jossa loistaviin vaatteisiin pukeutunut olento kertoo, että hän on pelastunut, koska hän kantaa aivan erityistä lasta.

Kun lapsi syntyy uuden vuoden 1303 aikoihin, lähistöllä asuvalle papille ilmestyy Neitsyt Maria, joka kertoo, että Uplannin laamanni Birger Perinpojalle ja tämän vaimolle on syntynyt tytär, jonka ”ihana ääni kuullaan ympäri maailmaa”.

Birgitaksi kastetun tytön ääntä ei kuitenkaan kertomusten mukaan kuultu hänen ensimmäisen kolmen elinvuotensa aikana. Vanhemmat huolestuivat, mutta äkkiä Birgitta alkoi puhua selkeästi ja täydellisesti.

Tyttö oli kuusivuotias, kun hän sai ensimmäisen näkynsä. Hänen sänkyään vastapäätä oli alttari, jolla istui nainen säteilevissä vaatteissa. Naisella oli kädessään arvokas kruunu ja hän kysyi Birgitalta: ”Haluatko kruunun?” Tyttö nyökkäsi, ja nainen asetti kruunun hänen päähänsä.

Näyn nainen oli Neitsyt Maria, joka oli Birgitalle läheinen koko hänen elämänsä ajan. Rukouksissaan hän pyysi Marialta neuvoja itselleen tai läheisilleen tai vain ylisti Jumalan äitiä.

birgitasta tuli äiti hyvin varhain. Hänet naitettiin 13-vuotiaana, ja ensimmäinen lapsi syntyi kolme vuotta myöhemmin. Hänellä oli 36-vuotiaana kahdeksan lasta. Lasten isä oli Närken laamanni Ulf Gudmarinpoika, joka kuului Ruotsin kuninkaan Maunu Eerikinpojan lähipiiriin.

Birgitta oli jo avioliittonsa aikana pyrkinyt pyhään, hengelliseen elämään. Vielä 1100-luvulla Jumalalle omistetun elämän edellytys oli naisille neitsyys.

Mutta 1300-luvulla tilanne oli muuttumassa, ja myös perheenäidit saattoivat omistautua Kristukselle. Birgitasta tuli ehkä tunnetuin pyhä nainen, jolla oli ollut aviomies ja lapsia.

Birgitta sai myös miehensä kiinnostumaan hengellisistä asioista, ja he lähtivät pyhiinvaellusmatkalle Pyhän Jaakobin haudalle Santiago de Compostelan Espanjaan. Mukana oli kirkonmiehiä ja muita ruotsalaisia aatelisia. Matkan jälkeen puoliso sairastui vakavasti ja kuoli jonkin ajan kuluttua.

Kerrotaan, että Ulf olisi antanut kuolinvuoteellaan vaimolleen sormestaan sormuksen ja pyytänyt tätä rukoilemaan puolestaan. Birgitta kuitenkin otti sormuksen pois sormestaan muutaman päivän kuluttua. Kun pariskunnan ystävät paheksuivat sitä, Birgitta vastasi, että hän oli rakastanut miestään kuin omaa sydäntään, mutta nyt hänelle oli tärkeintä Jumalan rakkaus.

Vahvassa näyssä Birgitta oli kutsuttu Kristuksen morsiameksi ja kanavaksi. Hän oli itse vakuuttunut uudesta tehtävästään, mutta muiden ihmisten vakuuttamiseksi hänen piti saada ilmestyksilleen virallinen hyväksyntä. Birgitta kirjoitti tai saneli näkynsä ruotsiksi, ja sen jälkeen rippi-isä valmisti näystä latinankielisen version.

Piispoista ja teologeista koostunut ryhmä tutki Birgitan muistiinkirjoitetut ilmestykset ja totesi tutkinnan jälkeen, että Birgitan näkijänlahja oli jumalallista alkuperää.

Kun Birgitalla alkoi olla mainetta näkijänä, kuningas Maunu Eerikinpoika halusi tietää, mitä ilmestyksissä sanotaan kuninkaan tehtävistä. Birgitta tunsi kuningasperheen hyvin ja näytti suhtautuvan kuninkaaseen äidillisen opettavaisesti.

Näkyjensä avulla hän pyrki ohjaamaan kuningasta arvostamaansa suuntaan. Birgitta kertoi näystä, jossa itse Kristus puhui kuninkaalle. Tämän tulisi erottaa huonot neuvonantajat ja ottaa tilalle henkilöt, jotka rakastavat Jumalaa ja kohtelevat myötätuntoisesti hädässä olevia

Kristus toivoi kuninkaan tukevan Birgitan luostarisuunnitelmaa ja myös lähtevän ristiretkelle Novgorodiin. Kun ristiretki epäonnistui, Birgitta moitti kuningasta siitä, ettei tämä ollut noudattanut Birgitan antamia ohjeita eikä luottanut riittävästi Jumalan apuun. Välit kuningasperheeseen viilenivät ja lopulta katkesivat.

Matkaa Roomaan Birgitta alkoi suunnitella, koska hän halusi saada paavin hyväksymisen uudelle sääntökunnalleen. Birgitta saapui Roomaan mukanaan komea seurue. Hänellä oli erittäin laaja verkosto, ja aateliset sukujuuret auttoivat häntä monessa tilanteessa.

Seurue otettiin myönteisesti vastaan ja sille tarjottiin asuinpaikaksi erään kardinaalin omistamaa palatsia. Tarjouksen taustalla saattoi olla myös poliittisia motiiveja.

Katolinen kirkko eli silloin hankalaa aikaa. Ranskan kuningas oli pakottanut paavin muuttamaan Avignoniin Ranskaan. Koska Birgitta oli esittänyt selkeästi kantanaan, että paavin pitäisi ehdottomasti palata Roomaan, Birgitan vaikutusvallan toivottiin auttavan kiistan selvittelyssä.

Rooma oli tuolloin juuri toipumassa ruton aiheuttamista tuhoista ja ”Närpen prinsessan”, kuten Birgittaa kutsuttiin, tulo kaupunkiin nähtiin myös piristyksenä koko kaupungille.

Rooma oli kuitenkin Birgitalle pettymys, sillä se oli hänen mielestään täysin rappiolla. Kun hän oli kertonut näystään, jossa Kristus moitti roomalaisten syntisiä elintapoja, kaupunkilaisten suhtautuminen häntä kohtaan viileni.

Birgittaa syytettiin noidaksi ja hänet uhattiin polttaa, mutta vähitellen roomalaisten tunteet kuitenkin tasaantuivat. Birgitta huomasi yhteisen kielen tärkeyden kanssakäymisessä ja aloitti sisukkaat kieliopinnot rippi-isänsä, maisteri Petruksen, ohjauksessa.

Viimein paavi antoi Birgitalle luvan nunna- ja munkkiluostarin perustamiselle Ruotsin Vadstenaan. Luostarin säännön pohjaksi määrättiin augustinolaissääntö, mutta se jätti soveltajille tulkinnanvapautta.

Birgitan mielestä aikaisemmat säännöt oli laadittu miehiä varten, ja hän hioi uuden säännön sisällön ilmestystensä pohjalta neuvonantajiensa kanssa.

Kun pitkäaikainen toive luostarinperustamisesta näytti viimein toteutuvan, Birgitta lähti pyhiinvaellukselle Palestiinaan. Hänen palattuaan matkalta Roomaan hänen tilansa heikkeni ja pitkään sairasteltuaan Birgitta kuoli.

Uusi luostarisääntö hyväksyttiin lopullisesti vasta paljon myöhemmin, ja Vadstenan luostari aloitti toimintansa yli kymmenen vuotta Birgitan kuoleman jälkeen.

Kaksoisluostareissa oli ajan tavan mukaan enemmän munkkeja kuin nunnia. Birgittalaisluostarissa tilanne oli päinvastainen. Nunnien tehtävänä oli erityisesti rukoilla, laulaa, lukea hengellistä kirjallisuutta ja mietiskellä. He myös kutoivat, ompelivat ja neuloivat alttarivaatteita sekä kopioivat kirjoja.

Munkit suorittivat sakramentteja, huolehtivat raskaammista tehtävistä ja saivat hoitaa luostarin asioita myös sen ulkopuolella. Paksut muurit eristivät nunnien ja munkkien asumukset toisistaan. Munkit saivat mennä nunnien puolelle vain toimittamaan erityissakramentteja. Rippejä ja ehtoollista varten väliseinässä oli pieniä aukkoja. Luostarin kirkossa munkit ja nunnat saivat olla samaan aikaan, mutta omilla alueillaan.

Birgittalaisluostarit olivat ensimmäisiä pääasiassa naisille tarkoitettuja luostareita, ja niissä naisilla oli mahdollisuus myös saada opetusta. Lukutaidottomina luostariin tulleet naiset oppivat yleensä jo noviisiaikanaan lukemaan.

Luostarien johtajana oli aina ollut apotti, mutta birgittalaisluostarin johtajana oli abbedissa, Neitsyt Marian sijainen maan päällä.

Luostaria koskevassa näyssä Maria sanoi Birgitalle: ”On helppo löytää naisia, jotka alistuvat luostarisääntöön, mutta on vaikea löytää miehiä, jotka antautuvat yhden naisen johtoon.”

Useissa Birgitan ilmestyksissä Neitsyt Maria oli hänen keskustelukumppaninsa. Vuosien aikana Marian ja Birgitan välille syntyi samankaltainen syvä ystävyys kuin kahden tavallisen naisen kesken voi syntyä.

Birgitta samaistui erityisesti Marian äitiyteen. Hän oli itse kahdeksan lapsen äiti ja ymmärsi Marian riemun, kun tämä oli kokenut Jeesus-lapsen ensimmäiset liikahdukset kohdussaan. Birgitta myös tajusi, millainen oli äidin tuska tämän seisoessa poikansa ristin juurella.

Ilmestyksissä Maria ymmärsi äitejä, jotka olivat huolissaan lapsistaan ja lohdutti Birgittaa, kun tämän lapsi kuoli. Neitsyt Maria nähtiin myöhäiskeskiajalla taivaallisena kuningattarena, mutta Birgitan näyt vaikuttivat vahvasti Maria-kuvan inhimillistymiseen.

Laululla oli hyvin tärkeä merkitys birgittalaisluostareissa. Birgitan näkyjen pohjalta luotiin laulukokoelma Cantus Sororum, sisarten laulut. Laulun tuli olla jaloa, vakavaa ja yhtenäistä, jotta se voi lohduttaa surullisia sydämiä ja lievittää vihan tunteita.

Laulajan äänenkäytön ja mielenlaadun piti olla nöyrä. Oma ääni ei saanut nousta muiden laulajien äänten yläpuolelle. Sanat olivat latinaksi, mutta kun laulut toistuivat, sanat ja sävel painuivat myös latinaa tuntemattomien sisarten mieleen.

Birgitan kuoleman jälkeen aloitettiin toimet hänen pyhimykseksi julistamisekseen. Asiaa ajoi erityisesti hänen tyttärensä Katariina, joka oli Vadstenan luostarin abbedissa. Kanonisointia varten tarvittiin todistusaineistoa, ja prosessi kesti kauan.

Kuningatar Margaretan ja Vadstenan luostarin kannettaviksi tulivat julistamisprosessin suuret kustannukset. Pyhimykseksi julistamisella oli kuitenkin suuri henkinen merkitys paitsi birgittalaisille myös koko Ruotsin valtakunnalle.

Kun Birgitasta tuli virallisesti pyhimys, se innosti pyhiinvaeltajia käymään Birgitan haudalla Vadstenassa ja antamaan luostarille lahjoituksia. Monelle hartaalle katolilaiselle oli helpotus, että pyhiinvaelluspaikka oli Ruotsissa eikä heidän tarvinnut enää matkustaa Roomaan asti.

Birgittalaisluostarit levisivät Skandinavian lisäksi Italiaan, Baijeriin, Reininmaalle ja Alankomaihin. Vuoden 1500 aikoihin luostareita oli yhteensä 27. Suomeen perustettiin luostari Vallis Gratiae, eli suomeksi Armonlaakso, ruotsiksi Nådendal, Naantalin alueelle.

Koska Suomi oli osa Ruotsin kuningaskuntaa, Pyhän Birgitan vaikutus tuntui myös Suomessa. Birgitalle pyhitettyjä kirkkoja on Suomessa runsaasti ja Birgitta kiinnostaa edelleen ihmisiä yli kirkollisten rajojen. Hänen koettiin kannattavan ekumeniaa ja pyrkivän yhteisymmärrykseen eri suuntausten välillä.

Luterilaisuuden valta-asemasta huolimatta katoliset tavat ja riitit säilyivät pitkään Suomessa. Pyhä Birgitta on taustalla myös hokemassa ”Lennä, lennä leppäpirkko kivikirkon juureen”. Birgitta kääntyi suomen kielessä helposti Pirkoksi.

Birgitan ainutlaatuinen elämä on kiehtonut aina myös taiteilijoita. Eila Pennasen kirja Pyhä Birgitta ilmestyi vuonna 1954, Anna-Mari Kaskisen näytelmä Birgitantie sai ensi-iltansa 2007, Jani Sivénin säveltämä ooppera Pyhä Birgitta sai ensi-iltansa 2018 ja Vox Silentii on esittänyt Cantus Sororum -lauluja.

Turun katolisen seurakunnan kirkon suojissa toimii edelleen birgittalaisluostari. Se edustaa järjestön ruotsalaista haaraa, jonka Elisabeth Hasselblad perusti 1911. Luostarissa on tällä hetkellä kymmenen nunnaa. Myös Vadstenan luostari toimii jälleen. Uskonpuhdistuksen aikaan luostari lakkautettiin ja rakennuksissa oli sairaala.

Vaikka Pyhästä Birgitasta on tehty runsaasti kuvia ja patsaita, hänen ulkonäöstään on vähän tietoa. Hänet kuvattiin yleensä päässään liina, joka kertoi hänen olevan perheellinen nainen. Toinen tunnusmerkki oli Birgitan kädessä oleva kirja, jota hän luki tai johon teki merkintöjä näyistään.

Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 10/2020.