Psoriaasi on luonteeltaan krooninen ihon tulehdustauti, jonka synnyssä perintötekijöillä on suuri merkitys. Tauti on varsin yleinen ja arviolta noin 2%:lla väestöstä on jonkinasteinen tauti, minkä perusteella Suomessa voidaan arvioida olevan noin 100 000 psoriaasia sairastavaa henkilöä. Tauti on yhtä yleinen naisilla ja miehillä. Sairastumisikä vaihtelee varhaislapsuudesta aina vanhuusikään asti. Taudin puhkeamisessa esiintyy kuitenkin kaksi huippua, jotka ovat noin 20 ja 60 ikävuoden vaiheilla. Sairastuminen ennen murrosikää on melko harvinaista.
Psoriaasi on luonteeltaan krooninen tauti ja ihomuutosten täydellinen häviäminen on epätavallista lukuunottamatta usein infektiota seuraavaa ns. täpläpsoriaasia (psoriasis guttata), jolla on taipumus parantua itsestään. Suurella osalla psoriaasi pysyy vuosikausia muuttumattomana ja vain osalla leviää laaja-alaiseksi. Psoriaasin puhkeaminen varhaisella iällä katsotaan viittaavan usein huonompaan ennusteeseen.
Taudin tarkkaa periytymistapaa ei tunneta. Lapsella on noin 60-70%:n riski sairastua, jos molemmilla vanhemmilla on psoriaasi. Riski on noin 25%, jos vain toinen vanhemmista sairastaa tautia. Sisaren sairastuminen lisää muiden sisarusten riskiä sairastua psoriaasiin. Perimän lisäksi ympäristötekijöillä on merkitystä taudin puhkeamisessa ja tauti saattaa jäädä puhkeamatta ilman ympäristön altistavia tekijöitä huolimatta perinnöllisestä alttiudesta sairastua. Mahdollisia tautia laukaisevia ympäristötekijöitä ovat vaikeat vammat, infektiot, alkoholi, lääkkeet, raskaus ja stressi. Psoriaasin puhkeamisen mekanismeja perimän ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksena ei toistaiseksi vielä tarkkaan tunneta. Tauti ei ole tarttuva.
Oireet
Iho-oireiden synnyn taustalla on tulehdussolujen kertyminen ihoon ja ihon solujen kiihtynyt jakautuminen sekä häiriintynyt kypsyminen, jonka seurauksena iholla nähdään paksun hilseen peittämiä, vaihtelevan kokoisia tarkkarajaisia läiskiä, jotka ovat halkaisijaltaan tavallisesti 1-10 cm. Hilseen allaoleva iho on voimakkaasti punoittava ja ihossa on nähtävissä mikroskoopilla runsaasti tulehdussoluja. Psoriaasin vaikeusaste vaihtelee voimakkaasti. Taudin merkkinä voi olla iholla vain yksi ainoa läiskä, laajimmassa muodossaan koko iho on psoriaasin kattama. Tautia tunnetaan erilaisia muotoja ja osassa, ns. pustulaarissa psoriaasin muodoissa ihossa nähdään märkärakkulaisia ihomuutoksia. Kutinan esiintyminen psoriaasissa on vaihtelevaa.
Ihomuutosten lisäksi kynsimuutokset ovat tavallisia ja niitä tavataan noin 30-50%:lla psoriaatikoista. Tavallisimpia kynsimuutoksia ovat kynsien kuoppaisuus ja uurteisuus. Kynnet voivat olla rikkonaiset, paksuuntuneet ja voivat irrota kynsipedistä. Kellertävät läiskät, “öljyläikät” ovat myös tyypillisiä psoriasikseen liittyviä kynsimuutoksia.
Ihoalueiden lisäksi psoriaasi voi esiintyä myös limakalvoilla. Suun muutokset jäävät usein huomaamatta niiden aiheuttamien oireiden vähäisyyden tai oireettomuuden vuoksi. Peniksen alueella psoriaasi esiintyy kroonisesti punoittavina läiskinä.
Noin 5-10%:lla psoriaasia sairastavista esiintyy myös eriasteisia nivelkipuja sekä tulehduksia ja tällöin sitä kutsutaan nivelpsoriaasiksi.
Psoriaasiksen oireiden perusteella voidaan erottaa eri tyyppisiä taudinmuotoja. Täpläpsoriaasille (psoriasis guttata) on tyypillistä runsaslukuiset pienet, noin 0.5-1.0 cm halkaisijaltaan olevat punoittavat hilseiset läiskät vartalolla ja raajoille. Oireet ilmaantuvat nopeasti ja usein infektioiden, kuten angiinan ja influenssan jälkeen. Täpläpsoriaasia tavataan erityisesti nuorilla sekä nuorilla aikuisilla ja poikkeuksena muille psoriaasin muodoille sillä on taipumus parantua kokonaankin, joskin osalla sairastuneista tauti saattaa uusiutua tai muuttua läiskäpsoriaasiksi (psoriasis vulgaris), joka on psoriaasin tavallisin muoto. Läiskäpsoriaasissa ihottumaläiskät ovat laajempia ja paksumpia kuin täpläpsoriaasissa ja niitä peittää usein paksu hilsekerros. Muutokset sijaitsevat usein symmetrisesti ja tavallisimmat esiintymisalueet ovat hiuspohja, kyynärpäät, polvet ja ristiselkä. Taivepsoriaasi on taudinmuoto, jossa psoriaasi sijaitsee hilseettöminä tarkkarajaisina punoittavina alueina taivealueilla, kuten kainaloissa, rintojen alla, nivustaipeissa ja pakaravaossa. Osalla taivealueiden psoriaasimuutosten lisäksi esiintyy psoriaasia myös taipeiden ulkopuolisilla alueilla.
Märkärakkulainen psoriaasi on psoriaasin harvinaisempi muoto, jossa iholla esiintyy steriilejä kellertäviä märkärakkuloita. Tauti voi esiintyä paikallisesti käsien ja jalkojen alueella tai yleistyneenä laaja-alaisena muotona, johon saattaa liittyä yleisoireina väsymystä ja lämpöilyä. Mikä tahansa edellämainituista psoriaasin muodoista voi laajentuessaan muuttua ns. koko ihon psoriaasiksi (psoriasis erythrodermica), jossa iho on laaja-alaisesti tai kauttaaltaan psoriaasin peittämä.
Noin 5-7%:lla psoriaasia sairastavista esiintyy niveltulehduksia, jolloin tautia kutsutaan nivelpsoriaasiksi (psoriasis arthropathica). Useimmiten iho-oireet edeltävät niveloireita, joskin toisinaan niveloireet voivat edeltää iho-oireiden ilmaantumista. Lapsilla nivelpsoriaasin esiintyminen on harvinaista. Tavallisimpia oireita ovat nivelten särky ja liikearkuus sekä turvotukset. Yleisimmin oireilevia niveliä ovat sormien ja varpaiden pienet nivelet. Oireita voi esiintyä myös selkärangan nivelissä sekä raajojen suurissa nivelissä, kuten polvissa, nilkoissa ja ranteissa. Kynsimuutokset ovat tavallisia niveloireisen psoriaasin yhteydessä.
Hoito
Toistaiseksi ei ole mitään luotettavaa keinoa estää psoriaasin puhkeaminen. Yleisohjeena voidaan kuitenkin suuremman sairastumisriskin omaaville antaa välttää voimakkaita stressitilanteina, huolehtia ja hoitaa hyvin infektiot sekä välttää ylipainoa sekä välttää suuria painonmuutoksia ja muutoksia ruokavaliossa. Psoriaasiin annettavilla hoidoilla pystytään huomattavasti hillitsemään, jopa väliaikaisesti täysin poistamaan esiintyvät oireet, sen sijaan taudin pysyvä parantaminen ei nykyisillä hoidoilla ole mahdollista. Psoriaasin hoito voidaan jakaa paikallis- ja systeemihoitoon. Paikallishoito aloitetaan usein hilsettä kuorivilla, esimerkiksi salisyyliä 5-10%:na sisältävillä voiteilla ja öljyillä. Kuorivat hoitoaineet levitetään tavallisesti iltaisin ja pestään pois seuraavana päivänä. Tarkoituksena on poistaa hilse, jolloin muut paikallishoidot ja valohoito pääsevät vaikuttamaan paremmin ihomuutosten taustalla oleviin tulehdusmuutoksiin. Vahvemmat, III-IV-luokan paikallisesti käytettävät kortisonivoiteet ja linimentit lienevät laajimmin psoriaasin hoidossa olevia paikallishoitoja. Kortisonivoiteiden etuna ovat hoidon helppous ja siisteys sekä kutinaa lievittävä vaikutus, haittoina taasen pitkäaikaiskäytössä mahdollisesti ilmaantuvat ihon surkastuminen ja tehon heikkeneminen.
Uusin paikallishoitoaine on kalsipotrioli, joka on D-vitamiinijohdannainen ja vastaa teholtaan vahvaa kortisonivoidetta. Kalsipotriolin käytön haittana voi esiintyä ihonärsytystä, eikä sitä tule käyttää kasvoilla tai taivealueella. Laajempia ihoalueita hoidettaessa tulee muistaa, ettei kalsipotriolia tule käyttää yli 100 grammaa viikossa mahdollisten kalsiumtasapainoon kohdistuvien haittavaikutusten vuoksi.
Kivihiilitervan ja ditranolin käyttö paikallishoitona on avohoidossa hävinnyt lähes kokonaan aineiden sottaavuuden ja ärsyttävyytensä vuoksi. Sairaaloiden avo ja vuodeosastoilla ne ovat kuitenkin edelleen varsin laajassa käytössä tarjoten hyvän hoitovaihtoehdon kotona käytössä oleville paikallishoidoille. Tervashampoot lievittävät hiuspohjan psoriaasia ja kutinaa. Kaikki edellämainitut paikallishoitoaineet sopivat myös lasten hoitoon lapsille soveltuvin ohjein annettuina.
Valohoitoja
käytetään varsin yleisesti psoriaasin hoidossa. Käytössä olevia valohoitomuotoja ovat SUP-,UVB ja PUVA-valohoidot. Annettavan valohoidon valinta tapahtuu psoriaasin vallitsevan tilan, tarpeen ja tehon sekä mahdollisten sivuvaikutusten perusteella. UVB-valohoito on SUP:ia tehokkaampi ja soveltuu hyvin kohtalaisen ohuiden muutosten hoitoon. Paksumpiin psoriaasiläiskiin tehoaa paremmin PUVA, jossa iho herkistetään UV-säteilylle herkistävällä aineella, psoraleenilla, joka annetaan ennen hoitoa tablettina tai lisättynä kylpyveteen (kylpy-PUVA). Valohoitojaksojen aikana annetaan tavallisesti 15-30 erillistä hoitokertaa. Valohoitojen runsasta pitkäaikaista käyttöä rajoittavat niiden ihoa surkastuttavat vaikutukset sekä mahdollinen ihosyöpien synty. Suomen kesän auringolla sekä etelän 2-3 viikkoa kestävillä ilmastohoitomatkoilla on suotuisa vaikutus psoriaasiin ja sekä nivelpsoriaasiin.
Paikallis- ja valohoidolle huonosti reagoiviin psoriaasiksiin voidaan käyttää suun kautta systeemihoitoina annettavia sisäisiä lääkkeitä. Asitretiini on suun kautta kapseleina annettava A-vitamiinijohdannainen, joka hidastaa solunjakautumista psoriaasin ihomuutoksissa ja sen vaikutuksesta läiskät ohenevat ja peittävä paksu hilse ohenee tai häviää kokonaan. Hoidon haittana on mahdolliset maksa- ja veren rasvoissa esiintyvät sivuvaikutukset sekä limakalvojen kuivuminen. Hoidon aikana eikä sen jälkeen 2 vuoteen saa tulla raskaaksi lääkkeen sikiölle haitallisten sivuvaikutusten vuoksi, mikä rajoittaa sen käyttöä nuorilla naisilla. Asitretiini-hoito yhdistetään usein muihin paikallishoitoihin ja valohoitoihin paremman tehon saamiseksi.
Metotreksaatti on toistaiseksi tehokkain psoriaasin hoitoon käytettävissä olevista lääkkeistä ja se on tehokas myös nivelpsoriaasiin oireiden hoidossa. Hoito annetaan tabletteina, tavallisesti 3:na annoksena 12 tunnin välein kerran viikossa. Hoidon käyttöä rajoittavat metotreksaatin mahdolliset haittavaikutukset luuytimeen ja maksaan. Hoito vaatii huolellista hoidon tuntevan lääkärin seurantaa.
Uusin lääke psoriaasin hoitoon on kapseleina suun kautta otettava siklosporiini, joka on lääke, joka alunpitäen on otettu käyttöön elinsiirtopotilailla siirrettyjen elinten hylkimisen estoon. Lääkettä on käytetty psoriaasin hoitoon hyvällä menestyksellä jo 80-luvulta lähtien. Samoinkuin metotreksaatti, se lievittää tehokkaasti psoriaasin iho-oireita sekä mahdollisia niveltulehduksia. Verenpaineeseen ja munuaisten toimintaan liittyvien mahdollisten sivuvaikutusten vuoksi hoidon antaminen vaatii huolellista ja säännöllistä lääkärin seurantaa.
