Pohjois-Italian pyhät vuoret tarjosivat elämyksiä, viihdettä ja väkeviä kokemuksia
Italiassa sijaitsee joukko vuoria, joiden rinteillä on lukuisia kappeleita ja pyhiinvaellusreittejä. Mystinen tunnelma ja voimalliset taideteokset vavisuttivat keskiajalla kävijöitten kaikkia aisteja. Pyhien vuorten polut ja pyhäköt ovat yhä kulkijalle ainutlaatuinen elämys.
Ensimmäinen vierailuni Varesen pyhällä vuorella oli oikeastaan erehdys. Olin vasta saapunut Italiaan, enkä vielä ymmärtänyt kieltä kovinkaan hyvin. Ystäväni osoittivat mäenrinteessä kohoavaa kappelia. He viittoilivat vinhasti käsillään ja puhe soljui eteenpäin vauhdilla. Ehkä he halusivat mennä katsomaan sitä?
Alkutalven kostea kylmyys värisytti kehoa, mutta äkkiäkös tuonne kävelee, ajattelin ja myönnyin. Erehdykseni laajuus paljastui pikkuhiljaa: Kappelilta polku jatkui ylös vuorenrinnettä, ja pian vastassa oli toinen pieni pyhättö, jolta reitti jatkui edelleen. Yhteensä kappeleita oli kiemurtelevan polun varrella lopulta yli tusinan verran.
Kun astuimme kappeleihin sisään, hämmennyin entisestään. Kaikissa niissä oli Jeesuksen elämästä kertovaa upeaa taidetta, patsaita ja freskoja täynnä yksityiskohtia. Jeesuksen syntymästä kertovan kappelin katossa säihkyi laastista tehty tähti.
Viimeistä illallista kuvaavan freskon pöytäkattauksessa erottuivat lukuisat yksityiskohdat juustoista hedelmiin ja leipään. Kappeleihin tihkuva valo ja sen luomat varjot lisäsivät dramaattista tunnelmaa.
Jälkeenpäin minulle selvisi, että Varesen pyhä vuori, Sacro Monte di Varese, on yksi yhdeksästä Pohjois-Italian Lombardian ja Piemonten maakuntien alueella kohoavasta pyhästä vuoresta. Katolinen kirkko rakensi näille Alppien juurella sijaitseville vuorille keskiajalla luostareita, basilikoja ja kymmeniä kappeleita.
Kullakin vuorella pyhätöltä toiselle voi kulkea rinnettä ylös kohoavaa polkua. Polut ovat kuin pyhiinvaellusreittejä pienoiskoossa.
Unesco liitti Pohjois-Italian pyhät vuoret maailmanperintölistalleen vuonna 2003. Perusteluina oli paitsi uskonnon, taiteen ja arkkitehtuurin liitto, myös se erityisen taidokas tapa, jolla kaikki on rakennettu osaksi maisemaansa. Kappelit istuvat kauniisti vuoren kupeeseen, tummana kohoavat sypressit täplittävät peltojen ja kylien kudelmaa. Vastaavaa ei löydy mistään muualta maailmasta.
Varallossa videopuheluun vastaa taidehistorioitsija Elena Rame. Hän tuntee pyhät vuoret ja niiden taustat. Näen tietokoneeni ruudulta, kuinka Rame osoittelee ympärilleen työhuoneessaan.
”Voisi luulla, että ollaan muinaisessa paikassa, mutta voitko uskoa, tämä kaikki on tehty vasta 1400-luvulla!”
Italialaisen aikakäsitykseen mukaan 600 vuotta vanhat kappelit ovat vielä verrattain uusia. No, italialaiset elävät antiikin raunioiden keskellä.
Elena kertoo, kuinka Pohjois-Italian pyhien vuorten tarina alkoi keskiajalla. Eurooppalaisilla kristityillä oli ollut tapana tehdä pyhiinvaelluksia Jerusalemiin, mutta 1400-luvulle tultaessa asiat alkoivat muuttua. Ottomaanit olivat valloittaneet pyhän kaupungin, eikä kristityistä pyhiinvaeltajista enää perustettu.
Matkustajien keskuudessa liikkui yhä enemmän huhuja huijauksista ja kiristyksistä. Muutoinkin pitkät ja raskaat matkat kävivät yhä vaarallisemmiksi.
”Mitä korkeammalle nousimme, sitä rauhallisemmaksi tunnelma kävi.”Satu Peltonen
Toisaalta Euroopassa levinnyt uskonpuhdistus oli ajanut katolisen kirkon puolustuskannalle. Kirkon viestien vahvistaminen oli tärkeää, jotta protestanttiset liikkeet eivät saisi enempää jalansijaa.
Fransiskaanimunkki Bernardino Caimi sai idean: tehdään kopio Jerusalemista lähemmäs, paikkaan, jonne olisi helppoa ja turvallista matkustaa. Sellainen oli poikkeuksellisen kaunis tasanko Varallon pikkukaupungin yllä, Alppien juurella Piemontessa aivan Italian pohjoisrajalla.
Paikan valintaan saattoi vaikuttaa Varallossa jo sijaitseva kirkko ja alueen silmäätekevien suopea suhtautuminen asiaan. Lisäksi Varallo sopi täydellisesti yleiseen myyttiin pyhästä vuoresta, jota esimerkiksi Siinai ja Golgata edustavat kristillisessä perinteessä.
”Varallon vuorenrinteeseen alkoi nousta kymmeniä temppeleitä. Kiitos satoja vuosia vanhojen arkistojen, tiedämme rakentamisen yksityiskohdat tarkasti aina maalareille annetun viinin määrää myöten”, Elena Rame kertoo.
Käsite pyhä vuori juurtui käyttöön ajan myötä.
Jo rakennusvaiheessa kappeleissa oli paljon taidetta kirkon tärkeitä tarinoita kertomassa. Aikansa parhaat taiteilijat tekivät freskoja ja maalauksia. Lisäksi he muotoilivat – aluksi terrakotasta ja myöhemmin myös kipsistä – patsaita, jotka maalattiin. Patsaat ovat ällistyttävän elävän oloisia, ja niiden määräkin huimaa. Varallon 45 temppelissä niitä on yhteensä 800.
”Raamatun tarinat heräävät eloon arkkitehtuurin ja taiteen avulla. Lopputulos on voimakas ja vetoaa kaikkiin aisteihin”, Elena Rame kuvailee.
Esimerkiksi Jeesuksen hämärään hautaan päästäkseen vierailijan on kumarruttava polvilleen kylmälle, kiviselle lattialle ja ryömittävä läpi ahtaan oven. Voi vain kuvitella, kuinka voimakkaan vaikutuksen paikka teki aikalaisiinsa – ja juuri se oli tietysti kirkon tarkoituksenakin.
”Tämä oli oman aikansa virtuaalitodellisuutta. Kokemuksen voimaa lisäsi se, ettei valokuvia tai muuta painettua kuvallista materiaalia tuohon aikaan juuri ollut.”
Pyhiinvaellusta tutkiva yliopistonlehtori, dosentti Minna Opas Turun yliopistosta arveleekin, että vuorille matkustettiin aikanaan paitsi hartaana pyhiinvaelluksena, myös elämysten ja viihteen perässä.
Opas kertoo, että liike pyhän luo on tärkeä osa monia erilaisia uskonnollisia perinteitä. Buddhalaisuudessa vieraillaan paikoissa, joissa Buddha on elämänsä aikana käynyt. Australian aboriginaalit vaeltavat uniajan ohjaamina ja jokaisen muslimin tulisi käydä kerran elämässään Mekassa.
”Tämän päivän eurooppalaisilla pyhiinvallusreiteillä matkanteko on kulkijoille usein tärkeämpää kuin perille pääseminen. Monotoninen liike avaa tilaa henkisyydelle ja yhteydelle johonkin suurempaan.”
Varallon ”uusi Jerusalem” osoittautui nopeasti menestykseksi. Kävijöitä riitti ja sana kiiri. Rakennetaan toinen, kirkonmiehet keksivät.
Seuraavien vuosisatojen aikana lähiseuduille rakennettiin vielä kahdeksan temppelien, taiteen ja pyhiinvaelluspolun keskittymää lisää.
Taideteosten aiheet vaihtelevat: Varesessa kappelien teokset kertovat Jeesuksen elämästä, Ortassa taas Fransiskus Assisilaisesta.
Maita tähän pyhään tarkoitukseen tarjosivat syvästi uskonnolliset, varakkaat aatelissuvut, jotka olivat usein läheisissä tekemisissä kirkon ja muiden valtaapitävien kanssa.
Uusien temppelien ja reittien paikoiksi valittiin vuoria, jotka oli jo vuosituhansia tunnettu palvontapaikkoina. Esimerkiksi Biellan kaupungin yllä vuoristossa, Oropa-joen lähteellä sijaitseva Oropan luostari ja basilika rakennettiin kelttien vanhalle palvontapaikalle.
”Legendan mukaan Oropan kallioissa on voimia, jotka toteuttavat lapsitoiveet”, Elena Rame kertoo.
Rituaali suoritettiin pyörimällä yhdeksän kertaa tietyssä kallionkolossa.
”1600-luvulla paikalle rakennettiin katolinen kappeli, mutta lasta toivovat suuntaavat Oropaan vielä tänäkin päivänä.”
Nykyään Oropan temppeli on omistettu Neitsyt Marialle, joka on olennainen osa äitiyden ja hedelmällisyyden teemaa. Paikan pyhin esine on vanhassa basilikassa sijaitseva pieni Madonna-patsas, joka on vuosisatojen varrella parantanut sairaita ja tehnyt muitakin ihmeitä. Jo 300 vuoden ajan patsaan kasvot on marraskuussa pyyhitty pienellä valkoisella kangasliinalla, eikä siitä ole koskaan löytynyt pölynhiukkastakaan. Tämän ihmeen moni soisi varmasti tapahtuvan myös kotonaan.
Oropan ja Varallon pyhät vuoret ovat yhä tärkeitä pyhiinvaelluskohteita, kun taas osa vuorista on ollut välillä unohduksissa ja pahastikin rappiolla. Nyt kaikki vuoret on kunnostettu, ja niistä pidetään huolta julkisin varoin.
Uskonnollisen merkityksensä lisäksi vuoret ovat tärkeä osa paikallista elämää. Elena Ramekin on käynyt Varallossa lapsesta saakka.
”Isäni rakasti tätä paikkaa. Hän itse kävi täällä lapsena omien vanhempiensa eli isovanhempieni kanssa. Se oli 1950-lukua, koko pieni perhe mahtui Vespan kyytiin”, Elena Rame kertoo.
”Isäni jatkoi perinnettä oman perheensä kanssa. Ostimme vähän juustoa ja leipää lähikylästä ja tulimme piknikille.”
Legendan mukaan Oropan kallioissa on lapsihaaveen toteuttavia voimia.
On kulunut vuosia ensimmäisestä käynnistäni Varesen pyhällä vuorella. Tällä kertaa olen saapunut paikalle tarkoituksella. Suomessa on vielä syvä talvi, mutta Pohjois-Italiaan kevät on jo saapunut.
Helmikuun aurinko lämmittää ihoa. Siellä täällä keltaiset esikot puskevat läpi kuivan heinikon. Hasselpähkinäpuut ja villinä muurin kivenkoloista kasvava muratti reunustavat polkua. Kevään kuningatar, mantelipuu, kukkii hennon vaaleanpunaisena. Kengänpohjan alle jää pieniä pörröisiä kastanjoita.
Tungosta ei ole. Huomenta, buongiorno, satunnaiset kulkijat tervehtivät toisiaan kohteliaasti, kuten täällä on vaelluspoluilla tapana.
Kurkistan koristeellisten rautaporttien suojaamaan kappeliin, jonka seinien freskoissa Lombardian kumpuilevat maisemat jatkuvat. Vieressäni vanhempi rouva, isoäiti, hipaisee ensin otsaansa ja vie sitten kätensä rinnalleen, ensin vasemmalle, sitten oikealle ja vielä kerran vasemmalle. Liikerata on hioutunut automaattiseksi tuhansien toistojen myötä. Teini-ikäiset lapsenlapset odottavat portailla silminnähden pitkästyneinä.
Kuljen ylöspäin kiemurtelevaa polkua. Mieli hiljenee kuin itsestään. Mitä korkeammalle nousen, sitä rauhallisemmaksi vuorikin tuntuu käyvän. Porraskivet ovat kovertuneet keskeltä – täällä on kuljettu, rukoiltu ja rauhoituttu satoja vuosia.
Viimeinen puristus huipulle saa sydämen hakkaamaan rinnassa. Ohi pyyhkäisee ylämäkitreeniä pinkova nuori mies urheilutrikoissaan. Vuori on ehkä pyhä, mutta tunnelma ajoittain hyvinkin maallinen.
Huipulla, prameasti koristellun kirkon kyljessä on luostari ja pikkuruinen Santa Maria del Monten kylä kapeine, katettuine, ikiaikaisine kujineen. On vaikea uskoa, että joku asuu täällä yhä. Ikääntyvien asukkaiden arkea helpottaa funikulaari, jolla pyhiinvaeltajakin pääsee takaisin alas, jos paluu samaa reittiä takaisin ei innosta.
Tasaan hengitystäni 500 vuotta vanhalla muurilla. Jostakin kuuluu etäinen kirkonkellojen kumu. Edessä levittäytyvät näkymät yli Pohjois-Italian tasankojen. Niiden yllä utuisen sininen taivas kohoaa ylös korkeuksiin. Horisontissa näkyvät Milanon pilvenpiirtäjät. Mennyt ja moderni, pyhä ja arkinen elävät täällä rinnakkain.
Lombardian ja Piemonten yhdeksän pyhää vuorta
1. Varallo
Varallo on edelleen yksi tärkeimmistä pyhiinvaelluskohteista. Vuorella on basilika, puutarha ja useita temppeleitä. Jerusalemia tuntevalle vierailu Varallossa voi tuntua epätodelliselta, sillä monet kappelit ovat tarkkoja kopioita Jerusalemin pyhätöistä.
2. Crea
Pääkirkko Santuario della Madonnan lisäksi Creassa on 23 kappelia metsäisen reitin varrella. Ympärillä levittäytyvässä Po-joen laaksossa kasvaa sekä viiniä että Piemonten riisiä, horisontissa siintävät Apenniinit.
3. Orta
Lago d’Orta -järven reunamalta kohoava pyhä vuori on omistettu Fransiskus Assisisilaiselle. Kukkulalla kiertävän polun varren kappeleiden taide kuvaa hänen elämänvaiheitaan. Suurin rakennelmista on San Nicolaon kirkko. Puiden väleistä voi tähystää järvelle ja sen keskellä sijaitsevalle San Giolian saarelle.
4. Varese
Varesen pyhän vuoren kappelit on rakennettu 1400-luvulla. Niitä on 14 ja huipulla kirkko, luostari, museoita ja Santa Maria del Monten pieni kylä, jonne pääsee myös köysiradalla.
5. Ossuccio
Comojärven länsirannalla, vehreää vuorenrinnettä mutkittelevan kävelyreitin varrella on 14 barokkikappelia. Ympärillä kasvaa ikivanhoja oliivipuita. Maisemat järvelle ovat huikeat. Ylös Il Santuario della Madonna del Soccorson korkeatorniselle pyhäkölle kävelee puolessa tunnissa.
6. Oropa
Piemonten vuoristossa sijaitseva Oropan pyhä vuori on omistettu Neitsyt Marialle. Uuden ja vanhan basilikan ja luostarin laaja kokonaisuus on rakennettu tuhansia vuosia vanhalle pyhälle paikalle. Siellä käy satojatuhansia pyhiinvaeltajia vuosittain.
7. Ghiffa
Ghiffaan on Unescon listaamista vuorista rakennettu vähiten pyhäkköjä. Pääkirkon lisäksi kappeleita on vain kaksi. Katetuilta kaarikäytäviltä ja puutarhasta on kaunis näkymä alas Lago Maggiore -järvelle.
8. Domodossola
Alppien juurella, Sveitsin rajalla sijaitsevalta vuorelta on huikeat näkymät Ossolan laaksoon. Mattarella-vuoren rinteillä kulkevan polun varrella on 15 kappelia ja keskiaikaisen linnan rauniot. Vuoren huipulla on suuri kirkko ja luostari.
9. Belmonte
Torinon lähellä sijaitsevan Belmonten pyhäköt ovat pyhien vuorten uusimmat. Fransiskaanimunkkien rakentamat 13 kappelia valmistuivat 1800-luvulla. Niitä yhdistää ympyräreitti, jonka lisäksi vuorella on kirkko ja luostari.
Vaeltamaan Pohjois- Italiaan
Milano on loistava tukikohta pyhien vuorten tutkimiseen. Suoria lentoja on Suomesta useita päivittäin. Kätevintä on reissata vuokra- autolla, mutta jos autoilu Italiassa jännittää, julkisilla pääsee Milanosta parissa tunnissa Domodossolan, Varesen ja Ossuccion pyhille vuorille.
Vuoria kiertävät reitit ovat auki ympäri vuorokauden. Portteja tai sisäänpääsymaksuja ei ole. Suurimmissa basilikoissa on aukioloajat ja hartausohjelmat, jotka kannattaa tarkastaa etukäteen.
Katolisissa kirkoissa vierailtaessa olkapäät, polvet ja varpaat on hyvä peittää, mutta pienemmissä kappeleissa polkujen varsilla tätä ei odoteta. Kesäisin vuorilla järjestetään myös konsertteja ja teatteriesityksiä. Taide ja historia avautuvat parhaiten opastetuilla kierroksilla.
Kävelyreitit ovat yleensä muutamien kilometrien pituisia. Reitit ovat hyvinhoidettuja, selkeästi merkittyjä ja turvallisia. Paikalliset käyvät vuorilla viikonloppuisin ja auringonlaskun aikaan, tai he tulevat piknikille kauniiden maisemien äärelle eväskoreineen. Polkujen varrella on penkkejä, joilla voi lepuuttaa jalkojaan ja pysähtyä nautiskelemaan tunnelmasta ja maisemista.
Voit vierailla vain yhdellä pyhällä vuorella tai kiertää kaikki. Matkaan kannattaa yhdistää myös päiviä Milanossa, Torinossa ja Pohjois-Italian kuvankauniilla järvillä, kuten Comolla, Lago Maggiorella tai Lago d’Ortalla.
Lisätietoa www.sacri-monti.com
