Pernarutto
Pernarutto (engl. antrax, ruots. mjältbrand) on ihmisellä harvinainen infektiosairaus, jonka voi saada kontaktista sairastuneisiin eläimiin tai niistä peräisin oleviin materiaaleihin.
Eläimistä alttiita ovat kasvinsyöjät, jotka saavat tartunnan maaperässä olevista Bacillus anthracis-bakteerin itiöistä. Suomessa ei esiinny pernaruttobakteereita, mutta varsin suurilla alueilla maapallolla kylläkin. Ihmisestä toiseen pernarutto ei tartu..
Tauti voi ilmetä kolmessa muodossa ihmisellä: iho-oirein, suolisto-oirein tai keuhkoperäisenä. Ihopernarutto tarttuu rikkoutuneen ihon kautta siirtyvien itiöiden välityksellä aiheuttaen oireita noin viikon kuluttua tartunnasta. Ihomuoto on yleisin ja vähiten vaarallinen pernaruton muoto.
Suolisto-oireinen pernarutto tarttuu yleensä huonosti kypsennetyn lihan syömisestä. Oireita syntyy suun ja nielun haavaumista tai suolistoperäisestä ripulista, vatsakivuista ja verioksennuksista. Hoitamattomana kuolleisuus on korkea.
Villan lajittelijan tautina tunnettu hengitystieperäinen pernarutto tarttuu hengittämällä suurehko määrä bakteerin itiöitä. Entisen Neuvostoliiton alueella tapahtuneessa laboratorio-onnettomuudessa tauti puhkesi 2:sta 43:een päivän kuluttua itiöaltistuksesta eikä kahden kuukauden viivekään ole poikkeuksellinen. Taudin ensioireina on vilustumisen tyyppinen tila, joka kestää tunteja tai muutaman päivän. Taudin toisessa vaiheessa kehittyy voimakas kuume, hengenahdistus ja sokki. Itiöistä muodostuneet bakteerit erittävät voimakkaita myrkkyjä, joiden vaikutusta ei taudin myöhäisvaiheessa voida estää tehokkaallakaan antibioottihoidolla. Kuolleisuus on korkea, koska hoito tyypillisesti myöhästyy.
Pernaruttobakteeri on herkkä varsin monille antibiooteille. Ensisijaislääkkeeksi on esitetty siprofloksasilliinia, joskin tetrasykliinien ja penisilliinien käyttö tulee myös kyseeseen. Valitettavasti bakteerin antibioottiherkkyyttä on kyetty käsittelemään laboratorio-oloissa. Altistuneille määrätyt antibioottihoidot ovat kahden kuukauden kestoisia. Pernaruttoa vastaan on rokote, joka ei ole Suomessa ollut saatavilla. Rokotteen ottamisesta on katsottu olevan apua myös pernaruttoaltistuksen jälkeen.
Pernaruton levittäminen terrorismitarkoituksissa tapahtuu itiöitä levittämällä, sillä bakteeri itsessään ei kestä poikkeuksellisia olosuhteita kun taas itiöt voivat elää maaperässä vuosikymmeniäkin. Itiöille mahdollisesti altistuneiden tulee ottaa yhteys terveysviranomaisiin, välttää liikkumista laajemmalla alueella ennen puhdistustoimenpiteitä sekä estää uusien ihmisten altistuminen.
Lisätietoa: Kansanterveyslaitoksen tiedote
