Pekingin Kielletty kaupunki: Taivaan pojan valtakunnassa vallitsee täydellinen fengshui

Kiinassa keisari oli Taivaan poika, joka sijoittui maailmankaikkeudessa taivaan ja maan väliin. Niinpä häntä ja hänen hallintoaan varten rakennettiin 1400-luvun alussa, Ming-dynastian aikana, Pekingin sydämeen valtava palatsi- ja temppelialue, Kielletty kaupunki.

Keisari toi viestejä korkeimmalta maan päälle. Hän oli vastuussa rauhasta, vakaudesta ja varallisuudesta.

Alue oli kielletty tavalliselta kansalta viisisataa vuotta. Keisarin, hänen vaimojensa ja palvelijoidensa lisäksi vain harvat virkamiehet ja sotapäälliköt saivat astua sisään tarkoin vartioidulle alueelle, jonne johti neljä porttia. Järjestely päättyi vasta vuonna 1911, kun keisarivalta luhistui.

1900-luvulla Kielletystä kaupungista tulikin Pekingin ja Kiinan tärkein nähtävyys Kiinan muurin ohella. Se on suurin kokonaisena säilynyt palatsialue maailmassa.

Miljoonat matkailijat ovat tallanneet sen marmoriterasseja, ihailleet palatseja ja seikkailleet kapeilla kujilla.

Turistien määrä kuitenkin romahti, kun koronapandemia tyrehdytti matkailun. Pandemian aikana Kielletyssä kaupungissa ovatkin vierailleet lähinnä kiinalaiset.

Suomi-Kiina-seuran eläkkeellä oleva entinen puheenjohtaja Veli Rosenberg on vuosien aikana vienyt kymmeniä ryhmiä Suomesta katsomaan Kiellettyä kaupunkia.

”Vanha kiinalainen kulttuuri antaa maasta myönteistä kuvaa maailmalla ja on siksi tärkeä kiinalaisille”, Rosenberg sanoo.

Hän uskookin, että kun pandemia hellittää, Kiina toivottaa jälleen myös ulkomaalaiset tervetulleiksi maan tärkeimpään matkailunähtävyyteen.

Omasta matkastani Kiellettyyn kaupunkiin on kulunut vuosia, mutta vaikuttava kokemus on helppo palauttaa mieleen.

Lähestyn Kiellettyä kaupunkia ruuhkaiselta Tiananmenin eli Taivaallisen rauhan aukiolta. Jätän sen ja kansanjohtaja Mao Zedongin valokuvan, joka kohoaa massiivisena Pekingin keskustassa.

Vastaan tulee aluksi keisarillinen kaupunki, jossa työskentelivät virkamiehet ja ministerit. Sieltä etenen Keskipäivän portille, jonka takaa Kielletty kaupunki alkaa. Suorakaiteen muotoista aluetta ympäröivät kymmenen metriä korkeat muurit ja 52 metriä leveä vallihauta.

Pihat ja purppuranpunaiset rakennukset ovat hätkähdyttävä näky. Kauniit pyramidi- tai harjakatot on peitetty lasitetuilla tiilillä, jotka ovat keltaisia. Se oli keisarin väri. Puiset rakennukset ovat kauniita väriläiskiä.

Hetken kierreltyäni saan tuntuman alueen laajuudesta. Täällä on satoja erikokoisia rakennuksia, jotka on pystytetty valkoisten marmoritasanteiden päälle. On sisäpihoja, aukioita ja kujia.

Vaikka matkailija varaisi kokonaisen päivän, hän ehtisi nähdä vain osan historiallisista nähtävyyksistä. Pinta-alaa on 72 hehtaaria. Pohjois-eteläsuunnassa se on noin kilometrin mittainen ja itä-länsisuunnassa pituutta on vajaat 800 metriä.

Veli Rosenberg tuntee palatsialueeseen ja rakennuksiin liittyvän rikkaan symboliikan.

Kielletty kaupunki on rakennettu fengshui-opin periaatteita noudattaen. Fengshuissa taloille etsittiin suotuisa sijainti. Kielletyssä kaupungissa rakennukset, portit ja sisäpihat on ryhmitelty pohjois-eteläsuunnassa kulkevan Pekingin keskiakselin ympärille.

”Keskiakselilla on marmoroitu, kaarevapintainen väylä, joka kulkee Kielletyn kaupungin halki. Sitä pitkin kannettiin keisarin kantotuolia. Kukaan kuolevainen ei saanut astua väylälle”, Rosenberg kertoo.

Kiinan kielellä Kiellettyä kaupunkia kutsutaan nimellä Zijincheng. Sana tarkoittaa purppuraista kiellettyä kaupunkia. Purppura viittaa muurien ja rakennusten väriin, mutta se on myös Pohjantähden vertauskuva. Kiinalaisille Pohjantähti oli taivaan napa, jota muut tähdet kiersivät.

Keisarin palatsi oli maanpäällinen keskipiste. Puhuttiin keskustan valtakunnasta.

Tärkeät seremoniapaikat sijoitettiin keskustan ympärille. Taivaan temppeli ja taivaan alttari olivat Kielletyn kaupungin eteläpuolella. Pohjoisessa oli maan alttari, idässä auringon alttari ja lännessä kuun alttari. Ne ovat edelleen olemassa.

”Kielletty kaupunki ympäristöineen muodosti maagisen kokonaisuuden. Fengshui-opin mukaan keisarin palatsin pohjoispuolella piti olla vuori. Koska Peking oli tasankoa, vuori päätettiin rakentaa.”

Vallihaudasta kaivettu maa kasattiin mäeksi, joka sai nimekseen Hiilikukkula.

”Fengshui edellytti, että vuoria ja vettä oli sopusoinnussa keisaripalatsin ympärillä. Kanavia ja vallihautoja rakennettiin käyttämällä hyväksi läheisiä järviä.”

Kielletyn kaupungin läpi virtaa Kultajoki, jonka voi ylittää viittä marmorista siltaa pitkin. Sillat edustivat viittä kunfutselaista hyvettä, jotka ovat inhimillisyys, oikeudenmukaisuus, hyvät tavat, uskollisuus ja viisaus.

Siltojen jälkeen edessä on Suuren harmonian portti, joka vie vieläkin suuremmalle aukiolle. Siellä on Kielletyn kaupungin tärkein rakennus, Suuren harmonian palatsi ja valtaistuinsali.

Keisari istui valtaistuimellaan tärkeissä tilaisuuksissa, ja virkamiehet odottivat pihalla polvillaan tilaisuuden alkamista.

Loisteliaalla aukiolla järjestettiin kulkueita, joihin osallistujat pukeutuivat silkkiasuihin. Suuren harmonian palatsi on pystytetty kolmikerroksisen terassirakennelman päälle.

Rosenbergin mukaan ylin terassi symboloi taivasta ja alin maata. Niiden välissä oleva taso viittaa välittäjään eli keisariin.

Ainoa huonekalu palatsissa oli lohikäärmekuvioinen valtaistuin, joka oli sijoitettu kolmikerroksiselle korokkeelle. Valtaistuimen ympärillä oli pitkää ikää symboloivia kurkia, suitsutusastioita ja hiilipannuja salin lämmittämistä varten.

Elämä Kielletyssä kaupungissa oli tarkkaan säädeltyä. Kaupungin portit suljettiin iltaisin ja ulkopuolelta töihin tulleet ajettiin pois. Muurien sisäpuolella yöpyivät keisariperhe, hoviväki ja palvelijoina toimineet eunukit.

Qing-dynastian aikana Kielletyssä kaupungissa sai yöpyä enimmillään 2 216 eunukkia ja runsaat 300 naista. Naiset hoitivat eunukkien kanssa lapsia tai työskentelivät teatterissa muusikoina, tanssijoina ja näyttelijöinä.

Keisareista useimmat olivat ahkeria. He nousivat aikaisin ja tekivät töitä säntillisesti. Mukana oli kuitenkin myös hulttioita. Muurien sisäpuolelta karkaavista keisareista on jäänyt elämään tarinoita.

Niistä erään mukaan keisari lähti sala-asuun pukeutuneena majataloon. Tarjoilija kiskaisi vahingossa kaavun keisarin päältä, jolloin keisarilliset vaatteet paljastuivat.

Myös kiinalaisten tapa kiittää naputtamalla pöytään kolme kertaa on keisarillista perua.

”Majatalossa Keisari esitti palvelijaa ja palvelija virkamiestä. Hovissa palvelijoiden piti kumartaa keisarille kolme kertaa. Kun palvelija ei voinut kumartaa majatalossa, hän koputti kiitokseksi kolme kertaa pöytään”, Rosenberg selittää.

Qing-dynastian aikana keisarilla saattoi olla jopa viisikymmentä puolisoa, kun laskettiin yhteen keisarinnat, keisarilliset puolisot, ylhäiset puolisot, hovipuolisot ja sivupuolisot.

Hovissa toimi kunnioittavan palvelun toimisto, jonka tehtävä oli toimittaa keisarille illallisen jälkeen luettelo tarjolla olevista naisista. Keisari valitsi mieleisensä.

Kun valinta oli tapahtunut, eunukit kuljettivat naisen keisarin makuukamariin. Eunukki mittasi aikaa huoneen ulkopuolella ja huusi, kun aika loppui. Keisarilta tiedusteltiin, oliko naisen sallittua saada lapsi. Jos vastaus oli myönteinen, tieto tapaamisesta kirjattiin ja leimattiin asiakirjoihin.

Kerran kolmessa vuodessa järjestettiin katselmus, jossa Kiellettyyn kaupunkiin palvelukseen valittiin yleensä hyvässä asemassa olevien perheiden teini-ikäisiä tyttöjä. Osasta tuli puolisoita keisarille tai vaimoja hänen miespuolisille jälkeläisilleen.

Asema hovissa tuotti tytön koko perheelle kunniaa. Kaikki eivät kuitenkaan saaneet osakseen huomiota, ja monien nuorten naisten elämä siellä oli yksinäistä ja katkeraa. Jos puolisoa ei löytynyt, nainen vapautui palveluksesta 25-vuotiaana.

Kielletyssä kaupungissa on paljon symboliikkaa. Viisikyntinen lohikäärme on keisarin ja feeniks-lintu keisarinnan vertauskuva. Leijona symboloi voimaa ja valtaa. Kiinalaisessa mytologiassa on yhdeksän erilaista lohikäärmettä. Lohikäärme tuo sateen ja se on hyvä olento, toisin kuin tulta syöksevä länsimainen lohikäärme. Sateet olivat tärkeitä riisinviljelylle.

Kielletty kaupunki jakaantuu kahteen osaan. Suurimmat palatsit, pihat ja portit ovat eteläosassa. Siellä pidettiin seremonioita. Pohjoisosassa ovat pienemmät palatsit, joissa keisari läheisineen asui.

”Palatsialueen virallinen puoli edusti ankaran hierarkkista konfutselaista ajattelua. Takaosassa on pehmeämpi taolainen maailma, jossa keisari eli ihmisenä”, Rosenberg kertoo.

Keisari kuljetettiin Taivaan temppeliin kantotuolissa uhraamaan talvipäivän seisauksen aikana. Se oli tärkeä riitti.

”Taivaan temppeli oli ainoa paikka, jossa keisari polvistui pohjoista kohti. Uhraamalla keisari vahvisti taivaalta saamansa oikeutuksensa valtaan.”

Lähde: Mary Ginsbergin kirja Kielletty kaupunki – elämää Kiinan keisarin hovissa (Tampereen museot). Teos liittyy Vapriikissa Tampereella vuonna 2017 pidettyyn näyttelyyn.