Pääkirjoitus: 0saatko joustaa? Pinttyneisiin tapoihin ei ole enää varaa

Nyt jos koskaan tarvitsemme joustavuutta. Kykyä sopeutua alati muuttuviin olosuhteisiin niin työssä kuin elämässä ylipäätään. Muutoksia ja yllätyksiä tapahtuu niin kiivaaseen tahtiin, ettei niitä ainakaan kannata ryhtyä vastustamaan. Parasta on antautua ja hypätä virran mukaan.

Joustaminen ei aina ole helppoa. Mukavampaa itse kullekin olisi, jos elämä soljuisi suurin piirtein entisen kaltaisena vailla suuria kuohuja suuntaan tai toiseen. Tämä ei kuitenkaan liene elämän tarkoitus. Oletan, että olemme täällä opiskelemassa ja useimmiten opimme muutoksen kautta.

Tällaisen näkökulman omaksuminen on jossain määrin helpottanut omaa olemistani ja suhdettani muutokseen. Nykyisin osaan jo hitusen verran suhtautua eteeni tupsahtaviin uusiin tilanteisiin enemmän uteliaana kuin epäilevänä. Polviin on tullut joustoa.

Sekin helpottaa, että oivaltaa, ettei mikään elämässä ole lopulta pysyvää. Joustamista kannattaa tietoisesti opetella. Elämä tarjoaa runsaasti opiskelupaikkoja. Pinttyneisiin tapoihin ja toimiin ei liene meillä kenelläkään enää varaa. Energiaansa on turha kuluttaa menneen märehtimiseen. Pahinta lienee voivottelu siitä, miten ennen oli kaikki paremmin.

Kun joustat, huomaat, että voit paremmin. Elinvoimasi virtaa, olet avoin uusille mahdollisuuksille, selviydyt muutoksesta nopeammin ja sinulla on voimavaroja toimia uudessa tilanteessa. Kun hyväksyt, saatat huomata, että aiemmin piilossa olleet ovet voivatkin yhtäkkiä avautua.

Usko tai älä, mutta jokaiseen ongelmaan on lopulta olemassa ratkaisu. Vastustaminen sen sijaan lisää näköalattomuutta. Elämään voi suhtautua myös uteliain, odottavin ja rakastavin silmin. Silloin saatat yllättyä iloisesti.