Voi hyvin

Olemme tulleet tänne oppimaan

Filosofian tohtori Heidi Kassara tietää, kuinka henkistä kehitystä voi tavoitella.
Kuvat Ari Ijäs

Kuinka henkistä kehitystä voi tavoitella? Entä mistä tietää, että on mennyt kehityksessä eteenpäin? Filosofian tohtori Heidi Kassara tietää vastaukset. Hänen mukaansa ihminen on henkinen olento, joka on syntynyt hankkimaan kokemuksia.

Heidi Kassara tuntee henkisen kehityksen ja mietiskelyn välisen yhteyden. Hän on kehittänyt hiljentymiseen menetelmän, jossa mieli askartelee yhden selkeän tehtävän parissa. Siitä alkaa oivalluksien polku.

Kassaran elämä muuttui peruuttamattomasti, kun hän astui 17-vuotiaana Varkauden kirjastoon. Lukiolaistyttö oli käynyt kotikaupunkinsa kirjastossa toki aiemminkin, mutta nyt hän etsi lähdekirjoja mielenkiintoiseen aiheeseen. Hän halusi pitää koulussa esitelmän kuolemakäsityksistä eri uskonnoissa.

Teosofisten kirjojen äärellä Kassaran maailmankuva järisi. Hänen mieleensä nousi lause: ”Jälleensyntymä on totta.” Se valaisi hetkeksi kaiken. Ihminen olikin ensisijaisesti henkinen olento, joka elää fyysisellä tasolla monta elämää. Maallinen taaperrus ei olekaan vain sattumaa. Tarkoituksena on kerätä kokemuksia ja kehittyä paremmaksi ihmiseksi.

–Se hetki oli käännekohta elämässäni, pysäyttävä kokemus. Sain vastauksen kaikkiin kysymyksiini. Miksi elämme? Mistä tulemme ja minne menemme? Tajusin, että näissä kirjoissa oli jotain hyvin merkittävää.

Tätä kokemusta ennen Kassara oli saanut toisenkin herätyksen. Rippikoululaisena hän oli kuunnellut ankaraa saarnaa, jossa kirkkoherra uhkasi kirkonpenkissä istuvia nuoria helvetillä. Mielessä oli välähtänyt jälleen kirkas virke: ”Jumala on rakkaus, ei hän ketään helvettiin laita.”

– En vieläkään tajua, mistä tuo lause tuli. Se en ollut minä. Se vain ilmaantui jostain, Heidi Kassara muistelee.

Hän on tehnyt päivätyönsä sairaanhoidon opettajana. Pari vuotta sitten hän väitteli kasvatustieteen tohtoriksi. Aktiivisina työvuosinaan hän mietti tarkkaan, missä ja kenelle puhui henkisistä asioista. Niiden takia sai helposti huuhaa-leiman otsaansa. Nyt eläkeläisenä sitä vaaraa ei enää ole.

– Voin puhua ja kirjoittaa vapaasti, kun en ole enää sidoksissa mihinkään työpaikkaan. Mietiskely on rikastuttanut omaa elämääni valtavan paljon, ja olen niin varma näistä asioista.

Tampereella on harmaan vetinen kevätkeli. Heidi Kassara on kattanut lämmintä kasvissosekeittoa pöytään. Koti sijaitsee Takahuhdissa, kivenheiton päässä jäähallista.

Sisätiloissa on värikästä. Ikkunoissa ja ovissa on Kassaran itse tekemiä lasitöitä. Ulko-oven vieressä hehkuu seitsemän chakraa alimmasta punaisesta ylimpään violettiin.

Kassara on mietiskellyt yli 40 vuotta. Melkoinen matka siis. Miten hän mittaisi ja arvioisi omia henkisiä kilometrejään?

Kysymys hymyilyttää. Heidi Kassara täytti maaliskuun lopussa 70 vuotta. Edistystä on kuulemma havaittavissa.

– Olen tyytyväinen siihen, miten olen edennyt. Löysin jo nuorena mietiskelyn ja ymmärsin itsetuntemuksen merkityksen. Opettelin ja harjoittelin. Alussa olin lastentarhassa ja sitten etenin luokka luokalta ylöspäin. Olisinkohan jo yliopistossa?”

Mistä voi tietää, että on kasvanut henkisesti?

– Yleensä tulee hyvä olo, kun siirtyy eteenpäin. Se voi tarkoittaa sitä, että pystyy antamaan jonkin ison asian anteeksi tai auttaa pyyteettömästi muita.

Kassara uskoo, että jos joka päivä mietiskelee tai hiljentyy hetkeksi, jokin muuttuu varmasti.

– Huomaat vuosien päästä, että nuo hetket ovat olleet merkittävä tekijä elämässäsi. Ja kun opit tuntemaan itseäsi, opit myös muuttumaan.

Meditointi on nykyään muodikasta. Sitä tarjotaan lääkkeeksi lähes kaikkiin vaivoihin: työstressiin, unettomuuteen ja ahdistukseen. Pitää vain tyhjentää pää kaikista turhista ajatuksista. Tuohon mystiseen hiljaisuuteen ei ole kuitenkaan helppo päästä. Moni on kokeillut ja luovuttanut.

Heidi Kassara puhuu mieluummin mietiskelystä ja henkisestä kasvusta. Hän on opettanut menetelmää, jossa tyhjyyden sijaan keskitytään johonkin teemaan. Hiljentyessä voi myös pohdiskella arkisia, päivän aikana eteen tulleita havaintoja.

Kassaran mukaan hienoimpia kultahippuja ovat mietiskelyn aikana esiin nousevat kirkkaat vastaukset. Niiden avulla omaa elämää voi ymmärtää ja muuttaa. Henkinen kehitys on siis aktiivista itsensä kanssa työskentelyä.

–Voit hyvin elää yritys-erehdyselämää, mutta saat kaikesta paljon enemmän irti, kun aloitat itsesi tietoisen kehittämisen, Kassara sanoo.

Hänelle ei siis ole riittänyt se, että hiljentymisestä tulee virkistynyt ja hyvä olo. Entä sitten? hän kysyy. Mitä sen jälkeen tapahtuu? Niinpä hän on kehittänyt lukemiensa kirjojen ja käymiensä kurssien pohjalta aivan oman menetelmän.

Mietiskely sujuu Kassaran mukaan parhaiten, kun mieli saa ensin askarrella yhden selkeän tehtävän parissa.

– Opit rauhoittumaan, kun keskityt vain yhteen aiheeseen ja alat miettiä sitä. Et enää harhailekaan, hän opastaa.

Aihe voi Kassaran mukaan olla mikä vain: rakkaus, rohkeus, ilo tai vaikka myötätunto. Rohkeutta mietiskelevä pohtii, millainen henkilö on rohkea? Missä tilanteissa on itse ollut rohkea?

Mietiskelyn aiheena voi olla myös jokin konkreettinen asia kuten omena tai vaikka punainen väri. Mieli keskittyy pohtimaan, millaisia omenoita on, miten siemenestä kasvaa puu tai mitä kaikkea punaista maailmassa on. Tärkeintä on syvä keskittyminen vain yhteen asiaan.

Tämän jälkeen seuraa osuus, josta Kassara nauttii eniten.

– Hiljennyt mielikuvien avulla, etkä käytä enää sanoja. Katsot vain hiljaa ja näet aiheen puhtaana, sellaisenaan. Halkaiset mielessäsi omenan, tunnet rohkeuden kehossasi tai täytyt punaisesta. Tämä on tärkeää sanatonta viestintää, henkistä kieltä.

Eikä tässä suinkaan kaikki. Seuraavaksi tuolla henkisellä kielellä voi Kassaran mukaan esittää kysymyksiä. Esimerkiksi näin: kuinka voisin lisätä rohkeutta omassa elämässäni? Tai omenasta: millainen puu tuottaa hedelmiä?

– Hiljennyt kuulemaan vastauksia. Tämä on se kaikkein upein juttu! Yhtäkkiä mieleesi pulpahtaa intuitiivisia välähdyksiä kuvina tai sanoina. Ja jokainen meistä saa vastauksia, kyllä vain.

Mistä mietiskelyn aikana saadut vastaukset tulevat? Kassara uskoo, että tieto tulee omalta oppaalta, korkeammalta minältä tai jopa akashasta, kaikkeuden tietovarastosta. Termi on peräisin intialaisesta uskonnollisesta mytologiasta.

Samanlaisia kuvia ja oivalluksia saavat Kassaran mukaan monet tutkijat, taiteilijat ja säveltäjät. Harvemmin hekään osaavat sanoa, mistä lähteestä yllättävät, uudet ideat lopulta pulppuavat.

– Tärkeintä kuitenkin on se, miten reagoit tietoon. Miten se sinua koskettaa ja mitä teet sillä? Juuri tämä on henkistä kasvua. Olemme tulleet tänne maailmaan oppimaan.

Heidi Kassaran mukaan jokaisella meistä on oma henkiopas, joka on lähellämme elämän alusta loppuun saakka. Eri elämänvaiheissa on muitakin oppaita, jotka auttavat esimerkiksi opinnoissa tai ammatissa.

– Tiedän lääkäreitä ja kirurgeja, jotka ovat sanoneet,että ikään kuin joku ohjaisi heidän käsiään juuri oikeaan suuntaan. Teen itsekin aina yhteistyötä oppaiden kanssa, kun vedän vaikkapa mietiskelykurssia tai kirjoitan kirjaa.

Kassara uskoo myös, että olemme jo ennen syntymää pohtineet oppaiden avustuksella, mitä meidän pitäisi juuri tämän elämän aikana oppia. Opintosuunnitelma on siis valmiiksi laadittu.

– Minusta on äärimmäisen vapauttavaa ajatella, että ne siemenet ovat jo olemassa. Emme ole tyhjiä tauluja syntyessämme. Tehtävät tulevat elämän aikana vastaan joko toisten ihmisten tai vastoinkäymisten kautta. Joskus ymmärrämme tehtävän merkityksen vasta kuoleman jälkeen.

Ihminen on siis Kassaran mukaan ennen kaikkea henkinen olento, joka syntyy hankkimaan kokemuksia.

– Tämä fyysinen maailma on aika kova koulu. Opimme esimerkiksi nöyryyttä tai antamaan rakkautta. Selviämme surusta tai pääsemme eroon riippuvuuksista.

Helppo ja vaivaton elämä ei siis olekaan paras opettaja. Kassara pitää omana läksynään epäoikeudenmukaisuuden kokemusta. Se on tullut vastaan eri elämänvaiheissa. Esimerkiksi silloin, kun hän haki virkaa, jonka todella halusi, ja tuli mielestään syrjäytetyksi väärin perustein.

Epäoikeudenmukaisuus nousi esiin jokin aika sitten ihmissuhteissa. Kassara loukkaantui syvästi.

– En siis ole vieläkään pureksinut tätä läksyä loppuun asti. Mutta olen oppinut, että en ainakaan itse kohtele toisia samalla tavoin, koska tiedän, miltä se tuntuu.

Kassara on työstänyt vaikeita tunteitaan myös konkreettisesti. Hän osallistui taannoin muutaman läheisen ystävän kanssa tulirituaaliin, jossa menneisyyden haavoja kirjoitettiin paperille ja poltettiin ulkona kalliolla.

Rituaali teki vaikutuksen. Kassara näki pian sen jälkeen unen, jossa hän vieraili vanhassa kotitalossaan. Talon kellari oli maalattu vitivalkoiseksi. Tila hohti valoa ja kirkkautta. Kassara tulkitsi oman psyykensä syövereiden puhdistuneen perusteellisesti.

Vaikeita asioita voi mietiskellä samaan tapaan kuin helpompia. Kannattaa esittää myös kysymyksiä. Kun on pohtinut iloa, voi mietiskellä myös surua. Kaikilla asioilla on vastakohtansa.

Jos haluaa mietiskellä menneisyyden raskaita aiheita, ne kannattaa Kassaran mukaan ottaa käsittelyyn, kun elämässä ei ole muuta painolastia. Juuri vaikeat asiat lisäävät itsetuntemusta.

– Syvällä olevia haavoja on vaikea antaa anteeksi järjellä. Mietiskelyssä päästään toiselle tasolle. Itsestään selvistä asioista paljastuu kokonaan uusia puolia. Ja saamme apua, kun pyydämme. Ympärillä on auttajia. Ei tarvitse selvitä yksin.

Heidi Kassaran vanhemmat erosivat, kun tämä oli 3-vuotias. Mitään mielikuvia erosta ei ollut jäänyt mieleen. Paljon myöhemmin aikuisena Kassara ymmärsi, että olihan kireä tunnelma vaikuttanut kodin ilma-piiriin ja pieneen lapseen.

– Olin unohtanut, miltä se oli tuntunut. Mielessäni annoin anteeksi äidille ja isälle. Eri vaiheita kannattaa käydä näin läpi. Ei märehtien vaan viisaasti kauempaa katsoen. Elämä vaatii, että teemme töitä itsemme kanssa.

Paljon pahempi isku Kassaralle oli isän itsemurha, kun tytär oli vain 10-vuotias. Hän on mietiskellyt menetystä, käynyt suhdetta läpi ja saanut lohtua, vaikka kaipaus on vahva edelleen.

Näin isoon suruun on löytynyt myös luovia ratkaisuja. Usein autoa ajaessaan Heidi Kassara istuttaa mielikuvissa isänsä etupenkille viereensä. Hän kertoo ajomatkan aikana, mitä elämässä on sillä hetkellä meneillään. Ja isä kuuntelee.

Kompassini

Tiedän, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen ja että elämän tarkoituksena on henkinen kehittyminen.

Unelmoin hyvästä elämästä maailmassa, jossa on rauha kaikissa maissa ja jossa rakkaus vallitsee ihmisten välillä.

Pelkään ihmisiä, jotka tekevät itsekkäästi pahoja asioita ja kohtelevat ihmisiä pahoin tai epäoikeudenmukaisesti.

Luotan, että meitä ja eläämme ohjaa Korkeampi voima. Luotan johdatukseen ja ennen elämäämme tehtyyn sielunsopimukseen, jossa sopvitaan, mitä tulemme tänne oppimaan.

Ihmettelen, että kaikki eivät ymmärrä, että olemme täällä maapallolla oppimassa ja ainoa mahdollisuus oppia riittävästi on, että ihminen syntyy aina uudestaan. Ihmettelen myös, että kaikki eivät ymmärrä, kuinka elämää ohjaa syyn- ja seurauksen laki, jonka mukaan jokainen vastaa omista teoistaan ja joka on niin äärimmäisen oikeudenmukainen. Laki ei ole rangaistus, vaan sen tarkoituksena on opettaa.

Iloitsen kaikesta kauniista, luonnosta ja kaikista ihanista erilaisista tapahtumista, joissa ihmiset tekevät jotain hienoa yhdessä. Iloitsen myös kauniista musiikista, taidetoksista ja teatteriesityksistä. Iloitsen myös hyvin pienistä asioita, joilla voin palvella toisia ja laittaa hyvän kiertämään.

Ihminen voi kehittää ja muuttaa itseään monin keinoin. Yksi Kassaran suosikeista on ajatus- ja tunnekuplan käyttö. Mielikuvissa luodaan siis kupla, johon kerätään mahdollisimman paljon positiivisia ajatuksia ja tunteita.

– Aina kun huomaat palaavasi vanhoihin, ei toivottuihin ajatuskeloihin ja jumiutumiin, hengität syvään ja käännät tarkkaavaisuutesi kuplaan. Vanhojen ajatusten energia hiipuu pois vähitellen ja voit muuttaa toimintaasi.

Kassara on kerännyt omaan kuplaansa mukavia lapsuuden muistoja: lämpimän kesäpäivän hiekkarannalla, auringon ja välkehtivän veden. Siis paljon turvallisuutta, tyyneyttä ja hyvää oloa.

Kupla kannattaa ottaa esille myös silloin, kun vastaan tulee vaikea kollega töissä tai rasittava sukulainen perhejuhlissa.

Kun sisällä kiehuu, ota kupla avuksi, Heidi Kassara opastaa.

Heidi Kassaran kotona tavarat ovat tarkasti paikoillaan. "Nautin kaikesta kauniista, taideteoksista ja musiikista", hän sanoo.

Henkisyyteen voi myös hurahtaa niin, että kaikki muu ympärillä unohtuu. Tavallinen elämä tuntuu tylsältä ja ympärillä olevat ihmiset vaikuttavat latteilta puheineen.

Heidi Kassaralla on tähän tautiin hyvä lääke: arki vastuineen ja velvollisuuksineen.

– Olemme syntyneet tänne elämään juuri tätä elämää. Se on pääasia. Arkea ei saa unohtaa minkään kustannuksella.

Kassaran mukaan perhe ja läheiset ihmiset ovat parhaita opettajia.

– On äärimmäisen tärkeää, miten kohtelemme toisiamme. Jos katsot rehellisesti elämääsi, niin juuri ihmiset ovat olleet osallisina kaikissa tärkeissä tapahtumissa.

Maalaisjärki on hyvä ottaa käyttöön myös, jos etsii vaikkapa sopivaa reikihoitajaa tai enkelikurssia. Kannattaa olla tarkkana, mistä maksaa ja kuinka paljon. Hedelmistään puu tunnetaan, Kassara muistuttaa. Kohtuus kaikessa.

Hän itse muistaa hyvin, miten nuorena ja innokkaana ilmoittautui intialaisen guru Maharishi Mahesh Yogin oppilaiden järjestämään tilaisuuteen. Lupauksena oli, että kaikki osallistujat valaistuvat. Tilaisuus pidettiin Sveitsissä, jossa Kassara opiskeli tuolloin sairaanhoitajaksi. Niinpä nuori nainen patikoi makuupussinsa kanssa vuorille tapaamispaikkaan. Kuuluisia oppilaita ei vain näkynyt missään. Kassara hytisi yhden yön teltassa ja palasi aamulla kotiin.

– Päätin, että enpä taida ottaa valaistumista. Filosofi ja mystikko Paul Brunton on sanonut hyvin, että meidän ei tarvitse lähteä mihinkään. Vastaukset ovat lähempänä kuin arvaammekaan eli täällä, Kassara sanoo ja painaa käden sydämelleen.

Hänen mielestään guruilta voi saada ajatuksia ja ideoita, mutta oppimisestaan ja omasta henkisestä kehityksestään jokaisen on itse kannettava vastuu.

Viime päivinä Heidi Kassara on mietiskellyt paljon iloa. Hänen kasvatustieteen väitöskirjansakin käsitteli samaa aihetta. Kassara tutki, kuinka ilo auttaa hoitajia omaan ammattiin kasvamisessa.

– Joka päivä pitäisi tuottaa iloa joko itselle tai toisille. Se voi olla hymy vastaantulijalle tai ystävällinen sana kelle tahansa.

Kassara muistaa, kuinka hän kerran tavallisena arkipäivänä odotti keskustaan menevää bussia Tampereella. Pysäkille asteli nuori tyttö, jolla oli kauniit, ruskeat lyhytvartiset kengät jalassaan. Tohtisiko hän kehua tuntemattoman jalkineita?

Ensin tyttö hätkähti, kun Kassara koputti olalla. Sitten hän ilahtui suuresti.

– Kehuin kenkiä. Minulla kulkee vieläkin kylmät väreet, kun muistelen tuota lyhyttä hetkeä pysäkillä. Tytön koko olemus muuttui ja hän kertoi, että kengät oli ostettu Englannista.

Heidi Kassaralle eniten iloa tuottavia asioita ovat värit ja vesi. Sininen on hänen lempivärinsä, ja sitä onkin kodissa runsaasti. Kassara on myös käynyt tuttuun tapaan aamulla vesijumpassa.

– Rakastan vettä. Ilo tulee siitä, miten vesi hyväilee kehoa joka puolelta. Kesällä taas nautin veden kimmellyksestä järven pinnassa. Iloa voi lisätä pysähtymällä ja havainnoimalla kaikkea kaunista ympärillämme.

Kaunista on myös täällä kotona. Kirjahyllyissä on henkisyyttä käsitteleviä teoksia, self help -oppaita ja romaaneja. Yhdellä hyllyllä hymyilee leppoisasti pieni Buddha. Ikkunalaudoilla on erikokoisia enkelipatsaita.

Kassaran mielestä jokaisen on hyvä löytää juuri oma henkinen polkunsa. Ulkopuolelta sitä ei voi tyrkyttää. Polku voi mainiosti olla myös luterilaisuus, ortodoksisuus tai vaikka islam. Vakiintuneen uskonnon rituaalit ja yhteisö luovat matkalle turvallisen perustan.

Heidi Kassara sanoo itse olevansa henkisen kehityksen ihminen.

– Uskon siihen, että joku on luonut tämän kaiken. Puhun usein Korkeimmasta, joka on puhdasta rakkautta ja valoa.

Heidi Kassara, 70 on terveystieteen lisensiaatti ja filosofian tohtori.

Perheeseen kuuluu aikuinen tytär.

Kirja: Mietiskely – Tie henkisyyteen ja itsensä tuntemiseen. Kustannus HD 2018.

Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehden numerossa 4/2019.

Julkaistu: 2.5.2019
Kommentoi »