Potilaan maailmankatsomuksen erityispiirteiden huomioon ottaminen hoitoratkaisuissa ei merkitse sitä, että lääkärin pitäisi omaksua hyvästä hoitokäytännöstä poikkeavia toimintatapoja, vaan sitä, että hän kunnioittaa potilaan kulttuuri-identiteettiä.
Näin kirjassa kiteytetään. Arvopohdinnan lisäksi annetaan myös suoria toimintaohjeita. Esimerkiksi jos potilasta tutkimaan toivotaan samaa sukupuolta olevaa lääkäriä, on pyyntöön kirjan mukaan syytä suostua, vaikkei tätä voidakaan edellyttää.
Neitsyystutkimukseen ei yleensä tule suostua
Jos lääkäriltä pyydetään tyttären neitsyystutkimusta – tai tytär itse pyytää tätä – ei kirjan mukaan lääkärin tule suostua: neitsyystutkimukselle ei ole terveydellistä perustetta, eikä immenkalvon perusteella voida edes antaa luotettavaa lausuntoa siitä, onko yhdyntää tapahtunut. Poikkeuksena neitsyystutkimuksesta kieltäytymiseen voi kuitenkin kirjan mukaan olla ”tilanteita, joissa tytön suojelemiseksi on tarpeen tehdä näennäistutkimus”.
Ei saa johtaa karkottamiseen
Kirjassa nostetaan esiin ongelma, johon osa terveydenhuollon henkilöstöstä on joutunut törmäämään työssään: joskus potilaalta joudutaan epäämään tarpeellinen hoito, koska Suomessa oleskelulle ei ole virallista, laillista statusta. Kirjassa otetaan kuitenkin kantaa sen puolesta, että lääkärien tulisi voida aina hoitaa potilaita yksinomaan kliinisen tarpeen perusteella.
Paperittomilla potilailla – heillä jotka ovat maassa luvattomasti – ei hoitoon hakeutuminen saisi johtaa potilaan karkottamiseen maasta. Henkilöstön vaitiolovelvollisuutta tähdennetään.
Eteen tulee tilanteita, joissa on eettisesti oikein ulottaa hoitoa pidemmälle, kuin laki velvoittaa, todetaan kirjassa. Riippumatta potilaan kulttuuritaustasta lääkärin tehtävä on suojata ihmiselämää, edistää terveyttä ja lievittää kärsimystä, kuuluu kiteytys.
Tulkki voi auttaa
Lisäksi kirjassa annetaan vinkkejä esimerkiksi tulkin käyttöön. Usein ulkomaalaispotilaita hoidettaessa on käytettävä tulkkia, ja tämä on myös potilaan oikeus. Perheenjäsentä, lasta tai varsinkaan potilaan esimiestä ei tulisi käyttää tulkkina. Tulkin vaitiolovelvollisuutta on korostettava, ja usein puhelintulkkaus on hyvä vaihtoehto.
Voi olla mahdollista, että lääkäri voi tiedustella tulkilta lyhyesti potilaan kulttuuritaustaan liittyvistä erityispiirteistä hankalien tilanteiden välttämiseksi. Muutoin kirja neuvoo puhumaan potilaalle eikä tulkille ja pitämään lääkärin ja tulkin välisen kahdenkeskisen keskustelun rajoitettuna.
Lähde: Lääkärin etiikka (Suomen Lääkäriliitto, Suomen Hammaslääkäriliitto 2013)
Lue myös:
Deittailisitko potilasta? Hyväksyisitkö lääkäriavusteisen itsemurhan? Lääkärit vastaavat
