Idols-ohjelman ex-tuomari, vaatesuunnittelija Nanna Mikkonen sairasteli teini-ikäisestä lähtien. ­Rippikoulussa hän vuosi vessassa käydessään niin paljon verta, että pyörtyi lattialle.

Nannalla epäiltiin Crohnin tautia ja haavautunutta paksusuolta, mutta vastausta oireille ei löytynyt. Hänellä oli jatkuvasti kipuja.

Hän näki asioista vain niiden huonot puolet ja syytti jatkuvasti itseään. Minusta ei ole mihinkään, hän hoki. Negatiivisuus oli kuin virus, joka saastutti kaiken.

– Olin hukassa itseni kanssa.

Kun Nanna oli 25-vuotias, lääkäri epäili, että ­hänellä saattaa olla alkava suolistosyöpä. Nanna ­päätti ­uhmakkaasti, että juhlisi vaikka kuolemaansa asti, ­mutta kuohu­juoman juomisesta ei tullut mitään, kun kivut olivat niin kovat.

Sen tarkemmin hän ei halua syöpäepäilyä muis­tella. Tärkeintä on, että myöhemmin syövästä ei löytynyt enää merkkejä.

Sitten Nanna kuuli vanhasta buddhalaisesta meditaatiotekniikasta vipassanasta. Munkit uskovat, että ­mielen hallinnalla voidaan vaikuttaa terveyteen.

Nanna päätti matkustaa Chiang Maihin Thaimaahan etsimään apua.

Munkki opasti meditoinnissa

Hän meditoi buddhalaisessa retriittikeskuksessa ja yritti keskittyä munkkien ohjeiden mukaan hengittämiseen, mutta voimakas kipu vei vähän väliä ­hänen huomionsa. Kuumuus, kivut ja pelko saivat hänet ­hikoilemaan, eikä hän saanut pysäytettyä ajatuksiaan.

– Taas uusi asia, jossa en onnistu, Nanna ajatteli.

Onneksi munkki osasi opastaa. Hän selitti, ettei ­ajatusten virta koskaan lopu, mutta kun siitä tulee tietoisemmaksi, se rauhoittuu. Nanna tajusi, että pelko on kuin apina olkapäällä.

– Voin itse päättää, kuuntelenko sitä, lähdenkö sen huutoon mukaan.

Tärkeintä oli hengitys. Nanna makasi mökkinsä lattialla, ja teki harjoitusta: hän tiedosti kivun, päästi siitä irti ja palasi taas hengitykseen.

Kivut eivät loppuneet kokonaan, mutta Nanna oppi kontrolloimaan niitä.

Aiemmin hän meni kipujen yltyessä paniikkiin: alkoi hengittää pinnallisesti ja pelkäsi tajun menettämistä. Nyt hän oppi olemaan antamatta kivulle tilaa.

Ayurvedan myötä Nanna Mikkonen karsi lautaseltaan valkoisen vehnän ja sokerin. Se vei kivut pois.

– Tajusin, että voin valita, jätänkö asioita tekemättä, kun sattuu, vai ajattelenko, että kipu on kehossani normaalitila. Se oli käänteentekevä oivallus.

Negatiivisuus katosi

Nanna oli luullut, ettei voi olla onnellinen niin kauan kuin kehoon koskee. Thaimaassa hän oppi, että elämä on tässä ja nyt.

– Tajusin, ettei kannata odottaa seesteisempää ­kautta. Päätin hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa. Elämään kuuluvat vastoinkäymiset. On itsestä kiinni, miten ­niihin suhtautuu.

Negatiivisuus oli poissa. Ajattelutavan muuttaminen ja henkinen kasvu eivät usein käy tuosta vain. Onko aina elettävä kriisi ennen kuin siihen aidosti pystyy?

– Valitettavasti tarvitsemme usein ravistuksen ennen kuin alamme tehdä muutoksia oman hyvinvointimme puolesta. Minulla se vaati totaalisen pysähtymisen. ­Muutos ­lähtee kuitenkin aina tahdosta ottaa vastuu itsestään.