Terve.fi

Myyräkuumetta aiheuttava Puumala-virus on sukua Dobrava-virukselle


Jo kauan on tunnettu oireyhtymä, johon liittyy verenvuotoja ja munuaisten vajaatoimintaa. Sitä on kutsuttu eri maissa eri nimillä.

Jo kauan on tunnettu oireyhtymä, johon liittyy verenvuotoja ja munuaisten vajaatoimintaa. Sitä on kutsuttu eri maissa eri nimillä. Nyttemmin on paljastunut, että taudinkuvan aiheuttavat virukset ovat lähisukulaisia. Ne ovat Bunyaviridae-ryhmään kuuluvia hantaviruksia. Hantavirusten nimi tulee Korean sodan aselepolinjalla sijaitsevasta Hantaan-joesta. Koreassa Hantaan-viruksen aiheuttaman verenvuotokuumeen kuolleisuus on noussut 5 prosenttiin. Pohjois-Amerikasta tunnetaan Sin Nombre-virus, joka eristettiin navajointiaaneilta 1990-luvun alussa ja jonka kuolleisuus voi olla jopa 40 prosenttia.

Euroopasta tunnetaan pohjoiseurooppalaiset Puumala- ja Saarenmaa-virukset, jotka eroavat toisistaan. Saarenmaa-viruksen kanssa melko läheinen sukulainen lienee Dobrava-virus, joka tunnetaan entisen Jugoslavian alueelta aina 1950-luvulta saakka. Dobrava-viruksen kuolleisuus on jopa 10 prosenttia. Se pysyi satunnaisena ennen Jugoslavian sisällissotaa 1990-luvulla, jolloin puhkesi useita epidemioita. Meillä tavattavan Puumala-viruksen kuolleisuus on hyvin alhainen.

Suomessa epideemistä myyräkuumetta (Puumala-virus) esiintyy eniten Kaakkois- ja Keski-Suomessa sekä Pohjanmaalla. Tautia levittävät, kuten monia muitakin hantaviruksia, jyrsijät, tässä tapauksessa metsämyyrät. Niiden jätöksistä voi saada tartunnan vaikkapa työskennellessään halkovajassa. Potilaiden enemmistö on miehiä, lapsilla myyräkuume on harvinainen.

Tauti diagnosoidaan immunologisesti esimerkiksi Elisa-menetelmällä, jolla havaitaan ns. IgM-luokan vasta-aineita. Oireina ovat äkillinen kuume, pahoinvointi, päänsärky, vatsa- ja selkäkivut sekä virtsamäärän väheneminen, joka johtuu munuaisten vauriosta. Pahimmillaan munuaisoireet voivat johtaa sokkiinkin. Virtsamäärän väheneminen vaihtelee potilaasta toiseen ja pahimmillaan joudutaan turvautumaan dialyysihoitoon. Lopuksi munuaiset kuitenkin toipuvat ja potilaan paino laskee nopeasti virtsamäärien kasvaessa. Suomessa sairaalahoidon pituus on keskimäärin seitsemän päivää. Vain viitisen prosenttia joutuu dialyysihoitoon. Lievät tapaukset voidaan hoitaa avohoidossa. Taudin parannuttua on hyvä seurata potilasta esimerkiksi kuukauden ajan. Sairaus aiheuttaa elinikäisen immuniteetin eikä aiheuta kroonista munuaistautia.

Lähteet: The Lancet Infectious Diseases, Valtakunnalliset lääkäripäivät 2004 ja Acta Med Croatica 2003;57:387-392

Lue lisää:

Julkaistu: 28.6.2006