Musiikki parantaa mielen haavoja

Sulje silmäsi ja kuuntele mielimusiikkiasi. Anna sen kuljettaa sinut niihin hyviin muistoihin, joita sävelet herättävät.

Jos laulat kuorossa, iho voi mennä kananlihalle ja kylmät väreet kulkea pitkin selkäpiitä merkityksellisen laulun aikana. Yhteinen kokemus muiden laulajien kanssa lisää intensiteettiä.

Hyvässä konsertissa saatat unohtaa ympäristön ja uppoutua kokonaan sävelten maailmaan. Suurissa rock-konserteissa yleisön kädet heiluvat ja energia tarttuu ihmisestä toiseen.

Musiikki tekee hyvää kenelle tahansa, ja miltei kaikilla on kokemuksia musiikin vaikutuksista. Se voi piristää, rauhoittaa ja herättää mielikuvia ja muistoja.

Tavallista kuuntelua syvemmälle mennään musiikkiterapiassa, jossa musiikki hoitaa mielen haavoja. Terapeuteilla on paljon hyviä kokemuksia musiikin parantavasta ja elvyttävästä voimasta.

Musiikkiterapia on kattonimike erilaisille malleille ja koulukunnille, jossa musiikki on mukana hoitoprosessissa. Se on lähellä psykoterapiaa, koska kyse on psykologisesta vuorovaikutuksesta ja hoitoon kuuluu usein myös keskustelu. Terapiassa musiikkia käytetään tunteiden ja mielen tutkimiseen.

– Musiikkiterapia on aina yksilöllistä, koska ihmisillä on omat kokemuksensa ja musiikkimieltymyksensä. Joku liikuttuu kyyneliin kuullessaan itselleen tärkeän laulun, toiselle sama laulu on yhdentekevä, musiikkiterapian professori Jaakko Erkkilä kertoo.

Musiikkiterapiassa kappaleita ei siis voi poimia kuin lääkkeitä apteekinhyllyltä ja sanoa, että tämä vaikuttaa suruihin ja tämä piristää, jos mieli on maassa. Musiikin vaikutus on yhteydessä ihmisen omiin kokemuksiin ja elämäntarinaan.

Erkkilä on myös musiikkiterapeutti. Kerran hänen vastaanotolleen saapui nelikymppinen nainen, joka kärsi vakavasta masennuksesta ja ahdistuksesta. Naisen työkyky oli vaakalaudalla, ja sairauslomiakin oli ollut paljon. Hän oli kokeillut erilaisia terapiamuotoja, mutta toipuminen oli yhä kesken.

Erkkilä antoi naiselle afrikkalaisen rummun ja sanoi, että soita. Pianokin oli käytössä. Nainen etsi soittimista rytmiä ja melodianpätkiä ja purki soittoon pahaa oloaan.

Musiikki avasi mielen lukkoja. Nainen pystyi kertomaan traumaattisesta menneisyydestään ja menetyksistään. Mielikuvissaan hän palasi lapsuusvuosiin. Myös keho reagoi hoitoon. Sydän tykytti, iholla tuntui kylmiä väreitä tai kuumia aistimuksia, elimistö vapisi.

– Nainen ymmärsi, että hänen masennukseensa ei ollut yhtä tiettyä syytä, vaan hänen päälleen oli kasaantunut kuormaa. Menetykset ja surut liittyivät toisiinsa. Terapiassa nainen tuli kuulluksi ja musiikin avulla hän saattoi ilmaista itseään uudella tavalla, Erkkilä sanoo.

Kahdentoista istunnon jälkeen nainen pääsi hyvään alkuun toipumisessa. Sairautensa aikana hän oli menettänyt kykynsä nauttia elämästä, mutta musiikkiterapian edetessä ympärillä olevat värit palautuivat. Nainen havaitsi kevään merkit ja kukkasten nousun maassa. Näkökenttää peittänyt sumu hälveni vähitellen.

Naisen tarina on yksi monista voimaannuttavista esimerkeistä. Musiikki helpottaa kivun hallintaa, avaa mielen lukkoja, auttaa tunteiden käsittelyssä, synnyttää erilaisia reaktioita kehossa, saa nauramaan ja itkemään.

Musiikkiterapiassa voidaan hoitaa monia mielen häiriöitä, kuten masennusta, ahdistusta, paniikkihäiriötä tai ylivilkkautta. Terapiassa musiikkia kuunnellaan tai tuotetaan itse. Nuotteja ei tarvitse tuntea, koska soiton pohjana on usein improvisaatio. Keskeistä on ihmissuhde eli asiakkaan ja terapeutin välinen yhteys.

Musiikki on vanhempaa kuin puhuttu ja kirjoitettu kieli. Erkkilän mukaan se kertoo paljon musiikin merkityksestä.

Historian alkuhämärissä kehityksensä alussa olevat ihmiset kommunikoivat musiikkia muistuttavilla äänteillä ja merkeillä. Yhteisössä murahdus saattoi viestiä vaarasta, kun taas äiti ilmaisi kiintymystä lapsiinsa hellillä äänteillä.

– On tehtäviä, joihin kieli ei taivu. Muuten on vaikea selittää sitä, että musiikin kulutus lisääntyy jatkuvasti.

Surun käsittelyssä musiikki on Erkkilän mukaan erityisen hyvä väline. Suuret säveltäjät ovat säveltäneet sielunmessuja. Hautajaismusiikki heijastaa surun tuntemusta.

– Monet ihmiset käsittelevät surua musiikin avulla. Ihminen tekee surutyötä, mutta samalla sävelillä on erityinen, lohduttava voima. Musiikkiin liittyvä suru voi sisältää myös mielihyvää ja kauneutta. Ihmiset haluavat esimerkiksi muistella menetettyä läheistä ja kuunnella hänen mielikappaleitaan.

Musiikki avaa kyynelkanavat. Erkkilän musiikkiterapiassa pianon kannella onkin usein pino paperinenäliinoja ja niitä kuluu paljon. Musiikki voi nostaa pintaan ikävän ja kaipuun, tuskan ja ahdistuksenkin.

– Itkeminen tekee hyvää. Jos suru tukahdutetaan, se voi koteloitua ja patologisoitua. Itku kertoo siitä, että ihminen on vakavan asian äärellä. On tärkeää, että pinnan alla olevia tunteita voi ilmaista toisen seurassa. Monet paketoivat tunteita ja itkevät muilta piilossa. Terapiassa tällaisia paketteja voi avata.

Musiikkiterapeutti Hanna Hakomäki soveltaa työssään tarinasäveltämistä. Hän kehitti menetelmän 2000-luvun alussa huomattuaan, että päiväkodissa lapset keksivät omia lauluja ja tarinoita. Hän kirjoitti lasten tekstit ylös ja merkitsi nuotteja helppojen kuvionuottien avulla.

Tarinasäveltämisessä spontaanisti syntyneitä teoksia esitetään myöhemmin tärkeille ihmisille. Säveltäjä kokee, että nyt häntä kuullaan. Hakomäki soveltaa tarinasäveltämistä myös perheiden ja pariskuntien musiikkiterapiaan.

– Musiikkiterapia luo sallivan ja joustavan tilan osallistujille. Ihminen voi ilmaista itseään ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Terapiassa voi kehittää psyykkisiä, fyysisiä, sosiaalisia ja kognitiivisia taitoja, Hakomäki listaa.

Musiikki luo myös symbolista etäisyyttä. Sävelillä voi olla merkityksiä, jotka vain tekijä tietää. Sävellys vie oman sisäisen mielenmaisemansa äärelle, jota voi tutkia.

Hakomäen vastaanotolle tuli kerran noin 10-vuotias poika, joka kärsi suunnattomasta kuolemanpelosta. Pelko esti häntä nukahtamasta iltaisin. Lapsi oli joutunut vakavan sairautensa vuoksi sairaalassa eristykseen pitkäksi aikaa.

Hakomäki antoi lapselle soittimia ja soitti hänen kanssaan. Lapsi iloitsi oppimastaan ja loi sävellyksiä, jotka Hakomäki kirjoitti ylös. Koitti päivä, jolloin lähisukulaiset kokoontuivat konserttiin.

Suku kuunteli lapsen soittoa. Konsertin jälkeen lapsi haastatteli läheisiään ja kysyi, mitä he pitivät konsertista. Hän sai myönteistä palautetta ja tukea.

– Lähisukulaisista kasvoi vahva tukiverkko pojan ympärille. Läheiset auttoivat häntä toipumaan. Poika voitti sekä somaattisen sairautensa että kuolemanpelkonsa.

Lapsena ja nuorena kuunneltu musiikki jää syvälle mieleen ja herättää tunteita, kun sitä kuulee aikuisena. Hakomäen mukaan jo sikiön kuulema musiikki jää keholliseen muistiin.

Toista lasta odottaessaan Hakomäki opiskeli pianonsoittoa ja soitti paljon. Tytär nukahtikin helposti vauvana pianonsoittoon. Kun lapsi murrosikäisenä tuli koulusta, äiti harjoitteli illan konserttiin.

Hakomäki huomasi, että teini oli käpertynyt pianon taakse sohvalle ja nukahtanut. Nyt jo aikuinen tytär vieraili hiljattain omien lastensa kanssa isoäidin luona. Isoäiti rauhoitti lapsenlapsiaan iltaunille soittamalla, mutta huomasikin, että lasten äiti, hänen tyttärensä, nukahti. Lapsuudessa luotu turvallisuuden tunne vaikutti myös aikuisena.

Pariskunnille musiikkiterapiaa voi tarjota uuden näkökulman ratkaista ongelmia. Parit hakeutuvat terapiaan usein vuorovaikutusongelmien takia. Toista ei osata kuunnella tai omia mielipiteitä ei osata ilmaista niin, että toinen saa niistä kiinni.

– Musiikin avulla voi kertoa toiselle mielessä pyörivistä asioista ja jakaa tunteita. Parisuhteessa ihmiset jämähtävät joskus rooleihinsa. Musiikki muuttaa näitä rooleja ja tuo kumppanista esiin uusia puolia. Pakan heilauttaminen tekee hyvää, jos roolit ja käyttäytymismallit ovat urautuneet.

Pariterapiassa Hakomäki kehottaa puolisoita valitsemaan toisilleen laulun YouTubesta. Valinnat voivat yllättää. Riidan jälkeen kumppani saattaa valita aistikkaan laulun, joka välittää sanomaa läheisyyden kaipuusta. Toinen voi valita englanninkielisen kappaleen, jossa puhutaan anteeksipyytämisestä.

– Musiikki on voimakas symbolinen väline. Se paljastaa herkkiä ja haavoittavia asioita ilman, että kummankaan tarvitsee sanoa mitään.