Uusia vaikeampia muistisairaustapauksia ilmaantuu vähintään 13 000 vuosittain. Etenevä muistisairaus on 7 000 – 10 000 työikäisellä suomalaisella.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Gerontologica Fennican, Suomen Neurologisen yhdistyksen, Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistyksen asettama työryhmä on laatinut Käypä hoito suosituksen muistisairauksien diagnostiikasta ja lääkehoidosta. Pohjana on vuonna 2006 ilmestynyt eli muistisairaudet – Muistiklinikka – Tohtori.fi" href=“/node/85059”>Alzheimerin taudin diagnostiikkaa ja hoitoa käsitellyt suositus, jota on merkittävästi laajennettu koskemaan myös muita muistisairauksia.
Millaisia muistioireita ja sairauksia on?
Muisti on monimutkainen älyllinen toiminto, joka perustuu aivojen hermoverkkojen laaja-alaiseen yhteistoimintaan. Muistioireiden yleisimpiä syyryhmiä ovat ohimenevät syyt, pysyvät jälkitilat ja etenevät sairaudet sekä hoidolla parannettavissa olevat syyt riippumatta siitä, mikä on muistihäiriön mekanismi.
Ohimenevien muistioireiden takana voi olla mm. aivoverenkiertosairaus, lievä aivovamma, epileptinen kohtaus, lääkkeet, päihteet tai psykiatriset häiriöt. Pysyviä muistioireiden jälkitiloja aiheuttavat aivovammat, aivoverenkiertosairaudet, aivotulehdukset (meningiitti, enkefaliitti), B1-vitamiinin puutos, leikkaukset ja sädehoito ja alkoholin aiheuttamat aivovauriot (esim. Wernicke–Korsakovin oireyhtymä).
Eteneviä muistisairauksia ovat Alzheimerin tauti (yleisin muistisairaus, 70 %), aivoverenkiertosairaudet, Lewyn kappale tauti, eli muistisairaudet – Muistiklinikka – Tohtori.fi" href=“/node/85476#Parkinson”>Parkinsonin tauti ja muut ekstrapyramidaaliset dementiat, prionitaudit sekä harvinaiset perinnölliset dementiat.
Muistisairauksien vaaratekijät ja ehkäisyn mahdollisuudet
Tärkein kognitiivisen heikentymisen, muistioireiden ja dementian vaaratekijä on ikä. Muita merkittäviä vaaratekijöitä ovat muun muassa sukuhistoria, geneettiset tekijät (tärkeimpänä apolipoproteiini E:n alleeli e4), matala koulutustaso, yksinäisyys ja sosiaalisen verkoston puuttuminen, vähäinen fyysinen aktiivisuus, runsas alkoholin käyttö, tupakointi sekä aivovammat.
Muistisairauksien vaaraa pienentävinä tekijöinä pidetään puolestaan hyvää koulutustasoa, henkistä aktiivisuutta, sosiaalista aktiivisuutta, aerobista liikuntaa, kohtuullista alkoholinkäyttöä, omega-3-rasvahappojen riittävää saantia, antioksidantteja ja mahdollisen korkean verenpaineen lääkehoitoa.
Muistisairauksien diagnosointi ja oireiden arviointi
Muistioireiden syyt on aina hyvä selvittää, sillä tavoitteena on muistisairauden varhainen diagnosointi. Muistisairauksien tutkimukset jakautuvat perusselvityksiin ja lisätutkimuksiin.
Perusselvityksessä tarkastellaan potilaan peruskapasiteettia ja saavutettua henkistä suorituskykyä (mm. koulumenestys, koulutustaso, mahdolliset erityisvaikeudet, kuten lukihäiriö, työhistoria). Lisäksi selvitetään potilaan yleinen terveydentila, lääkitys ja päihteiden käyttö. Muistisairauksien diagnoosi perustuu vahvasti sekä potilaan että hänen läheistensä haastatteluihin.
Laboratoriotutkimukset (verenkuva, glukoosi, natrium, kalium, kalsium, kilpirauhasen, maksan ja munuaisten toimintakokeet ja B12-vitamiini) ja aivojen magneettikuvaus ovat niin ikään tarvittavia diagnoosin teossa.
Tilanteen sitä vaatiessa turvaudutaan lisätutkimuksiin ja erityistason (neurologi, neurokirurgi, geriatri, psykogeriatri tai psykiatri) osaamiseen. Muistisairausdiagnoosin selvittämisessä voidaan myös suorittaa tiettyjä lisätutkimuksia, kuten neuropsykologinen tutkimus, selkäydinnestetutkimus ja aivojen toiminnalliset kuvantamistutkimukset (PET, SPET).
Muistisairauksien diagnoosi perustuu kullekin taudille laadittuihin kliinisiin kriteereihin. Tutustu niihin Käypä Hoito –suosituksista (kohta “”Muistisairauksien tyypilliset kliiniset kuvat – Suositukset – Käypä hoito" href=“http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50044#s10” target="_blank">Muistisairauksien tyypilliset kliiniset kuvat")
Käytösoireiden hoito ja muistipotilaan hoidon kokonaisuus
Kun tarvittavat tutkimustoimenpiteet ja diagnoosi muistisairaudesta on tehty, tulee muistisairaan kohdalla aina harkita lääkehoidon aloittamista. Muistisairauslääkitys tulee aloittaa viiveettä kaikissa sairauksien vaiheissa.
Alzheimerin tautiin ja Parkinsonin taudin muistisairauteen on olemassa oireenmukainen, tehokas ja turvallinen lääkitys. Muistisairauslääkityksenä käytetään ns. AKE:n estäjiä (donepetsiini, galantamiini, rivastigmiini) tai memantiinia. Joskus vaikeiden käytösoireiden (esim. masennus, levottomuus, ahdistus, aistiharhat) hoidossa voidaan tarvita muunkinlaista lääkehoitoa.
Lääkevaste (potilaan elimistö reagoi lääkkeeseen) ja sen kesto ovat yksilöllisiä ja erilaisia, sen mukaan, millainen taudin vaikeusaste on hoidon aloitusvaiheessa. Tavallisimmin lääkkeillä saavutetaan lievässä vaiheessa tilan vakiinnuttaminen tai oireiden odotettua hitaampi eteneminen, keskivaikeassa vaiheessa omatoimisuuden säilyminen tai koheneminen ja arkitoimien parempi sujuvuus, ja vaikeassa vaiheessa omatoimisuuden säilyminen tai käytösoireiden hoidon helpottuminen.
Muistisairauslääkkeet ovat kuitenkin vain osa potilaan kokonaisvaltaista hoitoa. Muistisairauksien kohdalla kokonaisvaltaiseen hoitoon kuuluvat vaaratekijöiden ja muiden sairauksien hoito, mielialan ja käytösoireiden hoito sekä kuntoutus, ohjaus ja tuki. Hoitoketjun osana myös potilas- ja omaisjärjestöillä on tärkeä rooli.
Tavallisimmat muistisairaudet ovat eteneviä aivosairauksia, joiden hoitoon ei ole toistaiseksi löydetty parantavaa hoitoa. Sairauden loppuvaiheen hoito toteutuu useimmiten pitkäaikaishoidossa, vaikka omaishoito kotona on sitä ennen saattanut kestää useita vuosiakin.
Lähteet:
Käypä hoito –suositus: Muistisairauksien diagnostiikka ja lääkehoito
Käypä hoito suositus, potilasversio: Muistisairaudet
