Muistin toiminta

Sähköimpulssi etenee nyt uudessa hermosolussa jälleen uuteen synapsiin ja sama prosessi toistuu..

Erityyppisiä rasvahappoja sisältävät fosfolipidit ovat tärkeä osa kaikkia solukalvoja. Aivojen fosfolipideissä suositaan kuitenkin rasvahappoja, joissa on paljon kaksoissidoksia. Tyypillisimpiä ovat DHA, omega-3-rasvahappo, joka sisältää kuusi kaksoissidosta, ja arakidonihappo, joka sisältää neljä kaksoissidosta. Aivojen fosfolipidipitoisuus on hyvin korkea, noin 60 % aivojen kuivapainosta muodostuu kyseisistä rasvoista. Korkein DHA-pitoisuus esiintyy silmien verkkokalvossa, jossa valoenergia muunnetaan sähkövirraksi. Lisäksi hermojen viejähaarakkeita peittävä myeliinikerros on hyvin DHA-pitoinen.

Aivojen DHA-pitoisuuden väheneminen liitetään muistitoimintojen heikkenemiseen. Dementiaa, kuten Alzheimerin tautia sairastavilla on merkittävästi pienempi aivojen DHA-pitoisuus ja myös jonkin verran pienempi arakidonihappopitoisuus verrattuna terveisiin samanikäisiin. Myös muita kognitiivisia häiriöitä sairastavilla on pieni DHA-pitoisuus verrattuna terveisiin henkilöihin. Näyttäisi siis siltä, että DHA ja ehkä myös arakidonihappo ovat yhteydessä muistitoimintoihin helpottaen sähkövirran kulkua hermosoluissa.

Muisti on toiminto, joka perustuu toistuviin havaintoihin. Ensimmäinen havainto antaa henkilölle uuden tiedon, esimerkiksi sanan, joka saattaa olla hänelle hyödyllinen. Seuraava havainto samasta sanasta pitää sisällään tietyn asteisen tunnistamisen, ja kynnys ymmärtää tämän sanan merkitys on madaltunut merkittävästi. Henkilö voi nyt käyttää uutta sanaa tallennettuna tietona, joka voidaan jakaa toisten kanssa tai asettaa laajempaan kontekstiin, kuten kieleen. Oppimisprosessia harjoittamalla kykymme opetella ja oppia kehittyy elämämme aikana.

Elämämme ensimmäiset vuodet muodostavat kaikkein dynaamisimman oppimisjakson, ja vastaavasti elämämme viimeiset vuodet ovat aikaa, jolloin oppimiskykymme ja taitomme säilyttää tietoa muistissa on vähäisin. Madaltunut kognitio on siten normaali osa ikääntymisprosessia. Ero tavallisen ikääntymisen ja dementian varhaisten vaiheiden välillä saattaa olla hyvin vähäinen. Dementiadiagnoosi perustuu enemmän yksilön kykyyn selvitä jokapäiväisen arjen haasteista. Diagnoosin tekeminen vaatii todisteita yksilön toimintakyvyn selvästä heikkenemistä aikaisemmalta tasolta. Keskeisimpänä yksittäisenä tekijänä dementiassa on uusien asioiden oppimisen heikkeneminen.

Esimerkkinä Zellwegerin tauti:

Zellwegerin tauti on peroksisomaalisiin häiriöihin kuuluva pienillä lapsilla esiintyvä harvinainen sairaus. Muita peroksisomaalisia sairauksia ovat varhaislapsuuden adrenoleukodystrofia, Refsumin tauti ja ritsomeelinen kondrodysplasia. Zellwegerin tautia sairastavat vastasyntyneiden kuulo on huono, he ovat velttoja (hypotoonisia) ja heidän maksansa on suurentunut. Heidän kasvonsa ovat dysmorfisia: otsa on korostunut, silmät ovat kaukana toisistaan ja nenän silta on matala.

Näiden lasten aivot eivät kehity normaalisti ja heistä tulee kehitysvammaisia. Yleensä Zellwegerin tautia sairastavat kuolevat ensimmäisen viiden elinvuotensa aikana. Zellwegerin taudin aiheuttaa monityydyttymättömien rasvahappojen metaboloitumisesta ja myös omega-3-rasvahappoihin kuuluvan DHA:n synteesin viimeisestä vaiheesta vastaavien erityisesti maksassa esiintyvien soluosien eli peroksisomien virheellinen toiminta. Tautia sairastavilta lapsilta puuttuu DHA täysin.

Varhainen suun kautta annettava DHA-lisäys voi muuttaa tämän taudin kulkua ja normalisoivan aivojen magneettikuvausten tuloksia. Hoitoon on yhdistettävä hyvin pitkäketjuisten rasvahappojen ja fytaanihappoa sisältävien ruokien (erityisesti meijerituotteet) välttäminen. Zellwegerin taudin suotuisat hoitotulokset antavat viitettä siitä, että DHA-lisäystä voitaisiin käyttää hoitona myös Alzheimer -potilaille.