Paikallinen vaurio
Paikallinen vaurio voi olla esimerkiksi aivoverenkiertohäiriö, joka on usein toispuolinen. Oikean aivopuoliskon vauriossa kyky muistaa kuvallista tietoa, mm. kasvoja, saattaa hämärtyä. Jos vaurio on vasemmalla puolella, tämä merkitsee kielellisen oppimisen heikentymistä. Paikallinen vaurio voi myös olla hyvänlaatuinen aivokasvain ohimolohkossa.
Muistia haittaava vaurio ilmenee aivojen niissä rakenteissa, jotka liittyvät oppimiseen, muistissa pitämiseen tai mieleen palauttamiseen. Tärkeitä rakenteita muistin kannalta ovat mm. sisempi ohimolohko, erityisesti entorinaalinen kuorikerros ja hippokampus, talamus sekä yhteydet etuaivoalueelta tyvitumakealueelle.
Aineenvaihduntahäiriö
Tällaisia häiriöitä ovat esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) ja B12-vitamiinin puutos. Vaikutus kohdistuu mm. hermovälittäjäaineiden tuottamiseen ja hermosolujen välisiin yhteyksiin, jolloin hermoverkostojen toiminta hidastuu ja aiheuttaa muistihäiriöitä.
Hermosoluihin liittyvä häiriö
Häiriö hermosoluissa ja niiden välisissä yhteyksissä on keskeinen muutos etenevissä, rappeuttavissa, dementiaan johtavissa tiloissa, kuten Alzheimerin taudissa. Syynä saattaa olla esimerkiksi hermovälittäjäaineiden puutos sekä aluksi hermosolun haarakkeiden ja lopulta itse hermosolujen kato. Rappeutumisen kohde riippuu siitä, mistä taudista on kysymys.
Toiminnallinen häiriö
Kun muistihäiriön takana on toiminnallinen häiriö, muistin kannalta keskeiset hermoverkostot ovat rakenteellisesti ehyet, mutta häiriö estää niiden tehokkaan käyttämisen. Tämä selittää subjektiivisia ja objektiivisia muistihäiriöitä esimerkiksi mielialahäiriöissä. Tällaisia tiloja ovat mm. depressio, ahdistuneisuus ja uupumisoireyhtymä (burn out).
Muistihäiriöiden yleiset syyryhmät
Muistihäiriöitä tarkasteltaessa voidaan erottaa ohimenevät syyt, hoidettavissa olevat syyt tai pysyvät jälkitilat riippumatta siitä, mikä on muistihäiriön mekanismi.
1. Ohimenevät syyt
Ohimeneviä muistihäiriön syitä ovat esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöt, epilepsia, lievä aivovamma, lääkkeet, liiallisen alkoholin käytön aiheuttama myrkytystila tai psyykkiset häiriöt. Tärkeää on tilojen varhainen taudinmääritys, vaaratekijöiden hallinta ja tilojen hoito diagnoosin mukaisesti.
2. Hoidettavissa olevat syyt
Hoidettavissa olevia muistihäiriöiden syitä on paljon. Syiden tunnistaminen ja hoitaminen on erittäin tärkeää jo tutkimuksen alkuvaiheessa. Syynä voi olla mm. psyykkiset häiriöt (masennus, ahdistus), aineenvaihdunnan häiriöt (kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi), B12-vitamiinin puutos, eräät keskushermoston tulehdustaudit ja kallon sisäiset syyt (kovan kalvon alainen veren vuoto tai ns. normaalipaineinen hydrokefalia).
3. Pysyvät jälkitilat
Muistihäiriön syinä olevia pysyviä jälkitiloja ovat esimerkiksi aivovamma, aivoverenkiertohäiriön, aivotulehduksen tai B1-vitamiinin puutoksen sekä leikkauksen ja sädehoidon jälkitilat. Näiden tilojen ei uskota etenevän. Tehtävänä on ohjaus ja jälkitilaan kohdennettu kuntoutustoimista.
4. Etenevät syyt
Muistihäiriön etenevät syyt ovat yleisiä dementiaan johtavia tiloja. Näitä ovat Alzheimerin tauti, verisuoniperäiset eli vaskulaariset dementiat, Lewyn kappale -dementia ja frontotemporaaliset degeneraatiot, jotka vaurioittavat aivojen otsalohkoa. Tavoitteena ovat oikea diagnoosi, toissijaisesti muistihäiriötä pahentavien tekijöiden hoito, lääkehoitojen suunnittelu, kuntoutuksen ohjaus ja neuvonta sekä tarvittavien palvelujen järjestäminen.
Muistihäiriöpotilaan suorituskykyä toissijaisesti heikentäviä tekijöitä
Muistihäiriön syynä olevan perussairauden ohella saattaa olla toissijaisia tekijöitä, jotka heikentävät käytettävissä olevia resursseja. Näitä saattavat olla sopimaton lääkitys, tarpeettomat nautintoaineet, hoitamaton sydämen ja keuhkojen toimintahäiriö, aineenvaihdunnan häiriö, häiriöt uni-valverytmissä, masennus, ahdistus, liialliset tai liian vähäiset ympäristövirikkeet sekä vaikea sosiaalinen tilanne. Näiden toissijaisesti suorituskykyä heikentävien tekijöiden läpikäyminen kuluu muistihäiriöpotilaan perusselvitykseen.
