Muistia voidaan manipuloida – menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta hyvistäkin muistoista saattaa olla haittaa
Uskomme muistin tallentavan kaiken tarkasti kuin elokuvakamera. Muisti on kuitenkin erehtyväinen, hauras ja muokattavissa. Voimmeko vaikuttaa siihen, millaiset muistot saavat mielessämme vallan?
Kaunis kesäpäivä, ihana tapaaminen ystävän kanssa, ensimmäinen suudelma. Sydän alkaa läpättää ja huulille pyrkii hymy, kun tällaiset lämpimät hetket pulpahtavat muistin kätköistä.
Tai toisin päin. Nolo tilanne, epäonnistuminen jossakin tärkeässä asiassa, ero läheisestä ihmisestä. Näitä muistellessa mieli synkkenee, kyyneleet valuvat poskille.
Muistot kulkevat mukanamme niin hyvässä kuin pahassakin, ja ne ovat yhteydessä tunteisiimme. Muistot tuntuvat eläviltä, aivan kuin äsken koetuilta, mutta aina ne eivät ole totta. Esimerkiksi: Saatan olla aivan varma, että ystävälläni oli tavatessamme punainen mekko. Hän itse väittää, että oli pukeutunut mustiin housuihin.
Usein ei lainkaan ole kyse siitä, että jompikumpi valehtelisi, muisti vain on luonteeltaan tällainen. Oikeuspsykologi Julia Korkman tuntee hyvin muistin haurauden. Oikeudessa ihmiset vannovat puhuvansa totta, mutta kuvaavat saman tapahtuman aivan eri tavalla. Muisti on pettävä, epätarkka ja muokattavissa.
Korkmanin mukaan muisti kytkeytyy siihen, miten asioita havaitaan ja ymmärretään.
”Aivot tekevät nopeasti johtopäätöksiä tilanteesta. Oma tulkinta voi olla erilainen kuin toisen tulkinta. Sama asia voidaan myös ymmärtää vuosien kuluttua toisella tavalla. Ymmärrys muuttuu, kun aika rientää”, Korkman sanoo.
Muistin haurauteen liittyy sekin, että ennakkokäsitykset värittävät tulkintaa tapahtumista.
”Mielikuvat voivat vääristyä, kun tapahtumista saadaan uutta tietoa, joka vaikuttaa niihin. Muistikuvat muuttuvat, kun niihin palataan ja niitä muokataan. Kokemusta tulkitaan uudella tavalla.”
Valtaosa muistikuvista unohtuu nopeasti. Korkmanin mukaan mielessä säilyvät asiat, joista on keskusteltu tai jotka herättävät vahvoja tunteita. Muistijäljet painuvat aivoihin. Kun jokin asia muistuttaa tapahtumasta, muistijälki herää ja aktivoituu.
Muisti ja aivojen toiminta kulkevat käsi kädessä. Psykologi Hanna Markukselan mukaan aivojen toiminnasta tiedetään vasta murto-osa, mutta muistin mekanismeja hyödynnetään jo tuloksekkaasti traumojen hoidossa esimerkiksi EMDR- eli silmänliiketerapian avulla.
”Muistiin voi tallentaa asioita opettelemalla, mutta osa asioista painuu muistiin tahattomasti. Kaikkia elämäntapahtumia yksityiskohtineen ei voi palauttaa mieleen. Muisti priorisoi, eikä sen absoluuttiseen tarkkuuteen voi luottaa”, Markuksela sanoo.
Kaikkiaan muisti palvelee meitä hyvin. Ihmiskunnan alkuhistoriassa muisti auttoi henkiinjäämisessä. Vaara ja uhkatilanteet jäivät mieleen, koska ne aktivoivat reagoimaan hengenvaarallisessa tilanteessa.
Myös lisääntymisvietti on vahva. Siksi rakastuminen ja lämpimät tunteet muistetaan.
”Aivojen on mahdotonta erottaa, mitä on kuviteltu ja mitä nähty.”Julia Korkman
Muistin vääristyminen saattaa yllättää, jos se paljastuu. Julia Korkman kertoo esimerkin. Eräs pikkupoika kuvaili tarkasti,miten mummo oli loukannut itsensä hakiessaan puita.
Mummon kädessä oli haava, josta pulppusi verta. Poika kuvaili myös maisemat, joissa mummo liikkui. Tarina vaikutti varsin todelta siihen saakka, kunnes paljastui, että poika ei ollut vielä syntynyt silloin, kun mummo loukkasi kätensä. Pojalle kerrottu tarina muuttui hänen mielikuvissaan hänen omiksi kokemuksikseen.
Vastaavanlainen esimerkki muistin pettävyydestä on Hollannissa tapahtunut vakava lentoturma. Onnettomuuden jälkeen tutkijat kysyivät ihmisiltä, muistivatko he, miltä lentoturma näytti televisiossa. Valtaosa vastasi myöntävästi.
Tosiasiassa televisiossa ei koskaan näytetty elävää tallennetta lentoturmasta. Ihmiset olivat nähneet siitä kuvia lehdissä ja muunsivat muistikuvansa mielessään televisiolähetykseksi.
”Aivojen on mahdotonta erottaa, mitä on kuviteltu ja mitä nähty. Kuvitellut kokemukset ja aidot kokemukset jättävät samantyylisiä muistijälkiä”, Korkman sanoo.
Muistia voidaan siis manipuloida, mikä voi palvella hyviä tai huonoja tarkoituksia. Terapiakin toimii niin, että tuskallisia muistoja muokataan siedettävämpään muotoon ja hyviä muistoja vahvistetaan.
Hanna Markukselan mukaan muistot muokkautuvat, kun niihin palataan. Hyviä muistoja ja myönteisiä uskomuksia itsestä voi vahvistaa.
Muistoihin sekoittuu eri lähteistä saatu tieto, aiemmat kokemukset, mielleyhtymät ja keskustelu muiden kanssa. Siihen vaikuttaa se tunnetila, jonka aikana asia on painettu mieleen ja myös se tunnetila, jolloin muisto palautuu mieleen. Alakuloisena mieli hakee synkkiä muistoja, mutta hyväntuulisena on helppo palata valoisiin muistoihin.
Psykoterapiassa hyödynnetään muistin verkottumista. Yhteen avainmuistoon osuminen nostaa pintaan muitakin muistoja. Jos halutaan työstää jotain viime aikoina tapahtunutta ikävää muistoa, muistista haetaan samantyyppistä aikaisempaa kokemusta.
Psykoterapiassa liikutaan menneestä nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Markuksela tähdentää, että keho-orientoituneessa traumapsykoterapiassa on mukana myös kehollinen osuus.
Monet ikävät muistot pysyvät elävinä mielessä, koska niihin liittyy fysiologisia reaktioita, jotka vahvistavat muistoa. Menneisyydestä nousevat takaumat häiritsevät normaalia elämää ja kuormittavat kehoa.
”Traumapsykoterapiassa kehollisia reaktioita ja muistoa muokataan siedettävämmäksi. Mieli on voinut jäädä jumiin menneeseen tapahtumaan, ja keho palaa vanhoihin reaktioihin muiston pulpahtaessa mieleen”, Markuksela sanoo.
”Kun muisto saadaan käsiteltyä, sen kanssa voi tehdä rauhan. Muisto asettuu osaksi elämänhistoriaa. Siitä voi puhua ilman, että se herättää pakokauhua.”
Näin vahvistat hyviä muistoja
Palauta mieleesi hyviä hetkiä elämäsi varrelta ja mieti niitä.
Puhu muistoistasi.
Kerro ystäville tai läheisille myönteisiä muistikuvia omasta lapsuudestasi.
Kirjoita ylös hyviä muistoja.
Muistele hyviä kohtaamisia ihmisten kanssa, vaikka kuinka pieniä ja arkisia.
Harjoittele kiitollisuutta kiinnittämällä huomio hyviin hetkiin.
Harjoitus: Julia Korkman
Muiston sisältöön traumapsykoterapiassa ei kajota. Työssään Markuksela soveltaa muun muassa rentoutumista, ohjattua hengitystä, lämpöä ja kehollisia menetelmiä, jotta muistelutilanne on turvallinen eikä uudelleen traumatisoiva.
Moni yrittää vältellä ikäviä muistoja uppoutumalla työntekoon tai hakemalla helpotusta oloonsa päihteistä. Tuskaa tuottava asia on kuitenkin syvällä mielen kätköissä. Piinaava kokemus leijuu epämääräisenä pahana olona ja kehon tuntemuksina.
Esimerkiksi seksuaalirikoksen uhri saattaa aluksi yrittää olla ajattelematta traumamuistoa, koska sen käsitteleminen ylittää sietokyvyn. Tämä on kuitenkin eri asia kuin unohtaminen. Tapahtuman yksityiskohdatvoivat myös vääristyä, mutta tilanteessa herännyttä pakokauhua on vaikea unohtaa.
Uhri saattaa kärsiä voimakkaasta ylivirittyneisyydestä ja olla niin varuillaan,ettei nukkuminen ja rentoutuminen onnistu. Joidenkin hermostoa traumamuistot taas lamauttavat. Keho menee turraksi eikä kokemukseen saada kunnolla yhteyttä.
”Tällaisia kokemuksia kannattaa työstää ammattilaisen kanssa. Muistojen perkaaminen vaatii turvallisen ympäristön, jotta pelkotilat saadaan rauhoitetuksi.”
Ikävät muistot käyvät käsittelemättöminä mielenterveyden päälle, mutta myös myönteisistä muistoista voi olla haittaa. Myönteiset muistot saattavat mutkistaa hankalasta ihmissuhteesta irrottautumista.
Järki sanoo, että pitäisi lähteä, mutta aivot nostavat mieleen ihania muistoja, mikä jarruttaa lopullista eroa.
Markukselan mukaan tämä muistuttaa huumevieroitusta, koska taustalla on kemiallisia muutoksia aivoissa. Hyvät muistot ylikorostuvat, minkä vuoksi joku voi jäädä roikkumaan vahingolliseen suhteeseen.
”Aivot koukuttuvat palkkioefektiin. Palkkio syntyy jo vähäisestä huomiosta ja ylläpitää emotionaalista sidettä. Saman tekee muistelu.”
Jos on eronnut, ei kannata vilkuilla entisen puolison valokuvaa.
”Se aktivoi joka kerta aivojen palkkiojärjestelmän ja vahvistaa pakonomaisella toiminnolla vanhaa muistijälkeä. Uusien muistojen rakentaminen ei saa tilaa.”
Poissa silmistä, poissa mielestä, on Markukselan mielestä hyvä sananlasku.
"Miellyttävät muistot voivat pitää kiinni hankalassa ihmissuhteessa."Hanna Markuksela
Varhaisten muistojen kaiveleminenvoi Julia Korkmanin mukaan joskus tuottaa vääriä tuloksia. Terapeutti saattaa johdatella potilasta muistamaan lapsuudenaikaista hyväksikäyttöä. Potilas alkaa uskoa, että häntä käytettiin hyväksi, vaikka niin ei olisi tapahtunut.
Korkman sanoo, että Suomessa on ongelmana, että kuka tahansa voi kutsua itseään terapeutiksi, vaikka ei olisi minkäänlaista koulutusta. Nimike ei ole suojattu.
”Jos nämä ’terapeutit’ saavat potilaan luulemaan, että heitä on käytetty hyväksi lapsena, potilaalle voi aiheutua entistäkin suurempaa haittaa. Elämä on monimutkaista. Oireita ei voi useinkaan selittää yhdellä tekijällä”, Korkman sanoo.
Esimerkiksi vanhempien parisuhde-väkivalta ja päihteiden käyttö kotona ovat paljon tavallisempia kuin hyväksikäyttö ja altistavat myöhemmälle oireilulle.
Muisti on meille hyvä ystävä ja välttämätön seuralainen. Ilman muistia ihmiseltä katoaa persoona ja identiteetti. Mutta hyvinvointi vaarantuu, jos ihminen takertuu liikaa negatiivisiin mielikuviin ja vatvoo niitä kuin kiertäisi kehässä.
Korkmanin mukaan kielteisistä muistikuvista on haittaa, jos ne estävät normaalia elämää. Jokin traumaattinen kokemus voi vangita ajatukset niin, ettei ihminen esimerkiksi uskalla lähteä ulos pelätessään, että trauman muistijälki aktivoituu.
”Tällaisissa tilanteissa elämä kapeutuu ja ammattiavusta on todennäköisesti hyötyä.”
Ilman traumakokemuksiakin negatiiviset muistot ja ajatukset voivat hallita mieltä. Aikuista saattavat esimerkiksi seurata lapsuusmuistot, joissa vanhemmat olivat poissaolevia ja riidat kotona satuttivat.
Usein tällaiset muistot aktivoituvat, kun nuorena aikuisena saa omia lapsia. Ne ovat kivuliaita, kun tuntuu siltä, että omasta lapsuudesta puuttui kaikki, mitä lapselle pitäisi antaa.
Korkman suosittelee työstämään negatiivisia ajatuksia. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta aikuisena ihminen saa uutta ymmärrystä vanhempiaan kohtaan, mikä toimii eheyttävästi.
Terapiassa voi työstää ja pohtia myös sitä, mikä oli oman vanhemman lähtökohta ja hänen mahdollisuutensa toimia. Kaikkea ei voi antaa anteeksi, mutta usein anteeksianto itsessään on eheyttävää.
Silloinkin, kun on tapahtunut jotakin sellaista, mitä ei voi antaa anteeksi, voi toisen osapuolen edes osittainen ymmärtäminen olla omalle psyykelle tärkeää.
”Nuoret ovat itsekeskeisiä. Aikuistuessaan ihminen alkaa ymmärtää paremmin muita.”
Julia Korkman on myös laulaja. Hän konsertoi pitkään viime vuonna kuolleen runoilija ja psykiatri Claes Anderssonin kanssa. Ohjelmistossa oli Anderssonin sotaveteraani-isälleen kirjoittama runo, jossa hän katuu nuorena isäänsä kohdistamaa kapinamieltä.
Laulu ja runo liikuttivat yleisöä. Aikuistuttuaan sotasukupolven lapset oppivat ymmärtämään vanhempiensa kärsimyksiä.
Korkmanin puheessa vilahtaa usein sana päättäminen. Ihminen voi päättää olla parempi vanhempi kuin omat vanhempansa. Voi päättää, että ei anna katkeruuden vallata mieltä. Voi päättää, että käsittelee huolet iltakävelyllä ja rauhoittaa muun ajan. Nämä asiat voimaannuttavat.
Kehollinen turvapaikka
Sulje silmät ja siirry mielikuvissasi kauniiseen paikkaan, jossa mielesi ja kehosi rentoutuvat, esimerkiksi kesämökin rantaan.
Keskity siihen, mitä tunnet kehossasi.Mitä näet, kuulet ja tunnet tuossa ympäristössä, ikään kuin olisit siellä oikeasti. Eläydy hetkeen aistien avulla. Tunnustele, miltä maa tuntuu jalka-pohjissasi, nauti auringonpaisteesta ja pehmeästä tuulesta ihollasi. Kuuntele laineiden liplatusta. Nauti kiireettömyydestä ja lintujen laulusta.
Valitse yksi tunnelmaa kuvaava sana ja toista sitä hetki mielessäsi. Esimerkiksi ”aurinko” tai ”laineet”.
Hengitä syvään ja ankkuroi mielikuvat ja kehosi rauha tuohon sanaan.
Kun olet seuraavan kerran stressaavassa tilanteessa, palauta rauha kehoosi ja mieleesi valitsemasi ankkurointisanan avulla sekä käymällä pikaisesti turvapaikassasi.
Harjoitus: Hanna Markuksela
Omia muistoja voi muokata, ja nykyhetken tunnetila vaikuttaa aiempaan muistikuvaan. Kielteisiä kokemuksia voi häivyttäämielestä ja myönteisiä vahvistaa. Joskus auttaa, jos katsoo häpeälliseksi kokemaansa muistoa kuin ulkopuolisen silmin.
Muita ihmisiä kannattaa arvioida varoen ja pohtia tilannetta heidän näkökulmastaan.
”Myös itselleen kannattaa olla armollinen, kukaan meistä ei selviä elämästä tekemättä virheitä. Niistä voi oppia, ja ehkä voi myöhemmin lohduttautua sanomalla, että olin nuori tapahtumahetkellä tai tein silloin sen, minkä pystyin”, Korkman sanoo.
Meillä on paljon resilienssiä, kykyä selviytyä vaikeista tilanteista.
”Ihmiset keksivät omia keinojaan pärjätä. Monia, myös itseäni, auttavat esimerkiksi puutarhanhoito, kävely metsässä ja ystävät.”
Ikävien muistojen häivyttäminen ei tarkoita niiden käsittelemättä jättämistä. Sureminen helpottaa esimerkiksi menetystä. Itku saa kastella posket, sillä Korkmanin mukaan sureminen edistää mielenterveyttä.
Tuskaa ei pidä padota sisäänsä, vaan antaa sen tulla ulos. Ajan kuluessa tuska helpottaa. Suru muuttuu. Menetyksestätulee haikeaa, mutta ei enää niin ylivoimaista. Surullisesta asiasta pystyy myöhemmin juttelemaan itkemättä.
Mukavat muistot vahvistuvat, kun niistä puhuu. Perhe voi katsella vanhoja valokuvia ja nauraa yhdessä iloisille muistoille. Silloin vahvistuvat sekä hyvät muistot että nykyhetken miellyttävä yhdessäolo.
Julia Korkman
on oikeuspsykologian dosentti ja tutkija Åbo Akademissa. Hän on perehtynyt lasten kokemien rikosten selvittämiseen. Hänet tunnetaan myös laulajana, ja hän on julkaissut kaksi levyä Claes Anderssonin kanssa. Hän on taloustieteilijä Sixten Korkmanin tytär.
Hanna Markuksela
on psykologi, traumapsykoterapeutti, EMDR-terapeutti ja ravintovalmentaja.
Hän kirjoittaa parhaillaan uudenlaista tietokirjaa stressinhallinnasta. Hän julkaisee somessa harjoituksia, joilla voi työstää esimerkiksi kipeitä muistoja tai rentoutua haastavassa tilanteessa.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 3/2020.
