Suomalaiset ovat lihava kansa. Lihavuudesta on kehittynyt viimeisen 30 vuoden aikana merkittävä suomalainen terveysriski.

Nyt kesän ja alkusyksyn aikana olen huomannut monien potilaideni painon kääntyneen nousuun kevään laihdutuspuristuksen jälkeen – painoa on kertynyt 2-3 lisäkiloa ja rasva-arvot ovat kääntyneet nousuun (kokonaiskolesteroli noussut 6 kieppeille, LDL 3.5:een ja triglyseridi lähes 3:een) – keskusteluissa on sittemmin käynytkin ilmi, että grillikauden herkut erityisesti makkara ja olut olivat maistuneet. Syytä olisikin kiinnittää huomiota kertaistumalla syötyjen makkaroiden määrään ja laatuun. Erityisesti kannattaa miettiä, voisiko oluen määrä olla pienempi, tai riittäisikö ihan vain pilsneri makkaralle juomanjatkona?

Osallistuin kevättalvella Amerikan Sydänyhdistyksen kokoukseen Atlantassa ja haistelin uusia tuulia: lihavuuden hoito oli saanut merkittävästi huomiota. Yhdysvalloissa on alettu aiempaa paremmin ymmärtää lihavuuden ja sairauksien syy- ja seuraussuhde. Erityisesti ravitsemukseen ja painonpudotukseen liittyvät teemat olivat ajankohtaisia. Kokouksessa korostettiin päivittäisen ravinnon sisältämän rasvamäärän (kalorit) merkitystä, esimerkiksi, jos matala-rasvaista ruokavaliota noudattavien naisten tyydytetyn rasvan määrä oli pienempi (alle 6.1%, kaloreina päivittäisestä energiamäärästä), niin valtimotaudin riski väheni 18% vertailuryhmään nähden (WHI-tutkimus, JA Manson). Tästä aiheesta on käyty yleisöosastokeskustelua Helsingin Sanomissa (2.7.06, Timo Strandberg, mielipidepalsta, C6). Siis selkokielellä – käytä elintarvikkeita, jotka sisältävät kohtuullisesti rasvoja ja erityisen vähän tyydyttyneitä (kovia) rasvoja.

Erityisesti tässä kokouksessa silmiini pisti uusi termi/käsite – kardiometabolinen oireyhtymä (CMS), joka aiempaa metabolista oireyhtymää (MBO) paremmin kuvaisi, mm. lihavuuden (metabolinen häiriötila) ja sydän- ja verisuonitautien esiintymisen riippuvuutta toisistaan.

Miksi kardiometaboliseen syndroomaan on syytä kiinnittää huomiota?

Metabolinen oireyhtymä on jäänyt monelle epäselväksi, sen luonnetta ja esiintymistä ei tunneta riittävän hyvin. Metabolisen oireyhtymän määritelmäkin tuntuu hämärtyneen. Käsite diabetes kuvaa taudintilaa ja varhaisdiabetes vastaavasti lisääntynyttä sairastumisriskiä, “metabolinen syndrooma” on aiemmankaltainen määritelmä. Nyt toivottavasti uusi termi “kardiometabolia” luonnehtii paremmin tätä konstikasta sydän- ja verisuonisairauksien ja metabolisten poikkeavuuksien välistä riippuvuutta. Nämä aineenvaihduntahäiriöt nimenomaan altistavat meidät sydän- ja verisuonisairauksille – sairauksille, jotka ovat merkittävin kuolleisuuden syy läntisessä maailmassa.

Kardiometabolinen syndrooma

Aiemman määritelmän (1) mukaan kardiometaboliseen syndroomaan (CMS) liittyy joukko aineenvaihduntaan, verenkiertoon ja munuaisiin liittyviä toimintahäiriöitä. Tyypillisin ja merkittävin poikkeavuus on keskivartalolihavuus (viskeraalinen lihavuus), johon liittyy insuliinin tavallista heikompi vaikutus ääreiskudoksissa ja/tai seerumin korkea insuliinipitoisuus. Oireisiin kuuluvat myös mm. korkea verenpaine, poikkeavuudet verenpaineen ja sykkeen vuorokausivaihtelussa sekä muita tällaisia oireita kuten sokeritautiin liittyvä rasva-aineenvaihduntahäiriö, lisääntynyt verenhyytymistaipumus, kihti, lisääntynyt sydän- ja verenkiertoelinten tulehdustaipumus ja lievä valkuaisvirtsaisuus (mikroalbuminuria). Nämä kaikki lisäävät sydän- ja verisuonisairauksien riskiä ja kuolleisuutta.

Kardiometabolinen oireyhtymä (CMS) on yleinen aineenvaihdunnan häiriötila (2). Epidemiologisissa tutkimuksissa kardiometabolinen oireyhtymä liitetään mm. lisääntyneeseen sepelvaltimotautiriskiin, lisääntyneeseen aivohalvausriskiin, lisääntyneeseen sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen ja lisääntyneeseen kokonaiskuolleisuuteen. Kardiometabolinen oireyhtymä näyttäisi myös lisäävän muita sydänlihasmetabolian häiriöitä, sydämen toimintahäiriöitä ja rytmihäiriöitä kuten eteisvärinää. Tutkimusmenetelmistä – nykyiset kuvantamismenetelmät (invasiiviset/non-invasiiviset) saattavat auttaa lääkäriä paremmin määrittämään senhetkistä sydänverisuonitaudin riskiä potilailla, joilla on kardiometabolinen oireyhtymä.

Metabolinen syndrooma on kansanterveydellinen ongelma, koska se yleistyy jatkuvasti mm. Yhdysvalloissa ja muissa hyvinvointiyhteiskunnissa, ja siihen liittyy lisääntynyt sairastavuus ja kuolleisuus (3). Journal of CardioMetabolic Synrome-lehdessä julkaistaan tutkimuksia, joissa käsitellään metaboliseen oireyhtymään liittyviä epidemiologisia löydöksiä ja niiden syitä. Kardiometabolisten tekijöiden väliset vuorovaikutukset, näiden vaikutus metabolisen oireyhtymän (keskivartalolihavuus) kehittymiseen, insuliiniresistenssin kehittymiseen, tulehdusalttiuden ja laskimotukoksille altistava tilan kehittymiseen, valtimokovettumatautiin johtavan rasva-aineenvaihduntahäiriön kehittymiseen, ja verenpainetaudin kehittymiseen. Näiden pohjalta pyritään selittämään riskitekijöiden, sydän- ja verisuonitautisairastavuuden ja kuolleisuuden syitä. Lehdessä julkaistaan tuoreita tutkimuksia, joissa on erityisesti pyritty muuntelemaan näitä riskitekijöitä, toteuttamaan ennaltaehkäiseviä hoitokäytäntöjä tai havaitsemaan ennalta näitä taudintiloja.

Lopuksi

Edellä muutamia havaintoja käytännön työhön liittyen ja havaintoja eräästä kokouksesta, jossa tuotiin esille uusi käsite – kardiometabolinen syndrooma – tästä jatkossa enemmän.

Lähteet: