Voi hyvin

Minna Kivelä ja Niina Hosiasluoma: Nauru pelastaa


Näyttelijät Minna Kivelä ja Niina Hosiasluoma ovat hyviä ystäviä. Heitä yhdistää häpeämattömyys, hulvaton hulluus ja nauru.
Kuvat Kirsi Tuura

Näyttelijät Minna Kivelä ja Niina Hosiasluoma ovat häpeämättömiä, röyhkeitä ja hyvällä tavalla hulluja. Mitä vakavammaksi menee, sitä tärkeämpää on nauraa.

Hei, mitä kuuluu?

Ystävykset tapaavat tammikuussa. Niina on palannut juuri kuukauden lomalta Espanjasta.

NIINA: Vedin Espanjan-lomalla Visakortin ihan nollille. Toin sulle tuliaiseksi simpukan!

MINNA: Onko se Shellin simpukka?

NIINA: No ei! Se on Benalmadenan rannalta. Siis nyt hävettää vähän. Annat aina mielettömän ihania lahjoja ja tuliaisia. Järkyttävää, että annan sulle nyt simpukan. Mutta se ei maksanut mitään.

MINNA: Eihän se ole yhtään järkyttävää. Teen siitä bikinit. Vähän narua ja yksi pieni simpukka.

NIINA: Mulla on kotona pari kassia sun antamia lahjoja.

MINNA: Saan suurta nautintoa siitä, että voin ilahduttaa ihmisiä. Jouluna olisi parasta, jos voisin olla jokaisen kotona katsomassa, kun lahjoja avataan. Tulee niin hyvä mieli. Lahjojen ei tarvitse olla mitään ihmeellisiä. En voi ostaa Mersuja kenellekään.

NIINA: Kaikki kauniit tavarat mun kämpässä on sulta. Tuoksukynttilät, koristeet ja ihanat korut. Kaikki värikäs ja kiiltävä. Pehmosukat ja ne kimalletissiliivit!

MINNA: Katsoin niitä sun matkalta lähettämiä videoita. Nauroin vedet silmissä. Se oli huippua! Meinasin tippua lattialle.

NIINA: Esitin vatsatanssia marokkolaisille miehille yhteisen ystävän luona. Saininspiraatiota paikallisesta televisiosta, jossa langanlaiha nainen veti vatsatanssia. Ne miehet meinasi kuolla nauruun. Miksiköhän ne nauroi? Ihan sama. Se vain tuntui niin hyvältä. Aloin suunnitella heti uutta vatsatanssiesitystä. Ostin huivinkin sieltä.

MINNA: Juuri tuosta piirteestä tykkään. Olet täysin häpeämätön! Voit tehdä mitä vain.

NIINA: Olen arvaamaton. Näytän ehkä vähän tampiolta, mutta voinkin yhtäkkiä repäistä. Espanjassa kaikki muuten puhui koko ajan. Jopa taksikuskit höpötti tauotta, vaikka en ymmärtänyt mitään.

MINNA: Si claro! Si, si.

NIINA: Ja hymyilin vain koko ajan. Mullahan on naama ihan kipsissä, kun olen hymyillyt kuukauden. Hola, holaa ympäri vuorokauden. Odotan nyt pientä kulttuurishokkia. Suomessahan kukaan ei sano mitään.

MINNA: Täällä saat murjottaa tyytyväisenä kotona. Täysi hiljaisuus.

NIINA: Sä olet samalla tavalla nopea kuin espanjalaiset. Rakastan sitä! Suomalaiset on joskus niin hitaita. Johtuuko se kontrollista? Pitää miettiä tarkasti ennen kuin uskaltaa avata suunsa.

MINNA: On tehty yhdessä töitä ihmisten kanssa, jotka on hitaampia kuin me. Se on tuskaista! Miten hemmetissä asiat etenee niin hitaasti. Mun pitäisi mennä johonkin joogaan tai indfulnessiin, että rauhoittuisin. Yksi kollega sanoi, että mulla on pienen jyrsijän syke. Mutta tykkään, että aletaan vain touhuilla. Peruukit päähän. Voi tulla hirveää paskaa tai helmeä.

Mistä ystävyys alkoi?

Minna ja Niina opiskelivat Stadiassa teatteri-ilmaisua vuosina 1998–2002.

NIINA: Olen niin kiitollinen opiskeluajasta sun kanssa. Tunsimme jo entuudestaan, mutta ystävyys pamahti lopullisesti päälle Stadiassa.

MINNA: Komiikan taju ja hulluus yhdistivät meitä. Kumpikin pystyi heittäytymään ja tekemään mitä vain. Perustettiin komediaryhmä. Varattiin kaikki tekniikka koulusta, diskopallot, savukoneet ja videotykit. Oltiin suuruudenhulluja, muistatko?

NIINA: Joo! Ja koulu oli vasta alkanut. Se oli helvetin vapauttavaa. Sanottiin pari sanaa ja naurettiin vedet silmissä.

NIINA: Silloin vallitsi joku jälkiturkkalainen aika. Tehtiin niin tosissaan. Teatteri oli Suomessa kova laji. Lähes kaikki ohjaajat ja opettajat oli miehiä. Olin ujo. Ihailin ja rakastin näitä miehiä. Pääsin jopa yhden gurun kanssa ravintolassa samaan pöytään. Istuin yhdeksän tuntia enkä sanonut mitään! Nyökyttelin vain. Kerroin siitä sulle. Miten mulla voi olla niin huono itsetunto. En sano mitään.

MINNA: Pyysin, että esitä sitä gurua mulle. Paukutit kaiken ulos. NIINA: Eikä sillä hahmolla ollut mitään itsetunto-ongelmia. Olin ohjaaja Jumalan armosta.

MINNA: Parodioimme miehiä. Mehän oltiin ihan törkeitä. Pistettiin läskiksi niillä hahmoilla koko tämä ”guru ja heitä ihailevat naiset” -asetelma. Meitä yhdistää räävittömyys. Tykätään sorkkia kaikkea. Aina kun menee liian vakavaksi, siinä on komedian ainekset.

NIINA: Kuin parhaillaan mun terapiassa.Tuli heti mieleen, että toi terapeutti päätyy vielä lavalle. Hän neuvoi, että anna tunteelle tilaa. Siis mitä se tarkoittaa? No, menin tanssitreeneihin ja sain siellä hirveet raivarit. Päästin oikein tunteen ulos. Terapeutti kommentoi, että ei hän tuota tarkoittanut. Ymmärsin kuulemma ohjeen väärin.

MINNA: Toinen hyvä ohje on, että sulla on oikeus tunteisiin. Tottahan se on ja hyvä ajatus taustalla, mutta kun tämmöinen vääräleuka kuulee sen, niin siitä se lähtee.

NIINA: Hei, tehdään se ”Totuus elämästä” -show, josta puhuttiin. Haetaan apurahaa ja tehdään se! Siihen tulee juuri kaikki nämä jutut.

Entä rakkauselämä?

Niina seurustelee. Minna on sinkku ja asuu yhdessä 13-vuotiaan poikansa kanssa.

NIINA: Olen elokuvista nuorena opetellut, mitä on rakkaus ja seksi. Tosi hyvä lähtökohta!

MINNA: Olet katsonut romanttisia komedioita.

NIINA: Mun kaikki miesystävät ovat olleet vähän hahmoja.

MINNA: Adhd tai muuten outoja.

NIINA: Niistä jää jälki. Helppo näytellä myöhemmin. Uusi poikakaveri tulee varmaan olemaan seuraavassa näytelmässä.

MINNA: Ja menet hänen kanssaan myös naimisiin. Ihana ja lempeä mies.

NIINA: Ostin kirpparilta jo sormuksen ja panin sormeen. En malta odottaa häitä. Mies sanoi mulle, että mä rakastan sua. Se toimi. Sen verran kova lause.

MINNA: Pitkä parisuhde päättyi syksyllä. Olen aina rakastunut karvaisiin miehiin. Mulla on karvafetissi! Pitää olla partaa, tukkaa ja rintakarvaa. Luonne on sivuseikka. Mun elämä on helvetin hektistä. Miehen pitää olla joviaali, joka ei vähästä pelästy. Ex-puoliso oli, mutta hän ei voinut pussata, jos mulla oli parta. Se oli hänelle too much.

Suunnitelmia?

Minna ja Niina ovat freelancereita. Minnalla on kädet täynnä töitä. Niina toivoo lisää hommia.

NIINA: Etsin tasaisin väliajoin oikeaa duunia. Tulee paniikki rahasta ja iästä. Haaveilen turvasta, varsinkin kun vanhenen. Haluaisin perustaa pimeän kapakan. Kreisiä bailausta. Olisin emäntänä siellä. Saisin touhuta esitysten kanssa.

MINNA: Enkeliterapeutiksi voisin ryhtyä. Monet kollegat opettaa joogaa tai muuta hyvinvointia liippaavaa. Tulkitsin yksissä bileissä voimaeläinkortteja vieraille. Se meni nappiin.

NIINA: Sussa on jotain. En oikein tiedä mitä. Olet tunneälykäs ja mutkaton. Ihmiset vapautuvat seurassasi. Et arvioi etkä arvostele. Monet kertoo sulle diippejä juttuja. Sulla on paljon ystäviä.

MINNA: En jaksa pelejä ja epämääräisyyttä. Tykkään, että on hyvä mieli ja meininki. En jää lillumaan asioihin. Ei kaikki ole niin vaarallista ja vakavaa.

NIINA: Mun Espanjan-matka oli sun idea. Matka teki mielettömän hyvää. Olen tasapainossa.

MINNA: Matka maadoitti sut. Olen vähän hörhö. Uskon, että olemme täällä maailmassa pyörimässä useamman kerran. Ihmeellisiä juttuja tapahtuu. Heitin just syksyllä maailmankaikkeudelle ajatuksen, että olisi kiva mennä Radioteatteriin tekemään jotain. Ei mennyt montaakaan viikkoa, kun kaveri soitti ja tarjosi töitä.

NIINA: Sulla on kanavat auki. Annat muille.

MINNA: Meidän ystävyys on tekemistä. Käsikirjoitetaan, ohjataan ja näytellään.

NIINA: Tehdään karismalla ja röyhkeydellä.

Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 2/2016

Julkaistu: 10.2.2019