Kauneus & Terveys

Miksi lääke ei toimi?

Sama lääke voi vaikuttaa eri ihmisillä eri tavoin. Yksi saa avun, toinen haittoja. Mistä tämä johtuu?
Kuvat iStock

Yksi hyötyy, toinen kärsii ikävistä haittavaikutuksista ja kolmanteen lääke ei tehoa lainkaan. Kuitenkin vaiva on tismalleen sama. Miten moinen on mahdollista?

– Lääkkeiden tehoon vaikuttaa moni asia. Näitä ovat iän myötä elimistössä tapahtuvat muutokset, munuaisten ja maksan toiminta, muut sairaudet, niiden lääkitykset sekä geenit, kertoo farmakogenetiikan professori Mikko Niemi Helsingin yliopistosta.

Ikä vaikuttaa lääkkeiden annosteluun. Lasten annokset ovat pienempiä, ja lapsen kehitysvaihe vaikuttaa siihen, miten elimistö käsittelee lääkeaineita. Vanhukset ovat usein herkempiä lääkkeiden vaikutuksille.

Iän myötä elimistön veden määrä vähenee ja rasvan osuus kasvaa, mikä voi pidentää rasvaliukoisten lääkkeiden vaikutuksia. Lisäksi keskushermosto voi alkaa reagoida vahvemmin lääkkeisiin.

Vanhus saa usein tehon pienemmällä annoksella kuin keski-ikäinen. Lääkehoidon tehoon tai turvallisuuteen vaikuttavat myös monet sairaudet, kuten munuaisten vajaatoiminta.

Moni lääke poistuu munuaisten kautta. Joskus yhteen sairauteen käytettävä lääke pahentaa toista tautia.

– Joissakin lääkkeissä sukupuolellakin voi olla merkitystä. Naisten pienemmällä koolla ja erilaisella elimistön vesi- ja rasvasuhteella on vaikutusta siihen, miten lääkkeet kulkeutuvat.

Geenierot eivät näy päällepäin

Kun lääke on elimistössä, lääkeaineenvaihdunnan entsyymit usein muokkaavat sitä. Entsyymien määrä tai aktiivisuus voi vaihdella perinnöllisistä syistä.

Jos entsyymitoiminta on hitaampaa, lääke poistuu elimistöstä verkkaisemmin – ja toisin päin.

Aineenvaihdunnan nopeus on lääkekohtaista eikä näy päällepäin.

– Samalla henkilöllä tietty masennuslääke voi metaboloitua eli hajota hitaasti, mutta jokin toinen masennuslääke tavallisella nopeudella. Hitaalle metaboloijalle riittää yleensä tavallista pienempi annos. Muuten voi tulla haittoja.

Osa lääkkeistä muuttuu vasta elimistössä aktiiviseen muotoonsa. Tällaisen teho voi jäädä hitaalla metaboloijalla puutteelliseksi.

Esimerkiksi reseptikipulääke kodeiini muuttuu elimistössä morfiiniksi CYP2D6-entsyymin välityksellä. Entsyymi puuttuu perinnöllisesti pieneltä osalta suomalaisista.

– Heille kodeiini ei ole tehokas kipulääke.

Joillakin entsyymi on yliaktiivinen. Silloin tavallinen kodeiiniannos aiheuttaa herkästi haittoja, kuten pahoinvointia ja ummetusta.

Testi tehdään tarvittaessa

Kaikilla lääkeaineilla on elimistössä oma vaikutuskohteensa – siis paikka, johon lääke vaikuttaa. Siinäkin voi olla perinnöllisiä eroja, jotka tehostavat tai heikentävät lääkkeen tehoa.

Yksi esimerkki on verenohennuslääke varfariini. Liiallinen vaikutus altistaa verenvuodoille. Tämä pitää huomioida annostuksessa.

– Lisäksi immuunipuolustukseen liittyvät perintötekijät altistavat lääkkeen haittavaikutuksille, kuten allergisille reaktioille, harvinaisille vakaville ihoreaktioille tai maksavauriolle.

Farmakogeneettisillä testeillä osataan arvioida etukäteen, miten tietty lääkeaine vaikuttaa potilaaseen.

Rutiininomaisesti testejä käytetään harvoin, esimerkiksi lasten leukemiassa. Yleensä testi tehdään vasta, jos tulee ongelmia.

Korkean kolesterolin hoidossa käytettävät statiinit ovat hyvä esimerkki. Enemmistölle ne sopivat, mutta pieni osa saa lihaskipua. Tälle on löydetty geneettinen riskitekijä.

– Riskitekijä määritetään lähinnä, kun oireita on jo tullut. Testituloksesta voi olla hyötyä sopivan lääkevaihtoehdon etsimisessä.

Entistä yksilöllisempää hoitoa

Etenkin syövissä osataan jo tutkia kasvaimen perimää ja valita täsmälääke sen mukaan. Se on tuonut monille sairastuneille uutta toivoa.

Niemi arvioi, että 10–20 vuoden kuluttua yksilöllinen lääkehoito on arkea. Nyt käytössä on noin 2000 lääkettä, tuolloin kenties 20000.

Tulevaisuudessa yksittäisten testien sijasta voidaan tutkia kerralla kaikki tärkeimmät hoitoihin vaikuttavat geenimuunnokset. Tieto tallennetaan pysyvästi potilasasiakirjoihin.

Geenitestejä voitaisiin jo nyt tehdä enemmän.

Ennen hoitoa tarkistetaan usein munuais- ja maksa-arvot verikokeella. Geenitesti ei ole potilaalle sen kummempi juttu. Sekin tehdään verinäytteestä. Hinta on tosin perusverikoetta korkeampi ja tutkimus tehdään erikoislaboratoriossa.

Koska perimä on pysyvä, geenitesti pitää tehdä vain kerran elämässä.

– Yli 95 prosentilla suomalaisista on ainakin yhteen lääkkeeseen liittyvä geneettinen riskitekijä, joka kannattaisi ottaa huomioon, kun valitaan reseptilääkkeitä. Useimmiten riskitekijän merkitys on kuitenkin melko vähäinen.

Itsehoitolääkkeisiin ei liity merkittäviä perinnöllisiä tekijöitä.

Lähde: Terveyskyla.fi

Näin perintötekijät vaikuttavat

Jotkin lääkkeet tuovat osalle suomalaisista herkemmin haittaa.

1. Kolesterolilääke simvastatiini kulkeutuu heikosti maksaan 4 prosentilla suomalaisista. Tämän vuoksi sen määrä elimistössä kohoaa ja lihaskipujen riski kasvaa.

2. Masennuslääkkeet sitalopraami ja essitalopraami poistuvat elimistöstä hitaammin 3 prosentilla. Se voi altistaa esimerkiksi pahoinvoinnille, päänsärylle ja seksihalun hiipumiselle.

3. Kipulääke kodeiini ei aktivoidu elimistössä 2–3 prosentilla suomalaisista, eikä se tehoa kipulääkkeenä. Tällöin tämän kipulääkkeen käytöstä ei siis ole hyötyä.

4. Kodeiini aktivoituu tavallista kiivaammin 7–8 prosentilla. Tällöin kipulääke aiheuttaa herkästi haittavaikutuksia, kuten pahoinvointia, oksentelua ja ummetusta.

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehden numerossa 10/2019.

Julkaistu: 13.10.2019
Kommentoi »