Terve.fi

Yleistietoa migreenistä

Yleistietoa migreenistä
Mikä migreenin aiheuttaa? Onko se yleistä? Lue migreeni-tietopaketistamme!
Julkaistu: 30.7.2019

Migreeni on kohtauksellinen, erityisesti työikäisillä esiintyvä sairaus; arvioitu esiintyvyys on miehillä noin 4,8 % ja naisilla 14,6 %. Migreenidiagnoosia tehtäessä ovat hyvät taustatiedot oleellisia, koska migreenioireilu voi olla hyvin monimuotoista ja mitään diagnostista, koneellista tutkimusta ei ole.

Migreeniä on kahta eri tyyppiä: aurallinen (noin 15 %), jossa kohtausta edeltävät esioireet eli aura (esimerkiksi näköhäiriöt ja väsymys) sekä auraton (noin 80–85 %), joka alkaa suoraan päänsäryllä ilman ensioireita. Migreenikohtauksille tunnettuja altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi kirkas valo, uni-valverytmin häiriö, hypoglykemia (alhainen verensokeri), stressitilan muutos ja alkoholi.

Lisätietoa migreenin oireista.

Auralliseen migreenin liittyy harvinaisia alatyyppejä, joiden esiintyvyys kaikista migreenikohtauksista on 2–5 %. Yksi tällainen alatyyppi on ns. basilaarimigreeni.

Migreenin aiheuttaja

Migreenin syntynmekanismia ei toistaiseksi vielä tarkkaan tunneta. Auran uskotaan selittyvän sähköisesti, aivokuoren neuronien etenevän ja laajenevan depolarisaation pohjalta. Päänsäryn arvellaan puolestaan johtuvan aktivoituneiden trigeminushermosäikeiden ja syöttösolujen erittämistä ärhäköistä tulehduksen välittäjäaineista. Ne käynnistävät aivokalvojen tulehdusreaktion, joka tuottaa kivun.

Migreenin seuranta

Migreeni diagnosoidaan ja hoidetaan useimmiten perusterveydenhuollossa.

Migreenin yleisyys ja periytyvyys

Migreeniä esiintyy keskimäärin noin 10 %:lla väestöstä, naisilla n. 15 % ja miehillä 5 %.

Perinnöllisellä alttiudella on osoitettu olevan merkitystä migreenin synnyssä.

Migreenin ennuste

Migreeni alkaa usein kouluiässä, mutta iän myötä sen oireet tavallisesti helpottavat, yleensä jo ennen aikuisikää. Jos migreenikohtaukset jatkuvat aikuisuuteen, naisilla ne useimmiten helpottavat ja harvenevat raskauden aikana ja yleensä loppuvat viimeistään vaihdevuosien jälkeen.

Suurella osalla migreeni on siis hyvänlaatuinen ohimenevä sairaus ja vain pieni osa migreeneistä kroonistuu, mutta pitkittyneetkin migreenivaivat saadaan loppumaan yhdistämällä tehokkaasti eri hoitomuotoja.

Tiivistetysti:

Lievän migreenikohtauksen hoidoksi sopivat tulehduskipulääkkeet.

Vaikeissa kohtauksissa kannattaa käyttää triptaania heti eikä vasta kohtauksen alussa otetun tulehduskipulääkkeen osoittauduttua tehottomaksi. Eri triptaanien välillä ei ole osoitettu olevan kliinisesti merkitseviä tehoeroja käytettäessä suositeltuja annoksia. Halvausoireina ilmenevien auraoireiden edeltäessä migreenipäänsärkyä eivät triptaanit ole suositeltavia niiden aivoverisuonia supistavan vaikutuksen vuoksi. Myöskään sepelvaltimotautia sairastavan ei tulisi käyttää triptaaneja. Estohoidossa on parhaiten osoitettu beetasalpaajien teho.

Lasten migreenikohtausten hoidossa parasetamoli ja ibuprofeeni ovat suositeltavimmat lääkkeet, asetyylisalisyylihappoon liittyy alle 16-vuotiailla lapsilla harvinaisen Reyen syndrooman riski. Triptaanien käyttöä lasten migreenikohtauksissa tutkitaan parhaillaan, etenkin sumatriptaaninenäsuihkeen on osoitettu olevan tehokas yli 12 vuotiaiden lasten migreenikohtausten hoidossa.

Lähteet:

Migreeni. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologinen yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2015

Färkkilä M. Migreeni, Lääkärin käsikirja, Kustannus Oy Duodecim 2017.

Atula S. Tietoa potilaalle: Migreeni, Lääkärikirja Duodecim, Kustannus Oy Duodecim 2018.

ICD-10:

G43 Migreeni

Kommentoi »