Kun taitoluistelun aikuisharrastajat kohtasivat toukokuussa 2017 MM-kilpailuissa Obersdorfissa, Markku-Pekka Antikainen eli Minna-Maaria Lax sujautti valkoiset Edean luistimet jalkaansa.
Parikkalalainen luistelee miesten sarjassa jääprinsessan asussa.
– Saan naisen asusta miinuspisteen, mutta sen miinuspisteen otan mielelläni.
Ikä (55 vuotta) ei rajoita tekemistä, urheilua ja unelmointia.
– Pitää lähteä kokeilemaan. Jälkeenpäin eniten harmittaa se, ettei ole edes yrittänyt, Minna-Maaria Lax sanoo.
– Minulla on taitoluisteluun intohimo ja haluan panostaa kehittymiseen.
Tytön kengät kiinnostivat 4-vuotiaana
Minna-Maaria määrittelee itse itsensä: hän on transgender, miesnainen.
Hänellä on aina ollut halu ja tarve pukeutua naisten vaatteisiin.
Ensimmäinen muistikuva tyttöilystä on hetki, jolloin hän neljävuotiaana sovitti tutun tytön kenkiä.
Minna-Maaria tulkitsee, että pukeutuminen naisten vaatteisiin tuottaa hänelle jonkinlaista mielihyvähormonia.
Mutta hän on myös mies, heteromies. Hän työskentelee Parikkalassa hankeneuvojana.
Aloin liikkua naisena 43-vuotiaana
Markku-Pekka oli väritön, lyhyttukkainen mies, kunnes hän alkoi liikkua naisena 43-vuotiaana.
Hänestä tuli värikäs nainen, joka otti naisnimensä kirjailija Minna Canthin mukaan. Oli ihana käydä teatterissa sievästi pukeutuneena. Helsingin Svenska Teatern oli hänelle, Etelä-Karjalan kasvatille, huippukohde.
Vielä tuolloin hän oli naimisissa ja kahden lapsen isä. Lapsilleen hän kertoi avoimesti asioista. Sittemmin Minna-Maaria on eronnut.
– Kaapista tulo on elämässäni tehty ja käsitelty. Uskallan elää omana itsenäni.
– Olen seurannut omaa vaistoani. Mennyt enemmän tunne kuin järki edellä.
Luistelijoiden reaktio: Mitä ihmettä?
Lapsuuden unelmaansa taitoluistelusta Minna-Maaria alkoi toteuttaa vuonna 2013. Hän kokeili taitoluistimia 100 kilometrin matkan Kuopion retkiluistelubaanalla ja liittyi sen jälkeen Iisalmen taitoluistelijoihin.
Samoihin aikoihin hän lopetti DreamWearClubin puheenjohtajana. Uusi tasa-arvolaki on voimassa, ja Minna-Maaria kokee tehneensä oman osuutensa sen eteen. Hän omistautui luistelulle.
– Aiheutan aina alussa ”mitä ihmettä” kysymyksiä, mutta minut on hyväksytty hyvin joukkoon. Taitoluistelu on todella suvaitseva.
Entä Suomi, onko se suvaitseva?
Jos nettiä lukee, se vaikuttaa suvaitsemattomalta. Face to face tilanne on toinen. Mutta aamuyön kapakat olen jättänyt väliin.
Luisteluvalmentaja otti luulot pois
Minna-Maaria ajaa harmaalla Skodallaan 30 000 kilometriä vuodessa, jotta saisi valmennusta ja laadukasta luisteluseuraa. Valmentaja Elise Luovula asuu pääkaupunkiseudulla, valmennettava Etelä-Karjalassa.
Valmentaja otti aloittelijalta 10 sekunnissa luulot pois. Nyt harjoittelu on tavoitteellista.
Nyt työn alla ovat esimerkiksi yksöishypyt: ritti, flippi, vaakapiruetti, askelsarjat ja varsinkin kisaohjelmat.
Luistelu vaatii tukilajeja:
– Harrastan balettia ja käyn kuntosalilla. Pyrin parantamaan liikkuvuutta ja kehittämään ilmaisua.
Hän tekee käsiliikkeitä peilin edessä.
– Kun saan kädet kuntoon, saan anteeksi jalkatekniikasta.
Hän arvostaa taitoluistelijoista erityisesti Carolina Kostneria ja Patrick Chania.
Luistelijan vatsa ei saa kasvaa
Harjoittelu on vienyt 10 kiloa ja tuonut jäntevyyttä, tasapainoa ja liikkuvuutta. Yöunet ovat parantuneet.
– Nyt kun kehoni on tottunut treenaamiseen, en joudu ponnistelemaan niin paljon. Nyt on pidettävä syömiset kurissa, jottei paino ala nousta. Mitä nyt satunnaiset muffinit voin syödä.
Kilot ja dieetit eivät paina mieltä.
– Olen kaikkiruokainen. Ennen söin sikaa ja nautaa, nyt enemmän lammasta ja hevosta, ne maistuvat paremmalta.
Rikasta elämää ja oikea asenne
Minna-Maaria on saanut taitoluistelusta valtavasti ystäviä ja tuttuja. Se on jotakin, mitä ei koskaan voi ostaa rahalla.
Erityisesti Minna-Maaria pitää luistelijoiden asenteesta:
– Luistelussa ei ole valittajia. Syyllinen löytyy aina peilistä.
Minna-Maaria tekee Markku-Pekkana toimistotyötä ja hoitaa jossain määrin suvun maatilaa. Parasta siellä ovat traktorihommat ja kevättyöt.
– Se on se kasvun ihme. Katselen ympärilleni ja kuuntelen lintujen laulua.
Minna-Maarian tyylin kulmakivet
– Töissä pukeudun housuihin, tunikaan ja korkokenkiin tai saappaisiin. En tee pukeutumista tuskaa ja numeroa.
– Vapaa-ajalla pukeudun myös leninkeihin.
– Ei koskaan mustaan. Se on tylsä väri.
– Tyylini on värikäs varhaiskeski-ikäisen tyyli.
– Jäällä pukeudun mielellään näkyvästi, vaikkapa pinkkiin takkiin ja keltaisiin housuihin. Haluan erottua.
– Voglian asut ja Janitan kenkien lestit sopivat parhaiten.
– Hiukset värjäytän säännöllisesti ja pidän niistä hyvää huolta.
– Kun lähden kotoa, katson aina peiliin.
