Luovasti lomalla: Maalauskurssi Haapsalussa

Bussimatkalla Tallinnan satamasta haapsalulaiseen kylpylään nauretaan. Matkanjärjestäjä kertoo, että laitostumme päivässä parissa. Me, kiireiset ihmiset! Ei ikinä! Mutta niin siinä vain käy. Aamu alkaa juoksulenkillä tai sauvakävelyllä luonnonsuojelualueella, komeassa mäntymetsässä, joka on mustikasta sinisenä. Viimeiset unihiekat rapisevat aamuvenyttelyssä hiekkarannalla.

Aamiaisen jälkeen nautitaan vesijumpasta ja hieronnasta tai vaikka magneettilaserhoidosta ja musiikkiterapiasta. Lounaan jälkeen mennään maalauskurssille.

Jo toisena päivänä aamutakeissaan kulkevat lomalaiset moikkailevat toisiaan Fra Mare Thalasso Span käytävillä, ja lähes jokainen näyttää rennosti laitostuneelta. Viimeistään kolmantena päivänä hoidot alkavat toden teolla purra. Yleensä yksinkin hoito rentouttaa, mutta monen hoidon sarja laittaa aineenvaihdunnan täysille ja uni maistuu.

Avaa luovuuden lukot

Hoitoihin mennään aamupäivisin, jotta iltapäivän maalauskurssilla oltaisiin taatusti rentoina. Maalaushuoneessa huomataan nopeasti, kuka on käynyt mutakylvyssä. Haapsalun ainutlaatuinen muta nimittäin haisee perkuujätteelle vielä suihkunkin jälkeen mutta tekee iholle ihmeitä.

Neljän päivän maalauskurssin tarkoitus on paitsi käydä läpi akvarellimaalauksen perusasioita myös löytää oma, persoonallinen tapa ilmaista itseään.

Jotta oma kädenjälki löytyisi, täytyy ensin unohtaa kaikki vanha: toisten sanat omista taidoista, käsitykset oikeista ja vääristä maalaustavoista ja -tekniikoista ja ennen kaikkea omat kuvitelmat siitä, ettei osaa.

Harjoitusten avulla avataan luovuuden tiellä olevia lukkoja ja kehitetään omia vahvuuksia. Jokainen luo oman tavan maalata ja ilmaista itseään.

Maalaamisen hurmio

Paras tapa oppia maalaamista on maalata. Opiskellessa paperia rypistyy ja ärräpäät lentävät, mutta vastaparina ovat ahaa-elämykset.

Maalaustila jatkuu suurelle parvekkeelle, josta näkee loputtomasti aiheita: mäntyjä, hiekkarannan, meren, poutapilviä ja koko heinäkuisen luonnon. Monen paperille tallentuu vastarannalla siintävä Haapsalun kaupungin siluetti.

Välillä koko luokka hiljenee. Parikymmentä maalaria antaa pensselin viedä. On aikaa keskittyä yhteen asiaan, eikä kukaan häiritse. Parhaimmillaan se on hurmiollinen tila. Vaikka kyse ei ole taideterapiasta, maalaaminen itsessään on usein myös terapeuttista. Itsestään oppii paljon. Tunnelma on välillä melkein harras.

Viimeisen päivän katselmukseen jokainen tuo muutaman valmiin maalauksen. Seinät täyttyvät omilla tyyleillä tehdyistä töistä, joista voi lukea monta rikasta tarinaa. Rajoja on rikottu ja kokeiltu rohkeasti uutta. Töistä puhuminen saa aikaa muutamia kyyneliä, paljon naurua ja hiukan hämmennetystä: teinkö minä tosiaan tuon.

Kurssilaisten

mietteitä:

"Halusin akvarellikurssille oppimaan  perusasiat. Ryhmä on mahtava, en ole nauranut näin paljon pitkiin aikoihin. Välillä taannutaan ekaluokkalaiseksi, kun huomion ja kehun tarve on niin suuri. Yhteisissä katselmuksissa, jossa kaikkien työt ovat esillä, oppii paljon omista ja toisten töistä. Olen nyt rohkeampi värien käyttäjä. Ja kun sanat loppuvat, jatketaan paperilla.”

Raili Karttunen, 48, erityisluokan opettaja

"En ole ennen ollut kylpylässä, lautalla enkä hieronnassa. Rakastuin heti mereen! Olen joka päivä käynyt merenrannalla ja syönyt paljon salaatteja. Maalasin akvarelleja viimeksi kansakoulussa, mutta olen harrastanut posliinimaalausta. Kurssi parani loppua kohti, ja minäkin rentouduin.”

Oili Tenhunen, 70, eläkeläinen

"En yleensä ole osallistunut valmismatkoille. Maalauskurssin ja hoitojen yhdistelmä kuitenkin kiinnosti. Odotin rentoutumista ja helppoa lomaa. Aika ei tullut pitkäksi, erilaisia asioita oli sopivassa suhteessa. Maalaamiseen ei tullut paineita – saattoi lopettaa, kun siltä tuntui tai maalata läpi yön.”

Pirjo Autti, 37, psykologi

Lisätietoja:

• Kylpylä Fra Mare Thalasso SPA sijaitsee pienessä Haapsalun kylpyläkaupungissa 100 kilometrin päässä Tallinnasta, framare.ee

• Tietoa Haapsalusta haapsalu.ee

Teksti Krista Launonen • Kuva ScandinavianStockPhoto

Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 2/2010