Voi hyvin

Lue uusi blogi! Johanna Koivu: Hyvän olon sävelet

Lue uusi blogi! Johanna Koivu: Hyvän olon sävelet
Lue, miten Elonkerjuu-yhtyeen viulusti Johanna Koivu karkottaa stressin.
Julkaistu 21.10.2015

Tähänkö on tultu, mietin astuessani seitsemänasteiseen järviveteen. Tämäkö on niitä ainoita paikkoja, missä saan pääni sisäisen kaaoksen edes hetkeksi rauhoittumaan.

Tämä syksy on ollut muutosten aikaa. Jäämme Elonkerjuun kanssa pitkälle tauolle, joten viidentoista vuoden tiiviin kiertue-treeni-levyntekorutiinin tilalla on uuden mentävä aukko.

Kun mieli työstää uusia asioita, rakas harrastus tuo mukanaan tarpeellista maadoittumista ja rauhoittumista. Joka kesä vannon, että jatkan uimista säännöllisesti jäiden tuloon asti ja siitä eteenpäin, vaikka syyskylmä kuinka verottaisi intoa. On paljon helpompaa pitää säännöllisyys kuin aloittaa uudestaan kovalla vaivalla tauon jälkeen, lausahti joskus viisas mimiikan opettajani. Pätee itse asiassa aika moneen muuhunkin asiaan kuin vain treenaamiseen.

Kerroin syyskuun Voi Hyvin -lehdessä hetkessä elämisestä ja sen vaikeudesta. Miksi on niin vaikea elää hetkessä ilman, että jatkuvasti suunnittelisi tulevaisuutta tai miettisi menneitä? Pelkästään yhden asian kerrallaan tekeminen ja siihen sataprosenttisesti keskittyminen on näinä multitasking-aikoina yllättävän haastavaa.

Koska tämä maailma olisi niin valmis, että voisi vain rauhassa pysähtyä, hyväksyä nykyhetki ja heittäytyä luottavaisena elämän virtaan?

Vaikeata se on, koska ihmisen mieli ja tunteet ovat luonteeltaan häilyviä. Yhtenä hetkenä olet onnellinen ja toisena hetkenä mieleesi on tullut jokin turhanpäiväinen asia, josta huomaatkin stressaavasi. Ja luultavasti aivan turhaan.

Tarvitset pysähtymistä todennäköisesti eniten juuri silloin, kun se tuntuu vaikeimmalta.

Syvä palleahengitys on yksi helpoimmista ja luonnollisimmista tavoista päästä läsnäolevaksi nykyhetkeen. Kuuntelemaan, mitä minulle kuuluu ja miltä minusta tässä hetkessä tuntuu. Läsnäolo ja laadukas hengittäminen ovat taitoja, jotka vastasyntyneetkin osaavat. Missä vaiheessa me aikuiset opimme siitä pois?

Siksi käyn avannossa. Kun jääkylmä vesi ympäröi kehoni, ei maailmankaikkeudessa ole mitään muuta kuin oma hengitys, oma keho ja vain tämä hetki. Ympärillä syvä hiljaisuus. Suosittelen!

Kommentoi »