Lähde hiihtoretkelle

Yksi talvinen kohokohta onkin mukavassa paikassa, mukavassa säässä ja vaikkapa mukavassa seurassa suoritettu hiihtoretki. Tosin äärimmäisen mukavan retken voi toteuttaa yksinkin. Kaikki on kiinni itsestä ja fiiliksestä.

Millainen maasto sopii retkihiihtoon? 

Vaihtoehtoja erilaisille hiihtopaikoille löytyy lukuisia. Ensin täytyy päättää, hiihtääkö retken perinteisellä hiihtotavalla vai luistellen. Kumpikin hiihtotapa tarjoaa mukavia elämyksiä ja mahdollistaa hiihtämisen erilaisessa ympäristössä.Retkihiihto onnistuu kuntohiihtoon tarkoitetuilla hiihtovälineillä silloin, kun latu-ura on koneellisesti tampattu. Tällöin mitään erityisiä retkihiihtovälineitä ei tarvitse. Perinteinen hiihto on parhaimmillaan kapeilla latu-urilla metsän siimeksessä. Tällaisiakin hiihtopaikkoja vielä löytyy ja nykyään taas yhä enenevässä määrin. Ihminen hakeutuu luonnon rauhaan.Kilpahiihtäjille tarkoitetut leveät latu-urat eivät välttämättä sovellu hiihtoretkeen, koska kilpaladuilla ei oikein saa muodostettua luontoyhteyttä, joka tietenkin on yksi merkittävä juttu hiihtoretkellä. Jos hiihtoretkellä kaipaa aurinkoa, silloin retki pitää suunnata reiteille, jotka etenevät peltojen ja golfkenttien reunoja myöten.Perinteisen hiihtotavan hiihtoretki kannattaa suunnata maastoon, josta löytyy ylä- ja alamäkiä. Vaikka ylämäki onkin raskas, alamäki maksaa velan takaisin ruhtinaallisesti. Yksin maastohiihdon suurimpia viehätyksiä onkin alamäkien laskeminen ja tuulen tunne kasvoilla.Mikään ei myöskään estä liikkumasta suksin umpihangessa ja tehdä samalla itse latua. Se tosin vaatii aika hyvää hiihtotaitoa ja myös kykyä suunnistaa metsässä. No, eksyä ei voi, koska omia jälkiä seuraamalla pääsee aina takaisin. Umpihangessa tietenkin omat retkihiihtovälineet helpottavat etenemistä.

Retki luisteluhiihdolla kannattaa toteuttaa tasaisilla urilla ja helpossa maastossa. Lisäksi on hyvä, jos keli on keväisen liukas. Nihkeällä pakkaslumella luisteluhiihto voi olla rankkaa kevyessäkin maastossa. Kevyet maastot löytyvät järvien jäiltä ja golfkenttien reunoilta.Useimmiten luisteluhiihtoretket vaativat koneellisesti ajetut latu-urat. Harvemmin on kelejä, jolloin lumi kantaa hiihtäjän painon esimerkiksi järven jäällä ja tunturissa.Kun retket suuntautuvat avonaiseen maastoon, kannattaa huomioida tuulen vaikutus. Reippaassa tuulessa myötä- ja vastatuulen ero voi olla melkoinen. Myötätuuleen ei siis kannata rehkiä kaikkia voimia, koska vastatuuleen on tultava takaisin.

Pukeutuminen 

Retkihiihto tarkoittaa useimmiten leppoisaa etenemistä ja sitä kautta kehon kevyttä hikoilua. Silloin reissuun pukeudutaan samoin kuin muuhunkin talviseen ulkoiluun.Aukealla paikalla hiihtäminen on huomioitava. Silloin viima lisääntyy ja päällimmäisimmän vaatekerroksen tulisi olla tuulen pitävä. Samoin viimaa tulee alamäkien laskemisen aikana.Retkihiihdossa edetään ja pidetään taukoja. Useimmiten noin puolessa välissä retkeä on pidempi tauko, jolloin olisi hyvä vaihtaa kuivaa vaatetta päälle. Jos mahdollista, kannattaa vaihtaa aluspaita, pipo ja sukat. Näin tauolla tulee heti lämmin olo kehoon ja kylmettymisen vaaraa ei silloin ole.Tietenkin taukoa varten pitää mukana kuljettaa lämmintä lisävaatetta. Lämpöä antaa esimerkiksi villapaita tai toppatakki. Kun tehdään lihastyötä ja hiihdetään, keho lämmittää itse itsensä. Tauolla ollaan paikallaan ja keho ei pysykään lämpöisenä samalla vaatemäärällä kuin hiihtäessä.

Retkieväät 

Yhtäkään talvista hiihtoretkeä ei varmaan ole tehty, etteikö mukaan olisi otettu eväitä. Eväiden syönti on yksi perinteinen ja miellyttävä osa retkeä. Matkan aikana alkaa tulla jano ja pieni nälkä. Sitten on hienoa pysähtyä ja kaivaa repustaan kuumaa juotavaa ja pientä purtavaa.Usein makkaran paisto on se perusperinteinen juttu. No, makkaran rasvat eivät ole ehkä liikuntaan se paras vaihtoehto, mutta elämyksenä se on hyväksytty. Parasta retkievästä on hiilihydraattipitoinen nopeasti sulava ruoka esimerkiksi leipä tai myslipatukat. Juomana mikä tahansa kuuma tuntuu hyvältä. Okei, kahvi ei ehkä ole sieltä terveellisemmästä päästä, mutta se voi maistua taivaalliselta luonnon keskellä kaiken rehkimisen jälkeen. Tai kuuma kaakao… Aah!

Elämyksiä luonnosta 

Nykyihminen on vieraantunut kovaa vauhtia luonnosta. Ehkä sen vastapainoksi meidän pitäisi vahvistaa luontosuhdettamme uudelleen. Luonto on aina ollut ihmisen henkireikä, ja sitä se on vieläkin, kun vain löytää yhteyden siihen.Retkeily luonnossa voi olla hyvin terapeuttista. Sieltä löytyy hiljaisuus, luonnon äänet ja eläimet, ja jos tuntuu siltä, metsässä voi vaikka turvallisesti huutaa ulos sisäistä painettaan.Edellytys luontosuhteen löytämiseen on kiinnostus kaikkea metsässä olevaa kohtaan. Metsässä voi hiihtää ”laput silmilläkin”, jolloin luontosuhdetta ei pääse kokemaan.

Turvallisuus 

Hiihtoretkellä kannattaa unohtaa työkiireet ja jättää murheet taakseen. Siksipä kännykkä kannattaa pitää kiinni. Tosin kännykkää kannattaa pitää mukana, koska ongelmatilanteessa se voikin olla oiva apuväline.Kun retkeilee perinteisellä hiihtotavalla, kannattaa pitää mukana hiihtokeliä lämpöisemmän kelin pitovoidetta. Keväällä ilma lämpiää päivän aikana reippaastikin. Silloin ei jää pulaan lipsuvien suksien kanssa.Se, kuinka paljon päivän retkellä aikoo hiihtää, on kiinni kunnosta ja talven hiihtokilometreistä. Turvallisuutta on myös se, että ei ahnehdi liian kovaa urakkaa, vaikka keli olisikin kuinka loistava. Jos retki on ensimmäinen hiihtokerta talvessa, 10 kilometriä lienee maksimisuoritus. Hiihtoliike ja siinä käytettävät lihakset ovat muuhun kuntoiluun nähden niin erilaisia, että lihaskestävyys ei useinkaan riitä pidempään. 15-20 kilometriä helpossa maastossa sopivilla tauoilla on ihan hyvä reissu sellaiselle, joka kuntoilee muuten mutta joka ei ole hiihtänyt kuin muutamia kertoja ennen retkeä. Jos hiihtolenkkejä on 10-20 ennen retkikoitosta, niin matka voikin olla jo 30 km ja ylikin. Tällöin myös Lapin retkiladut kutsuvat hiihtelijää.

Päivän retken varusteet 

Reppu, jossa